Pahan kalan kanssa on pelit pelattu

Aki PyysingMenin Pariisiin kahden viikon pikakurssille opiskelemaan omahaa vuonna 1997. Pelasin myös pot limit seven turnauksen, jossa etenin semifinaaliin asti. Pöytääni istahti kierosilmäinen kaveri värillisillä laseilla ja rockabillykampauksella varustettuna. En tuntenut miestä, enkä juuri saanut selvää puheestaan. Jotain englannin sanoja olin havaitsevinani lähes taukoamattoman pöytäpuheen seasta.

Meillä oli kaksi isointa stäckiä. Minulla oli pinnassa ruutukuningas, joka oli isoin kortti. Aviationin pottisevenissä tämä tarkoitti myös pakkolyöntiä (forced bet), jonka sai lyödä miniminä tai sitten pottiin asti. Minä löin tässä tilanteessa syvällä stäckillä aina minimin, kuten tälläkin kertaa. Itse asiassa teeskentelin katsovani hoolikortit, mutta katsoin ne aina vasta kun tuli actionia.

[G2:61362 class=”right”]Tuntemattomalla saarivaltakuntalaisella (paras arvaukseni) oli myös kuningas, mutta se oli bridge ranking orderissa ”pienempi” eli ristikuningas. Muut kippasivat, ja hän löi vuorollaan pöydän toisesta päästä täyden potin reissuun. Muut luovuttivat, ja katsoin kortit. Hoolista kurkisti iloinen toinen kurko kaverinaan ässä.

Tässähän voisi joku huolestua vastustajan taskunauloista, mutta aivan niin kyylä en ole minäkään, että sellaisia jaksaisin tässä pohdiskella ja painoin potin päälle. Vastustaja sanoi jotain tyyliin ”hauatsugat”, jota en ymmärtänyt. Koska hän tihrusteli merkkejäni näytin evästä olevan hyvin matkassa, eli paljon on merkkejä.

Sitten hän löi itsensä all-iniin ja minä maksoin. Kortit avattuamme totesimme, että hänellä oli kurkon lisäksi ässä ja joku pieni kortti ja neljännen kortin jälkeen minä olin vetopelillä liikenteessä, koska vastustaja sai heti toisen naulan. Saamani neljän värikään ei auttanut, emme pelanneet sököä. Vieruskaverini Tibor Tolnai kyllä kannusti kuudennen kortin jälkeen ”Diamonds, you need diamonds”, tukeakseen kaukaista heimoveljeä.

Vähän myöhemmin minulla oli jotain seitsemän antea jäljellä, ja nyt jo katsoen löin merkit sisään pienemmällä parilla uuden tuttavuuteni isompaa paria päin ja voitin jaon. Nyt hän sanoi ”You lucky cunt”. Tämän ymmärsin. Olin tutustunut David ”Devilfish” Ulliotiin.

David A. Ulliot syntyi 61 vuotta sitten Hullissa Englannissa. Vuonna 2000 hän tosin kertoi olevansa 38-vuotias ja haastatellessamme Marko Erolan kanssa Devilfishiä 2010 hän oli tainnut vanhentua jo 46-vuotiaaksi.

Hän ansaitsi nuorena elantonsa enimmäkseen pikkurikollisena. Saattoi olla, että kuukaudet 23 tuntia vuorokaudesta eristyksessä Koillis-Englannin vankiloissa saivat hänet pokerin kaidalle polulle.

Tavatessamme hän oli samana vuonna jo voittanut ensimmäisen ja ainoan WSOP-bracelettinsä. Muita turnausvoittoja kyllä oli vielä tulossa. Yli kuuden miljoonan dollarin turnausrahastuksista oli vielä iso osa ottamatta.

Lisäksi hän oli saanut lempinimensä historian kirjoihin ja yleiseen käyttöön tammikuussa 1997 Four Queens Classicin yhteydessä. He olivat omahaturnauksen headsupissa Men ”The Master” Nguyenin kanssa. The Masterin lukuisat amerikanvietnamilaiset fanit kannustivat häntä ”Go on the Master”. Daven ainoa fani, pitkäaikainen kaverinsa ja kuskinsa Gary Whitaker, taas huusi vuorollaan ”Go on the Devilfish”. Seuraavana päivänä lehtien otsikoissa oli ”Devilfish devours (=ahmaisee) the Master”.

Legendaarinen on myöskin Daven kommentti Menille, kun turnauksessa pidettiin tauko, ja the Masterilla oli vain yksi merkki jäljellä. Men ei ymmärrettävästi ollut kovin innokas pitämään taukoa. Dave kuitenkin lohdutti: ”Me menemme nyt tauolle, ja rehellisyyden nimissä minä olen sitä mieltä, että sinun pitäisi mennä yläkertaan ja miettiä taktiikoitasi”.

