Ota hyvät lämmöt – ja häviä sota

Aki Pyysing

 

Luftwaffen pommikoneet pudottivat 24. elokuuta 1940 vahingossa muutaman lastillisen Lontoon keskustaan vaikka tarkoitus oli osua sotilaskohteisiin Lontoon liepeillä. Tämän seurauksena Winston Churchill teki päätöksen, joka ratkaisi sodan. Hän päätti pommittaa Berliiniä RAF:n kälyisillä pommikoneilla. Ensimmäisessä pommituksessa kukaan ei kuollut, toisessa jo tuli muutama uhrikin.

En tiedä oliko Churchill nerokas sotastrategi, vai ottiko hän vain lämmöt. Joka tapauksessa vastapuolella Adolf Hitler veti porot viiksiinsä. Hän määräsi pommitukset kohdistettavaksi kaupunkeihin. Siihen asti oli pommitettu lentokenttiä ja vastaavia, ja brittien ilmapuolustus oli romahtamaisillaan.

RAF sai aikaa paikkailla koneita, kouluttaa lentäjiä ja rakennella ilmapuolustusta. Hitlerin tarkoitus oli tuhota brittien moraali ja pakottaa Churchill neuvottelemaan rauhasta. Kävi kuten talvisodassa, kansa yhdistyi yhteistä vihollista vastaan. Kauppojen laudoitettuihin ikkunoihin kirjoitettiin liidulla ”Business as usual” pommitusten jatkuessa.

Operaatio Merileijona (=maihinnousu Isoon-Britanniaan) toteutui savolaisittain. Eli siitä tuli aloittamista vaille valmis. Kun saarelle ei päästy, päätettiin hyökätä itään, minne useat muutkin menestyksekkäät sotapäälliköt ovat tärvänneet armeijansa. Siperiaan on pitkä matka ja lopun tietävät vähemmänkin sotahistoriaa harrastaneet.

Minä olen havainnut tullessani vähemmän nuoreksi, että vedän entistä herkemmin älyvapaita lämpöjä. En nyt niin herkästi kuin sotaveteraaniystäväni, joten odotettavissa lieneekin Lauritsalan Sfinksin lopullinen muodonmuutos Kampin Kuumakalleksi.

Hermojenhallintani pokeripöydässä oli huipussaan 1998-9. Olin juuri lukenut Sklanskyni ja Malmuthini ja mitkään beatit eivät juuri hetkauttaneet. En edes vedellyt isosti ranteita auki omista virheistäni, koska olin omasta mielestäni vasta oppimassa huippuammattilaiseksi, jollainen minusta vuorenvarmasti tulisi. Annoin virheeni itselleni anteeksi, ja yritin oppia niistä.

Muistan noilta vuosilta, kun kerran yksi peluri naureskeli toisen lämpenemiselle. Tämä puolustautui, että oli kerran nähnyt minunkin heittävän korttini vähän äkäisesti muckiin. Siis yhden kerran.

Viikon sisään olen ottanut pokeripöydässä lämmöt mm. siitä, että maksettuani ässäreissaajan reissun CO:sta nappi rereissasi typerästi ja päästi ässät survomaan lähes koko nippunsa pakottaen minut kippaamaan. Vähän lohdutti, että ässät sentään pitivät.

Vuoden 1998 Aki olisi pohtinut, ”Jaaha, iloinen 3-bettailija vasemmalla, miten hyödynnän tilannetta vai yritänkö vaihtaa paikkaa.”

Vuoden 2013 Aki otti lämmöt ja pohti ”Haenko viinaa ja laitan jätkän poikki vai laitanko sen vain poikki”. Strategiapohtiminen oli muuttunut pelkäksi höyryämiseksi. Onneksi sentään sain ansioni mukaan, eli pataan tuli sessiosta.

Olen ollut tämän viikon kesäflunssassa ja jouduin tämän vuoksi hylkäämään luultavasti kaikki Fennia Grand Slamin turnaukset. Kun huomasin maanantaiaamuna olevani flunssassa, olisin kaivannut pikkulapsia seinään heitettäviksi.

Menin kuitenkin pelaamaan käteispeliä, koska onhan hyvä laittaa kiva tauti kiertämään. Turnaukset vaativat keskittymistä, käteistä voi vähän neppailla ainakin tutussa seurassa, vaikka kävisikin joka jaon välissä pois pöydästä niistämässä.

