Onneksi en nähnyt niiden kasvoja

Aki PyysingSunnuntaina epäonnistuin valmentajana surkeasti. Itse asiassa sain pahan tilttikohtauksen lentopallopelin ensimmäisessä erässä. Kokeneena pokerinpelaajana en antanut tämän näkyä, vaikka päässä humisi ja teki mieli heitellä esineitä. Sen sijaan sopertelin aikalisillä käsittämättömiä ja tein viimeisessä erässä vielä vaihtovirheen. Laji kuin laji, tiltatessa harvoin suoritus erityisesti paranee.

Pelin jälkeinen ongelmanhoitoni oli valitettavasti minulle kovin tyypillinen. Päästyäni autosta ja valmennettavista eroon aloitin välittömän palauttavan nestetankkauksen. Pidin koripallokollegoideni kanssa valmennusfilosofista palaveria On The Rocksin baaritiskillä valomerkkiin asti.

Nestetankkauksessa olen aina ollut varsin huolellinen. Siitä huolimatta, että olin katkokävelykunnossa, kieltäydyin tarjotusta kyydistä ja suuntasin jalkaisin kohti Kamppia.

Normaalisti kiertelen kotimatkalla kaikki nakkikioskijonojen sankarit ja hauis hihassa puristavat teiniryhmät hyvän välimatkan päästä. Niin yritin tälläkin kertaa, mutta havaintokykyni osoittautui jälkikäteistarkastuksessa tällä kertaa puutteelliseksi.

Selvittyäni loppusuoralle Narinkkatorille huomasin, että minulta vietiin lippis päästä. Minä käytän sanomallisia lippiksiä, kuten Saipa– ja Pokeritietolippistä. Joten hatuilla on käyttöarvon lisäksi tunnearvoa.

Käännyin ja näin viiden nuoren miehen selät. Keskimmäinen kikatteli lippis kädessäni. Analysoin tilanteen nopeasti. Heitä oli viisi, ja olivat korkeintaan vähän pilvessä. Minä olin yksin ja yli kahdessa promillessa. Potentiaalinen ottelu vaikutti Suomi-Neuvostoliitto jääkiekkomaaottelun asetelmilta -70-luvulla kiekon tippuessa jäähän.

Lisäksi olen hyvin tietoinen nuorten miesten huvituksista taas kerran käsille menneen baari-illan jälkeen. Katsotaan joku vähän horjuva mielellään vihaisen näköinen keski-ikäinen äijä, ja ärsytetään sitä. Sitten kun saadaan se vähän aggressoitumaan, pyyhitään vanhuksella asfalttia.

Toisaalta lippiksen luovuttaminen sovinnolla ei ollut vaihtoehto. Olen kokeillut nuorempana pakittamista, ja tällä metodilla saa pitkällä aikavälillä sekä turpaansa että menettää itsekunnioituksensa. Minulla oli siis vain optioita, joissa saa turpaansa, mutta voi sentään säilyttää itsekunnioituksensa.

Neuvottelut päähineen takaisinsaamiseksi vaikuttivat hyödyttömiltä. Pojat tulisivat ympäröimään minut ja heittelemään hattua toisilleen ja naureskelemaan. Lisäksi he olisivat valmiina välittömään myllytykseen.

Helsinkiläisystäväni opetti minulle kolme asiaa Vaasankadulle muuttaessani, kuinka Stadissa kuuluu toimia: Asfaltille ei saa kusta, liikennevaloihin ei saa jäädä ensimmäiseksi ja aina kuuluu provosoitua kun provosoidaan.

Viiden miehen rivistön keskimmäinen viittaa joukon johtajaurokseen. Niinpä päätin toteuttaa reippaan itsemurhahyökkäyksen ja otin pari rivakkaa lähtöaskelta ja tuuppasin hattuvarkaan katuun. Hetken mielessäni kävi, että näinköhän vielä kerkeäisi juosta karkuun, kun sain kengästä naamaan.

Analyysini osoittautui oikeaksi. Nämä pojat olivat kokeneita katutappelijoita. Potku tuli napakkana sokealta puolelta ja pudotti minut heti. Koska paikalla oli paljon väkeä, lähti viisikko välittömästi eteenpäin hyvää haipakkaa. Tuskin he minun vastatoimenpiteistäni olivat huolissaan, vaan viranomaisten tai muiden sivullisten sotkeutumista kahakkaan. Lippiksen sentään jättivät.

Kun takaraivoni napsahti asfalttiin, olin tyytyväinen lentopallotaustastani. Kaaduin humalaiseksi yllättävän pyöreästi ja selvisin pienellä naarmulla takaraivoon ilman aivotärähdystä.

Minut autettiin ylös ja nenästä tuli verta suoraa pudotusta. Havaitsin itseni erinomaisen hyväonniseksi kun kaikki hampaat olivat tukevasti kiinni leukaluussa. Kieltäydyin lisäavusta ja poliisituesta ja horjahtelin kotiin nuolemaan haavojani.

Kotimatkallani olin tyytyväinen fyysisten vaurioiden vähäisyyden lisäksi siihen, että en ollut oikeastaan nähnyt yhdenkään kasvoja. Minun ei tarvitsisi alkaa etsiä kavereita käsiini vähän suotuisammissa taisteluasetelmissa.

Seuraavana aamuna peilistä katsoi varsin komea mies. Silmä musta, poski auki ja huulet turvoksissa. Sieraimet olivat täynnä kuivunutta verta. Lisäksi totesin hukanneeni silmälasini rytäkän yhteydessä. Mutta kaiken kaikkiaan koin selvinneeni varsin vähällä.

Tarinan opetus on, että ensi kerralla vastaavassa kunnossa en kieltäydy tarjotusta kyydistä.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.