Pelasimme Pahan Kalan kanssa samassa pöydässä tuhansia tunteja livepokeria ympäri Eurooppaa vuosituhannen vaihteen tienoilla. Rehellisyyden nimissä minun taas täytyy kertoa, että usein hyvin tiukan pöydän huonoin pelaaja oli ensimmäisen sisäänostonsa hävinnyt Paha Kala itse. Devilfishin tappionsietokyky oli aina laulutaitoaan huonompi.

Toisaalta, jos Dave oli voitolla, hän usein dominoi pöytää suvereenisti. Lisäksi hän oli aina pöydän ylivoimaisesti viihdyttävin pelaaja. Kun hänen kieltään oppi ymmärtämään tajusi, että jutut olivat jumalattoman hauskoja.

Esimerkiksi kun hän iski Aviationilla silmänsä nuoreen jakajaan Isabelle Mercieriin, huomasi kasinon vetäjä Bruno Fitoussi tämän. Hän huusi salin toiselta puolelta: ”Mitä tahansa hän sanookin, vastaa ei”. Dave ei häkeltynyt, vaan kysyi Isabellelta: ”Onko pomosi fiksu? Onko pomosi hyvännäköinen?”, jatkuen pitkällä sarjalla tauottomia vastaavia kysymyksiä päättyen ”Voitko vastustaa charmiani?”

Daven charmia ei kyllä itse asiassa kovin moni vastustanut. Seurasin vierestä hänen menestyksekkään pokeriuransa lisäksi hänen menestystään naismaailmassa. Turnausviikon aluksi hän valitsi viikon kohteen. Sitten hän piiritti tätä väsymättä päätyen laulamaan rakkauslaulun kyseiselle naiselle (tai mieluummin tytölle) kasinon kuunnellessa. Tämä toimi hämmästyttävän isolla prosentilla. Sata ei ole kovin kaukana totuudesta.

Devilfish ymmärsi antaa pikkusormensa nettipokeribisnekselle yhtenä pokeriammattilaisista ensimmäisenä. Hän suostui Ultimate Betin kasvoksi melko perustamisvaiheessa ja sai vastineeksi prosentin osakkeista.

Käsittääkseni hän myi osakkeensa hyvään aikaan kauan ennen mustaa perjantaita ja oli mukana perustamassa omaa Devilfishpokeriaan, joka jopa 2008 listautui Lontoon PLUS-markkinapaikalle.

Hänellä oli myös munaa markkinointitempaukselle, joka olisi lähes kaikille muille tekemätön paikka. Dave tippuessaan 2005 Monte Carlo Millionsista (3.sija ja 120.000 dollaria) nousi ylös ja heilutti kameralle selkäänsä takin alle teippaamaa www.devilfishpoker.com –kylttiä. Fox Sports lähetti tapahtuman suorana, ja .com-saittien mainostaminen oli jyrkästi kiellettyä. Devilfish-showta ei tosin sitten FSN:n lähetyksissä enää nähtykään. Pikkusieluisia nuo amerikkalaiset tv-yhtiöt.

Sain Davelta kyydin taksilla Las Vegasissa Bellagiosta Rioon muutama vuosi sitten. Hänellä oli matkassaan arviolta kolmekymmentä vuotta nuorempi tyttöystävä, vanha charmi oli siis edelleen tallella.

Juttelimme mukavia menneistä lyhyen taksimatkan aikana. Dave kertoi pelaavansa nykyään vähemmän ja keskittyvänsä enemmän bisneksiin. Minä kerroin grindaavani edelleen. Tämä taisi olla viimeinen kerta, kun tapasimme. Dave kiersi nimittäin tällä vuosikymmenellä Euroopan turnauksia vielä vähemmän kuin minä.

David Ulliotin viimeiseksi julkiseksi lausunnoksi taisi jäädä: ”En usko, että syövällä on mitään mahdollisuuksia minua vastaan”. Tästä ei mennyt montaa päivää, kun paksusuolen syöpä kuitenkin veti ohi Devilfishistä.

Minä ja varmasti myös monet muut olisimme pelanneet mielellämme vielä monta jakoa Daven kanssa. Hän ei pelannut pokeria huppu päässä ja hiljaa vaan täydellä sydämellään.

Devilfishin kommentteja:

If you go broke in Vegas it’s the loneliest place in the world. I know, I’ve done it so many times.”

When I lost the pot, my ass got hot” –Pelaamisestaan 1990-luvulla.

Where did you get your pyjamas?” –Marko Erolalle tämän pystyraitaisesta paidasta.

Is your pussy still tight?” –Rakkauslaulu laulettavaksi vanhoille hoidoille.

My dick should be awarded a medal” –Palatessaan suihkunraikkaana pokerihuoneeseen muutaman tunnin poissaolon jälkeen.

Akin Showdown 25.5.2011 ”Devilfish haluaa ilman kumia

Teerenpelit Special 31.3.2010 ”Devilfis Estorilin EMOPissa

6.2.2009 ”A song for David Ulliot

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.