Onnellista huoraa etsimässä

Mikael BoldtKuutisen vuotta sitten filosofian tohtori Mårten Bondestam ja hörhö nimeltä Magnus Hagelstam (määre on tässä diagnostinen eikä soimaava), julkaisivat samanaikaisesti kirjoitukset, joissa ylistivät prostituutiota. Jompikumpi vielä vaati valtiollisia bordelleja. Moni reagoi negatiivisesti, minä niiden joukossa.

Seurasi pientä myllerrystä parin viikon ajan, missä minua haastateltiin radiossa ja jouduin myös radion paneelikeskusteluun. Jouduin miettimään kantani perusteita ja lopuksi arkistoin jutun ja unohdin koko asian. Mutta.  Pari parikymppistä, joita autan juoksu- ja voimaharjoituksessa sattuivat minun kuullen puhumaan huorista tyypilliseen machotapaan.  Kun minä paheksuin, sain säälivän katseen ja luennon markkinoiden itsesäätelystä. Olen ilmeisesti kukkahattusetä?

Koska foorumin käyttäjistä suurin osa on nuoria miehiä toivon seuraavan kirjoituksen herättävän ajatuksia ja keskustelua.

Moraalisesti en vastusta prostituutiota ollenkaan.  Professori Inkeri Anttila aikanaan käsitteli väitöskirjassaan uhrin suostumuksen vaikutusta teon rangaistavuuteen.  Yleisellä tasolla onkin selvää, että “consenting adults” saavat ostaa ja myydä pillua tai persettä niin paljon kuin sielu sietää.

Pitäköön valtio näppinsä tällaisesta.

Minun vastustukseni pohjautuu eettisiin, juridisiin, lääketieteellisiin ja sosiaalisiin näkökulmiin.  Kun puhun etiikasta, ei ole kysymys romanttisesta uskomuksesta että seksin pitäisi perustua hellyyteen, läheisyyteen ja molempien osapuolten haluun – vaikka minulla kyllä on sellainen hassu idea.  Ei, asia on paljon raadollisempi. 

Useimmiten seksin ostaja ei voi tietää, onko tarjoaja pakkotilanteessa esimerkiksi väkivallan tahi maastakarkoituksen pelossa.  Onko hänen addiktiot syynä prostituutioon, eli onko hänellä lääke- tai huumeriippuvaisuutta, johon hän ei saa hoitoa?  Onko kysymyksessä psykopatologinen tila, johon pitäisi saada hoitoa? Palaamme tähän.

Lainopillisesti kysymykseen liittyy joskus ikä, joskus myyjän fyysinen kyvyttömyys keskeyttää akti, jos se muuttuu vastenmieliseksi tai väkivaltaiseksi. Suomessakin on näitä tapauksia käsitelty oikeudessa.  Ostajien onneksi tuomarit ovat useimmiten miehiä.

Lääketieteellinen ongelma luulisi olevan menneen talven lumia – nykyisin kaikki osaavat suojautua.  Ja sitä paitsi lääkkeitäkin löytyy.  Pienenä historiallisena sivuhuomautuksena:  Meillä oli 1800-luvun lopulla säännösteltyä prostituutiota Suomessa – ja lääkäriliitto puolusti sitä, vedoten tarkastettujen prostituoitujen pienempään tartuntatekijään. Isosetäni, Jean Boldt (1865-1920) osoitti Humanitas nimisessä lehdessä 1896, että väite oli täysin tuulesta temmattu. Tämän päivän lääketieteelliset ongelmat liittyvät tavallisesti tilanteen luonnottomuuteen.  En aio kertoa sairaita yksityiskohtia, vaan tyydyn kertomaan, että maissa, kuten Espanja ja Italia, joissa on virallisia bordelleja, valvonta on todella tiukka.  Siitä huolimatta siellä työskentelevien naisten demografiat osoittavat ammatin olevan…sairas.

Sosiaalisesti tilanne on todella mielenkiintoinen. Useimmat prostituutiota puolustavista miehistä väittävät naisten olevan luonnostaan huoria.  Naivan rahaa.  Huora on maailman vanhin ammatti.  Nämä miessovinistiset tokaisut ovatkin saavuttaneet laajaa hyväksyntää. Yllättävää kyllä myös tietyissä naispiireissä. Kun aggro-sika-hullu-paska-feministit Ruotsissa saivat aikaan lain, joka kielsi seksinoston, kaikki miehiset miehet heti tiesivät, että kyseessä on frigidien kuiva-löysä-lesbo-vaginoiden salaliitosta.  Totuus on toisenlainen.

Ei edes Ruotsissa säädetä lakeja ilman jonkinlaista selvitystä.  SOU (Statens offentliga utredningar) yleensä hoitaa taustat.  On totta että Göran ja Fredrik ja heidän siskonsa joskus saavat aikaan hassutuksia, kuten se, että miespuolinen sairaanhoitaja Ruotsissa nimitetään sairaanhoitajattareksi – tasa-arvon nimessä.  Mutta selvitykset prostituoitujen toimintasyistä, riippuvuuksista ja onnettomuudesta kyllä riittävät. Eräs tunnetuimmista misseistä kuusikymmentäluvulla alkoholisoitui ja ryhtyi seksityöläiseksi Hotelli Hesperian yökerhossa. Aamuisin hän ei ollut missiainesta. Jos törmäsi häneen ennen puoltapäivää, itseinho löyhkäsi.

Jokainen tavallaan, sanotte.  Mutta kuvitelkaa tilannetta, jossa olette super heteroita.  Mutta rahattomia.  Tarvitsette metadonia-subutexia-GCHn maanantaiturtsia-kaksi pulloa punkkua (kuten minä) ja kolme röökiaskia.  Lisäksi haluatte rangaista itseänne isänne kuolemasta.  Vaseliinia peräaukkoon??

On usein väitetty, että prostituutiota tarvitaan vammaisten tarpeiden takia.  Olen T:n ja hänen ystävänsä P:n kautta korvakuulolla vammaisasiantuntija.  Ja väite ei pidä paikkaansa.  Rakkaus, kiintymys ja seksi noudattavat ihan samoja sääntöjä pyörätuolissa, Down-syndroomassa ….

On olemassa seksityöntekijöiden (ammatti)liittoja monessa maassa, joiden agendat ja pelkkä olemassaolo monen mielestä riittävästi osoittavat prostituution hyväksyttävyyttä.

Tämä viimeinen on varsin validi argumentti.  Vaikka onkin joissain tapauksessa selvinnyt, että järjestöt eivät ole syntyneet spontaanisti ja edustavan varsin valikoituja seksityöläisiä on selvää, että asianosaisilla itsellään pitää olla merkittävästi päätösvaltaa.

En siis väitä puhuvani jostain clear-cut problematiikasta.  Esitinpä omat mielipiteeni.