Onko pokeriammattilaisista oikeisiin töihin?

Aki Pyysing

Pelien koventuminen tai kiinnostuksen hiipuminen on saanut valtaosan pokeribuumin aikana smoothiensa pokerista ansainneista siirtymään uusiin haasteisiin. Suomalaisia entisiä pokeriammattilaisia on varmasti tuhansia. Mihin he ovat sijoittuneet ammattilaisuransa jälkeen, olisi mielenkiintoinen tutkimuksen aihe. Vähänkään kattavan aineiston saaminen lienee kuitenkin mahdotonta.

On melko yleinen käsitys, että kaikki lopettaneet olisivat menneet poikki ja siksi päätyneet etsimään oikeita töitä luonnollisen poistuman kautta. Tämä ei kuitenkaan pidä kuin pieneltä osin paikkaansa. Väitän, että valtaosalle suomalaisista ex-ammattilaisista on jäänyt ainakin osa pelikassasta sukanvarteen. Pitkäaikainen pokeriammattilaisuus vaatii realistista suhtautumista omiin kykyihin suhteessa peliseuran kykyihin. Kun tulokset ovat heikenneet jopa pakkaselle asti, on valtaosa yksinkertaisesti lopettanut, pitänyt rahat ja päätynyt etsimään uusia tulonlähteitä.

Toki osa on hakannut päätä lattiaan sisukkaasti ja on vieläkin sitä mieltä, että pelikassan nollaantuminen johtui huonosta tuurista, peukaloiduista pokerisoftista ja ilmaston lämpenemisestä. Kyseessä on kuitenkin lähes poikkeuksetta ollut liian heikko pelaaminen pelatuissa peleissä ja/tai olematon kassanhallinta.

Minä olen aina suhtautunut epäluuloisesti pyyntöihin rahoittaa jonkun toisen ammattilaisen pelejä. Jos pokeriammattilainen menee poikki, on jotain tehty matkalla perustavalla tavalla väärin. Kun en usko olevani pätevä paikkaamaan kenenkään ainakaan kaikkia vuotoja, eikä minulla ole tallipäällikkö Juha Helpin laajaa sydäntä, olen torjunut – ja tulen torjumaan – kaikki bäkkäysehdotukset.

Lisäksi en usko, että kannettu vesi auttaa kovin paljon kaivoakaan. Aina on olemassa mahdollisuus kehittää omaa peliään ja pelata siinä sivussa sellaista tasoa, jossa pärjää. Jos ei pärjää millään tasolla millään opiskelulla on alanvaihto ylivoimaisesti paras vaihtoehto. Pokerin harrastamista voi toki aina jatkaa. Lisäksi pokerimaailmaan pääsee halutessaan takaisin, jos keksii, mikä meni pieleen ja on myös kykenevä noudattamaan uutta pelikirjaa.

Kannan mieluummin korteni kekoon kuin kaivoon vettä, joten yritän tällä kolumnilla vähän edesauttaa entisten ja tulevien ammattipelureiden työllistymistä ”oikeissa” töissä.

Mitä pokeriammattilaiset tekevät muita paremmin?

Pokerissa pärjätäkseen täytyy olla poikkeuksellisen paljon loogista ajattelukykyä, kyky tehdä nopeita päätöksiä, jonkun verran matemaattista osaamista ja valmius ottaa hallittuja riskejä. Hyvä riskien– ja tunteidenhallinta helpottavat pitkän uran tekemistä radikaalisti. Kaikki nämä ominaisuudet muuten kehittyvät pokeria pelaamalla – jos mitään eväitä kehitykseen on olemassa.

Nämä ominaisuudet ovat hyväksi lähes kaikilla aloilla. Virkamiesuralla Suomessa looginen ajattelukyky ei tosin vaikuta olevan kovin suuressa huudossa. Mutta avoimelle sektorille useimpiin tehtäviin pokeriammattilaisuuden vaatimuksista ja opetuksista näen olevan lähinnä hyötyä nykyisillä jatkuvassa murrostilassa olevilla työmarkkinoillamme.

Lisäksi pokeri vaatii jatkuvaa itsensä kehittämistä ja valmiutta vaihtaa pelimuotoa ja –tasoa pokerimarkkinoidenkin jatkuvasti eläessä. Lähes kaikki pokeriammattilaiset ovat joutuneet jossain vaiheessa uraansa opettelemaan uusia pelejä tai tiputtamaan panoksia.

Nykyinen työelämä vaatii juuri joustavuutta ja valmiutta uuden opiskeluun. Ay-väki toki haraa tätä kehitystä vastaan, mutta se pystyy vain jarruttamaan globalisaation, digitalisaation ja automatisaation väistämätöntä painetta työmarkkinoiden muutoksiin. Jarruttamalla muutoksia onkin ay-liike saanut aikaan merkittävän työttömyyden.

