Onko meidän mahdollista ymmärtää toisiamme?

Aki Pyysing

Vaalit ovat ohi, joten vaalityön voisi lopettaa. Erityisesti oman puolueen kritiikittömästä kehumisesta ja muiden asiasta riippumattomasta mustamaalaamisesta voisi hellittää hetkeksi.

Kaksi ensimmäistä lausetta ovat konditionaalissa, koska ne ovat toiveita eivätkä ennusteita.

Uskonnot ovat verraten suosittuja, koska ihmisillä on taipumus olla vaivaamatta päätään turhalla logiikalla. Minä en jaksa Richard Dawkinsina jängätä Jumalan olemassaolosta uskovaisten kanssa, koska näen epäloogisen väen käännyttämisen lähinnä itsemurhahyökkäyksenä. Kaikki kunnia siis Dawkinsin arvokkaalle työlle. Osa meistä on reippaampia poikia kuin toiset.

Poliittisesti uskonnollistenkaan kanssa en haluaisi aikaani hukata ainakaan poliittisiin keskusteluihin. Lähisukulaisia nyt tosin joutuu väkisin tapaamaan.

Haluaisin käydä keskustelua vain loogisesti perustelevien ihmisten kanssa. Innokkaimpia keskustelijoita ovat taas tunnepohjalta perustelevat. Tämä ei ole muuten täysin konfliktivapaa tilanne, kun olen vähän avautumistaipuvainen.

Tieteeseen ja logiikkaan oman uskontonsa pohjaava haluaisi siis keskustella enimmäkseen saman uskonnon edustajien kanssa. Mutta on loogista, että hän hyväksyy muunkinlaisten ihmisten olemassaolon. Ja niin kauan kuin kukaan ei keksi (ja toimeenpane) parempaa systeemiä, on demokratiassa täysi oikeus äänestää ihan kaikilla.

Neljä vuotta sitten itkin vaaleja väärin äänestettyinä. Tähän en sorru toivottavasti enää koskaan. Nykyisin ymmärrän kaikkien puolueiden vaalimenestyksen ja hyväksyn minkä tahansa äänestyspäätöksen.

Ymmärrän esimerkiksi miksi keskusta sai vaalivoiton. He olivat neljä vuotta oppositiossa vastassaan käytännön toimintakyvytön hallitus. Lisäksi heitä johtaa tavallista kyvykkäämpi poliitikko, joka osaa taitavasti väistää vaalien alla vaikeat kysymykset.

Ymmärrän myös miksi keskusta haluaa kaiken vallan ja jakaa rahat sitten maakuntiin. Heidän perusäänestäjänsä kun ovat siellä.

Perussuomalaisten toisen jytkyn ymmärrän myös hyvin. Eihän heidän tarvitsisi tehdä lainkaan vaalityötä, kun vihervasemmistolaiset tekevät sen heidän puolestaan. Kun televisioon tulee joku julistamaan ilosanomaansa tyyliin ”Kohta saadaan kasvisruokapäiviä myös maakuntiin, ihanaa”, vahvistuu heidän kannatuksensa joka kerta. Vihreiden kannatus muuten pysyy näillä esityksillä ennallaan.

Lisäksi ainakin Helsingissä tuli yksi paikka lisää, koska oli kaunis vaalisää. Eiran rouvat äänestävät, tuli taivaalta vaikka isoja kiviä. Itä-Helsingin baareissa on sen verran mukavampaa kuin Eirassa, että sieltä ei viitsi huonolla kelillä vaivautua.

Kokoomus valitsi puheenjohtajan, jolla ei voi voittaa vaaleja, joissa äänestetään myös Kehä kolmosen ulkopuolella. Lisäksi he pitivät pystyssä hallitusta, joka olisi pitänyt kaataa kaksi vuotta sitten. Jos oikein kovasti haluaa hävitä vaalit, on se melko helppoa.

Demarit painoivat väärää paniikkinappulaa puheenjohtajavaihdoksellaan. Demarinaisetkin ymmärtävät, että Antti Rinne ei ole feministi, vaikka niin väittääkin. Osa demarinaisista kyllä on, ja he vaihtoivat leiriä.

Demareista persuihin vaihtaneet demarimiehet eivät palanneet, koska jos suomalainen on löytänyt oppositiopuolueen, jota äänestää, sitä äänestetään ainakin siihen asti, kunnes se pääsee hallitukseen ja havaitaan että samat talouden realiteetit ovat kaikilla vastassa.

Vihreät voittivat, koska he tajusivat, että persut ovat pääsemässä hallitukseen, ja vaivautuivat tavallista paremmalla prosentilla punaviinikuplastaan ulos ja äänestämään.

Vasemmistoliitto otti pataan, koska sama mies ei voi samalla vaalikaudella ensin heiluttaa sateenkaarilippua Moskovassa, sitten sammua Sotsissa ja sen jälkeen osallistua venäjämielisen puolueen vaalikampanjaan Kreikassa ilman osan äänestäjistä tajuavan, että joku tässä mättää.

Ruotsalaiset repivät Kauniaisten vanhainkodista kynnelle kykenemättömätkin äänestäjät täyttämään vaalilippua, koska on olemassa realistinen mahdollisuus, että RKP jää ulos hallituksesta ja pakkoruotsille tehdään jotain pientä säätöä Itä-Suomessa. Tämä sitten toi pienen vaalivoiton.

En usko, että moniin toisiaan sättiviin osiin (ei siis kahtia) jakautunut Suomen kansa helposti oppii ymmärtämään toisiaan. Olemme aina olleet umpimielinen ja suvaitsematon kansa. Voi olla, että olimme jakautumaton kansa talvisodassa, mutta sen jälkeen on ollut paljon aikaa entropian lisääntyä.

Suurinta havaitsemaani poliittista suvaitsemattomuutta osoittavat muuten vasemmistovihreät perussuomalaisia kohtaan. Se ei ole edes niin suurta, kuin libertaarit osoittavat vallassa olevia oikeistopolitiikkoja kohtaan. Siitä vielä vähän enemmän vasemmalle olevia taas ei ole heille edes olemassa.

Koska pokerinpelaajat ovat keskimääräistä loogisempaa porukkaa, voisimme me osoittaa esimerkkiä, ja olla suvaitsevaisempia myös vääräuskoisia kohtaan.

Tosin tämäkin voi olla liikaa toivottu. Olen parin vuosikymmenen varrella päässyt seuraamaan satoja kertoja, kun pokeriammattilainen ei ole suvainnut toisen pelaajan huonosti pelaamista. Jos ei suvaitse toisen huonosti pelaamista pokerissa on a) väärässä lajissa b) epälooginen c) luultavasti muutenkin suvaitsematon.

Kyllä meidän olisi mahdollista ymmärtää toisiamme, mutta ei se ole kovin todennäköistä.

P.S. Ennuste tulevaksi vaalikaudeksi: Mitään ainakaan rakenteisiin puuttuvaa yhteiskuntasopimusta ei tule. Yleislakkouhka sen sijaan tulee, kun oikeistohallitus yrittää heikentää ay-liikkeen asemaa. Sipilä lopulta pakittaa ay-liikkeen edessä. Demarit vaihtavat puheenjohtajaa ja voittavat vaalit neljän vuoden päästä.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.