Löysin Mikonkadulta historiallisen 50/50 käteispelin. Tämä oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun Fennia-salissa pelattiin PLO 50/50 peliä. 40/40 ja 60/60 (ja 200/200) on pelattu, mutta ei 50/50. Uudet chipit, joissa mukana myös viisikymppinen, mahdollistivat tämän.

Joku ideanikkari oli innovoinut, että sen sijaan, että joka jaosta otetaan jackpoteuro, maksaa voittaja yhdestä jaosta tunnissa 40 euroa. Näin peli nopeutuu, kun ei tarvitse työntää pelaajille pikkumerkkejä. Kaikki olivat tyytyväisiä, ja jackpottiin kertyi vähän ylimääräistä. Kiitoksia Casino Helsingille joustavuudesta ja vaadin syyllistä esiin. Kenen tämä loistava idea oli? Jäi kysymättä.

Hetken pelattuani kuulin ryminää Fennian baarista. Jotain meni rikki. Kysyin mitä tapahtui, ja vieressä istunut El Bato oli nähnyt. ”Helppi bubblasi”.

Kuulin jaonkin. Lähde on luotettava, koska kertojana oli Rahiksen Hymypoika itse.

Omahaturnauksessa neljä jäljellä, kolmas saa 16.000 euroa, voittajalle 40.000. Helpillä buttonilla 16 BB, Aku Joentauksella pienessä blindissä enemmän, Janne Juutilaisella isossa blindissa 5BB.

Littoisten Lyöntikone avaa buttonilta 4567s (=yhdellä värinvedolla). Tämä on turnausstrategisesti selkeä virhe. Aku on reipas poika, ja hänellä on enemmän chippejä. Mattila/Jaakkola/Pyysing-analyysin mukaan Aku painaa tässä hyvin laajalla rangella lisää, koska ei todellakaan aio antaa Helpin viedä irtoblindeja sovinnolla.

Lisäksi jos Akulla on pienet kolmoset ja Janne puskee, on Helppi aina perässä. 4567s on kiva käsi, mutta ei ole suosikki edes headsup random-kättä vastaan. Helpin ei kuuluisi kolmantena chipeissä ollessaan tuplata pienintä stäkkiä. Jos tulee pataan, on viimeinen sija chipeissä jaettuna, ja hyvin todennäköinen rahasija vaihtunut Juhalla survival gameksi.

Aku sitten painoi, kuten kuuluukin kaikilla sinnepäin olevilla korteilla. Nyt pitäisi Juhan sitten kipata. Virhettä ei kuuluisi paikata toisella vielä isommalla virheellä. Rahapelissä tämä on maksu sen kummemmin miettimättä, ja turnauksessa pienellä miettimisellä yhtä selvä kippi. Jos Juha kippaa, Janne on edelleen bubblekandidaatti numero yksi ja Juhalla edelleen terve stäkki. Toki imago ottaa osumaa, mutta sitä sattuu.

Nyt arvailen Juhan ajatusprosessia: ”Ei olisi pitänyt avata. Tuo nuori myhäilijä aikoo kävellä minun ylitseni. Ei olisi pitänyt avata. Lämpöä ja kiukkua. Maksu”.

Juha on turnausmatematiikasta yhtä hyvin (tai paremmin) perillä kuin minäkin. Tässä jaossa Aku ja Juha työntävät odotusarvoa Jannelle oikein urakalla. Lisäksi hän sai oikeaa rahaakin, kun Akulla oli QJT4s (MJP-analyysi ”yllättävän hyvä”) ja floppi oli 45Q antaen molemmille värinvedon. Tästä ei voi Helppi mitenkään pakittaa, mutta ennen floppia olisi voinut.

Väitän, että tässä Juhan sota meni turhaan lämpenemiseen. Pientä virhettä paikkailtiin vielä isommalla päälle.

Nettianalyytikot keksivät varmasti, että Helppi pelasi metapeliä mielessään tulevat turnaukset. Aku ja Juha kolistelevat vielä monta kertaa. Höpsis, sanon minä. Juha Helppi lämpenee siinä missä me muutkin.

Hyvää lämpöä olen itse saanut myös ilmaston lämpenemiskeskustelusta. Tosin pientä iloa olen saanut olemisesta oikeassa. Kun luin uutisen netistä ”ilmaston lämpeneminen pysähtyi”, ennustin oikein monta koohkaajaa, jotka sen Facebookiin postasivat.