Koska pokeriammattilaiset ovat oppineet olemaan dynaamisia entisellä urallaan, voi olettaa heidän pystyvän siihen myös muissa ammateissa.

Miten ex-pokeriammattilaisiin oikeasti suhtaudutaan?

Vaikka minä näen pokeriammattilaisuuden CV:ssä meriittinä enkä rasitteena, kaikki eivät varmasti ole samaa mieltä.

Avasin Pokeritietoon ketjun ”Kauppalehdessä ex-pro Jussi Laukkanen”. Jussi on sijoittunut pokeriuransa jälkeen Saimaan Juomatehtaan toimitusjohtajaksi. Totesin, että uutinen tukee kahta perusteesiäni:

  1. Pokeriammattilaiset olisivat halutessaan kyvykkäitä muillakin sektoreilla
  2. Pokeritaustaa ei Suomessa ole enää syytä peitellä, vaan siitä voi olla ylpeä.

Tämä kirvoitti jonkun verran keskustelua ja osa koki pokeritaustasta olleen työnhaussa haittaa ja osa kertoi saaneensa työtarjouksia juuri pokeritaustansa takia.

Tämä on tietysti realistisempi kuva todellisuudesta kuin minun kohdan kaksi mahtipontinen julistukseni. Jos työhönottaja on kasvanut perheessä, jossa kortinpelaamisen on kerrottu olevan syntiä, ja hän on seurannut tiedotusvälineistä pokeriuutisia lähinnä Jouni Laihon lausuntojen verran, on pokeritaustasta varmasti haittaa.

Toisaalta työmarkkinat ovat tiukat ja hakijoita paikkaa kohden tavallisesti valtaisa määrä. Jollain olisi erotuttava massasta. Jos haastattelija on edes vähän pokerisivistynyt, voi pokeri olla juuri se erottava tekijä, joka saa hänet kiinnostumaan.

Varmaa on joka tapauksessa, että aukko työhistoriassa on CV:ssä paljon pahempi asia kuin sen korvaava pokeriura. Sitä paitsi jos joku on niin metsässä elänyt, että ei erota pokeria ruletista, tuskin sen hommissa viihtyisi muutenkaan.

Miten voi edistää työllistymistään uudelle alalle?

Kirjoitin vuonna 2007, että ”Käykää koulut loppuun”. Minulle oli selvää, että kaikki tuon ajan pokeriammattilaiset eivät ole samoissa hommissa vuosikymmenen päästä. Kannustin kovasti siihen, että pokeriammattilaisella on aina olemassa vaihtoehto B, jonne hypätä, jos pelit eivät suju taikka maistu. Ilahduttavan suuri osa nuorista pokeriammattilaisista on näin muuten tehnytkin.

Samaa suosittelen yhä edelleen. Tosin tällä hetkellä elämme pitkäaikaisessa taantumassa, ja ”hyvistä” työpaikoista ei todellakaan ole ylitarjontaa. Nousukaudella jos on loppututkinto taskussa ja vaikuttaa muutenkin näppärältä kaverilta, löytää yleensä jotain ainakin semikivaa. Nykyinen markkinatilanne ei ole otollinen sille, että ei ole mitään alan työkokemusta, vaikka löytyisi hyvätkin paperit.

Työkokemusta vaikka väkisin

Jos jättää pokeriuran taakseen, on syytä saada jalkansa uuden oravanpyörän rattaille mahdollisimman rivakasti. Kannattaa tarjoutua vaikka harjoittelijaksi ilman palkkaa (olihan säästöjä jäljellä, olihan?) päästäkseen näyttämään kykynsä. Työmarkkinat ovat nihkeät, mutta eivät täysin jäätyneet, kuten 90-luvun alussa, jolloin kukaan ei rekrynnyt ketään. Sitten kun vain joku ottaa, paiskitaan rivakasti töitä ja edetään uralla pikku hiljaa. Kaikki pokeriammattilaiset tietävät, että kärsivällisyys on hyve.

Erikoistaitoja – tai edes taitoja – kannattaisi hankkia

Olen länkyttänyt sinnikkäästi vieraiden kielten osaamisen puolesta. Jos olet liikenteessä Seppo Rätynä, eli ”suomella on pärjättävä, perkele”, optiosi vaihtaa maata ovat nihkeähköt. Mitään erityistä etua työnhaussa Suomessakaan ei ole siitä, että osaa olla hiljaa vain yhdellä kielellä. Englantia olisi hyvä vahvistaa aina kun siihen on tilaisuus, ja jonkun muun kielen hyvä hallinta (esimerkiksi ruotsin) voi olla juuri se, mitä sinulle sopiva työnantaja tarvitsee. Jos on ulkomailla pelaamassa, kannattaa rallienglantia voidella mahdollisimman paljon. Jos osaa jonkun kotikieltä vähänkin, kannattaa sönköttää sitä sisukkaasti, vaikka kaveri vastailisi omalla Bad Englishillään.