Samaten kun luin vastineen ”ilmaston lämpeneminen ei ole pysähtynyt”, ei kauaa tarvinnut odottaa, kun odottamani vastapuolen uskovaiset linkittivät tätä.

Molempien laitojen kanssa kysymys on uskonnosta. Tämän kiteytti ansiokkaasti Petteri Järvinen blogissaan ”Uskolla ilmastonmuutokseen”. Etsitään todisteita oman uskonnon puolesta ja vastapuoli leimataan joko ilmastofasisteiksi tai viherpipertäjiksi puolesta riippuen.

Aiemminkin jo kirjoitin, että sitä enemmän koohkataan, mitä vähemmän on tavallisesti kompetenssia. Toinen osapuoli katsoo Fox Newsiä objektiivisen journalismin kulmakivenä ja toinen lukee Vihreää Lankaa kuin Päivi Räsänen Raamattua.

Minä tiedän, että en tiedä, lämpeneekö ilmasto ihmisen toimien vaikutuksesta tai ollenkaan. Tiedemiesten enemmistö on sitä mieltä, että lämpenee ja on yleensä oikeassa. Joten betsaisin sen puolesta. Mutta en kyllä hirttäisi itseäni kumpaankaan näkemykseen, enkä polttaisi roviolla vastakkaisen mielipiteen edustajia.

Tässä vastapuolen kivittämisessä ovat kunnostautuneet sen sijaan viime aikoina molempien osapuolien edustajat. Uskonnot ovatkin aiheuttaneet historiallisesti paljon sotia.

Hitler hävisi lämpöherkkyyttään sodan, Aki pelisession ja Juha turnauksen. Ilmaston lämpenemiskeskustelijat tekevät pelkästään itsestään naurettavia takertumalla omiin uskomuksiinsa ja ristiinnaulitsemalla uskonnollisissa lämmöissään vastapuolten edustajia. Sotaa he eivät häviä, koska eivät aio uskonnostaan luopua, tuli sitten vedenpaisumus tai jääkausi.

Hyvää lämpöä ei kannatakaan hukata. Sitä on vierestä viihdyttävää tarkkailla. Pokeripöydässä tämä voi olla jopa tuottoisaa.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.

P.S. Helppi veti Sahamiehestä käteispöydässämme hyvin vähistä outeista ohi. Ilarilla oli turnissa rattaat ja värinveto, Juhalla ässät ja kärkipari. Ilari otti lämmöt – ja meni rullaan. On se niin väärin. Minun pelipöydässäni on aina tilaa hyvälle lämmölle. Toisaalta sokeat saivat paljon lisää keppejä.

P.P.S. Ei tuosta kädestä olisi tuossa tilanteessa päässyt irti kukaan muukaan pöydässä istunut, eli ei Juha tässä töppäillyt.

EDIT: Helpin mukaan hänellä oli 14BB ja Jannella 8,5BB. Tämä muuttaa asetelmaa sikäli, että Juhan avaus on pienempi virhe. Janne ei ole kuivumassa niin pian ja jättää tuplilla Juhan pienimmäksi stäkiksi. Lisäksi Janne kippaa imo todennäköisemmin 8,5BB syvänä kuin 5BB syvänä. Reissun paras lopputulos preflop on blindien saanti.

“Ei ehkä olisi pitänyt avata, mutta Akun olisi pitänyt tietää, että jos mä avaan, en kippaa mitään. Mun avausrange murskaa Akun käden. Olin kippaillut pitkään ja halusin pelata enemmän voitosta kuin kolmossijan rahoista.”

Tämä muuttaa asetelmaa sikäli, että Juhan avaus on väärin, kun kerran Aku painaa QJT4:llä ja vastaavilla, Akun rereissu on iso virhe, jos Helppi maksaa kaikilla (uskon kyllä, että Juhan avausrange murskaa QJT4s:än) ja Juhan maksu ei ole virhe, jos pelaa voitosta, suoraan odotusarvomielessä edelleen väärin.

Joka tapauksessa Juha ja Aku pelasivat tässä jaossa eniten Jannen ja toiseksi eniten Villen (Mattila CO kipannut chipleader) pussiin.

Pahoittelen epätarkkuuksia, kuulin käden alunperin Juhalta ja stäkit muilta. Lisäksi analyysini Helpin lämpenemisen hetkestä taisi mennä täysin reisille. Se saattoi hyvinkin tapahtua vasta koko jaon jälkeen.