Tietokoneitten kanssa kannattaisi olla paljon näppärämpi kuin mie. Harvassa työssä pääsee olemaan naputtelematta mitään dataa mihinkään. Jos haluaa siisteihin sisätöihin, pitäisi muistiot, powerpointit ja excelit hoitua ilman mitään tuskailua itse ohjelmien kanssa. Lisäksi on oltava valmis omaksumaan koko ajan uudenlaisia härpäkkeitä. Tämä on muuten minunlaiselleni dinosaurukselle kohtuullisen hyvä kannuste pitämään ranget balanssissa.

Jos osaa koodata tosi hyvin, voi päätyä esimerkiksi pokeriammattilaisesta menestyvän softayhtiön työntekijäksi ja osakkaaksi. Näitäkin on nimittäin nähty. Pokeriuran aikana voi jo harjoitella koodailemalla vaikka scriptoja, joilla pääsee salamannopeasti haluamiinsa pöytiin.

Kirjoittaa ja lukea olisi myös hyvä osata. Tämä ei ole vitsi. Saan liki päivittäin sellaisia maileja, että ne vaativat melkoista sisälukutaitoa. Hyvin suuri osa ensikontakteista otetaan tänä päivänä sähköpostilla, ja jos siitä ilmenee, että lähettäjällä on selviä vaikeuksia kirjoittamisen kanssa, ei yhteistyö lähde liikkeelle parhaalla mahdollisella tavalla. Lukemaan ja kirjoittamaan oppii lukemalla ja kirjoittamalla.

Edellinen liittyy kommunikaatiokykyihin, jotka meillä ugreilla tunnetusti tulevat esille lähinnä yhden ja kahden promillen välissä. Maailma digitalisoituu vauhdilla, mutta ihmisten väliseen kommunikaatioon tarvitaan ainakin toistaiseksi vielä ihmisiä. Sosiaalisille taidoille on kysyntää maailmassa vielä ennustettavissa olevan tulevaisuuden. Tätä voi harjoitella vaikka puhumalla tuntemattomille livepöydässä.

Myy itsesi

Työnhakeminen ei ole anomista, vaan myymistä. Kannattaa miettiä, mitä työnantaja haluaa, ja sitten kertoa olevansa juuri sitä. Keskimääräisen haastattelijan päähän pitäisi entisen pokeriammattilaisen vähän keskittymällä helposti päästä.

Tuleville pokeriammattilaisille vihjeitä

Ensimmäinen vihje on, että älkää alkako. Valtaosa teistä ei onnistu, ja epäonnistuminen ei ole koskaan kivaa. Pokeribuumi meni jo, ja pokeriammattilaisen ura on tyypillisesti lyhyt mutta epävakaa.

En kertaa vanhaa vänkäämistäni opinnoista ja B-suunnitelman olemassaolon tärkeydestä tämän enempää. Annan kuitenkin yhden uuden vihjeen: Älkää pelkästään pelatko pokeria opiskeluaikana, vaan hankkikaa myös työkokemusta. Tämä on erinomainen vakuutus, vaikka pokerista tienaisi kesätöitä paremmin.

Työkokemusta arvostetaan paljon enemmän kuin arvosanoja. Tutkinto kannattaa hankkia kyllä, mutta kokemusta omalta alalta kannattaa preferoida ennen huippuarvosanoja. On asia erikseen, jos haluaa tieteelliselle uralle, tai on muuten alallaan huippukyky. Mutta aika harvat meistä ovat.

Tämä on aika paha rasti nuorille pelurinaluille. Mutta vuorokaudessa on 24 tuntia. Töissä ollaan enimmäkseen vain 7,5 tuntia per laaki ja vain viitenä päivänä viikossa. Siinä jää vielä hyvin aikaa pelaamiselle ja sen opiskelulle. Perheen voi perustaa sitten myöhemmin, kun varmasti tietää mitä tekee isona. Bilettämään taas ehtii vähän vanhempanakin.

Yhteenveto

Vastauksena otsikon kysymykseen voin todeta, että useimmista pokeriammattilaisista on muihinkin töihin. Jos ei ole, ei heistä olisi niihin ollut ilman pokeriammattilaisuuttakaan. Pokeri opettaa monia muussa työelämässä tuiki tärkeitä taitoja. Mutta kotoa ei tulla ketään töihin hakemaan, vaan itsensä on ensin pätevöitettävä ja sitten myytävä.

Ei ole sen kummallisempaa kuin hankkia hyvä käsi ja sille maksu tulevalta työnantajalta. Jos sattuu olemaan huono käsi, kannattaa yrittää bluffia. Kyllä pokeriammattilaiset tämän osaavat.

Akin showdown 13.9.2007: Käykää koulut loppuun