Päihdepäivillä Jouni Laihon kanssa

Aki Pyysing
Peluurin Tapio Jaakola pyysi minut XV valtakunnallisille päihdepäiville Kuopioon. Tarkoituksena ei ollut, että avautuisin päihdeongelmastani. Sen sijaan Päihdepäivien ohjelmaan kuului seminaari ”Pelimerkkejä jaossa – kenelle?”. Tavoitteena oli tehdä näkyväksi rahapeliin liittyviä eettisiä näkökohtia. Minun haluttiin osallistuvan paneeliin ”Rahapelimaailma – ansiota vai ahdinkoa?” Paneelin muut osanottajat olivat RAY:n Matti Hokkanen, Veikkauksen Jari Vähänen, sisäasiainministeriön Jouni Laiho, Hyvä Mieli ry:n Riitta Hirvonen ja tutkija Janne Nikkinen sekä ”Rulettipäiväkirjan” kirjoittaja Anneli Poutiainen.

Koska sekä henkilöt että aihe olivat mielenkiintoisia, suostuin suoralta kädeltä.

Päihdepäivien hengen mukaisesti vietin junamatkan Helsingistä Kuopioon ravintolavaunussa. Seuranani olivat Stakesin uunituoreet julkaisut: Jaana Lähteenmaan ja Teija Strandin ”Pelin jälkeen: Velkaa vai voittoja”, Mikko Svartsjön, Jani Kinnusen, Eetu Paloheimon ja Frans Mäyrän: ”Järjellä vai tunteella?” ja Janne Nikkisen: ”Sosiaalieettinen näkökulma rahapeliongelmien ehkäisyyn ja hoitoon”. Kaikki julkaisut käsittelivät rahapelimaailmaa ja peliongelmaa Suomessa.

Kalle Määtän hieno tilaustutkimus mielessäni odotin melkoista nettipokerin mustamaalausta. Suureksi yllätykseksi kaikki kolme tutkimusta olivat objektiivisesti tehtyjä ja asiallisia. En tosiaankaan odottanut löytäväni Janne Nikkisen (tai mistään verovaroin rahoitetusta) tutkimuksesta esimerkiksi seuraavaa:

”Huolimatta siitä, että suomalaisen rahapelipolitiikan perusoletus on viime vuosikymmenet ollut monopolijärjestelmän säilyttäminen, on kysyttävä, perustuuko tämä vain rahallisen hyödyn tavoitteluun. Mikäli vastaus on myönteinen, on todettava, että valtiovalta tekee itsensä ja tukemansa järjestöt riippuvaiseksi pelituotoista ja suojelee lähinnä keskiluokan verointressejä. Väestön terveyden edistämisen kannalta sekä moraalisen toiminnan näkökulmasta tällaista ei voida pitää mitenkään tarkoituksenmukaisena, kun otetaan huomioon laillisenkin rahapelaamisen kiistatta aiheuttamat haitat.”

En myöskään odottanut näin objektiivista arviota nettipokerista Lähteenmäen ja Strandin tutkimuksesta:

”On kuitenkin selvää, että nettipokeri on potentiaalinen pahasti(kin) velkaannuttava peli niille, joilla pelaaminen ei syystä tai toisesta pysy oman taloudellisen tilanteen tai omien kykyjen rajoissa. Toisille nettipokeri on kuitenkin viaton harrastus, jolla voi parhaassa tapauksessa myös tienata rahaa. Sitten on toki heitä, jotka pelaavat ammatikseen.”

Myös Svartsjön ym. tutkimus oli tehty tieteellisillä metodeilla. Tällä tarkoitan sitä, että tulosta ei ollut annettu etukäteen vaan tuloksia pyrittiin löytämään itse tutkimusaineistosta. Pokerinpelaajille vaikkapa seuraavat havainnot ovat triviaa, mutta tutkijoiden täytyy ensin tutkia, jotta tiedetään, onko melua enemmän kadun vai pihan puolella:

”Esimerkiksi isot voitot peliuran alussa saattavat antaa pelaajalle väärän mielikuvan omista taidoistaan ja mahdollisuuksistaan voittaa rahaa jatkossa.”

”Omaan pelistrategiaan juuttuminen voi kuitenkin olla ongelmallista, jos sitä ei hävitessä kyetä korjaamaan tai siitä luopumaan kokonaan.”

Janne Nikkinen ja Jaana Lähteenmäki pitivät Kuopiossa mielenkiintoiset Powerpoint-sulkeiset tutkimuksistaan. Lisäksi oli esitelmä tulossa olevasta tutkimuksesta, jossa käsitellään rahapelikenttää mediassa. Ilmeisesti luen vääriä lehtiä (HS, Hufvudstadsbladet, Kauppalehti, Talouselämä), koska tämän tutkimuksen mukaan mediassa lähinnä hehkutetaan pokerinpelaajien sankaritaruja. Hehkutusjuttuja löytyy kyllä, ja ne ovat yleensä journalistisesti huonoja ja kritiikittömiä. Mutta myös pokeria parjaavia juttuja on erityisesti Hesarissa ollut riittämiin. Odotan tutkimuksen valmistumista mielenkiinnolla.

Kahvitauon jälkeen oli vuorossa paneeli. Paneelin puheenjohtajana toimi toimittaja Helena Itkonen Ylestä. Paneelin aluksi oli väittely aiheesta ”Kuka tarvitsee monopolia? Suojeleeko monopoli peliriippuvaisia”. Minua oli pyydetty tekemään alustus. Vastaväittäjäksi oli kaavailtu rehtori Jorma Niemelää, mutta hänen ollessaan estyneenä kyseltiin paikalla olevien tutkijoiden halukkuutta vastaväittäjäksi. Ongelmaksi muotoutui se, että tutkijat olivat monopolin tarpeellisuudesta peliongelmaisille samaa mieltä kanssani. Lopulta löytyi paikalta myös lähtökohtaisesti eri mieltä oleva. Hän oli hallitusneuvos Jouni Laiho.

Minun esitykseni tiivistettynä oli, että monopolia tarvitsevat lähinnä monopolilta rahaa saavat. Peliongelmaisten eteen monopoli ei ole tehnyt mitään, paitsi mainostanut, että ”Pelimies on erimies”. Lisäksi totesin, että tutkimusten mukaan Isossa Britanniassa, jossa ei ole monopolia on peliongelma pienempi kuin Suomessa, jossa sellainen on.

Jouni Laiho vetosi arpajaislain pykäliin, joiden mukaan monopoli on lakisääteinen, eikä peliongelmaisten hoito kuulu lain mukaan monopoliyhtiöille. Tässä hän varmaan olikin oikeassa, vaikka ei näillä varsinaisesti kumonnut minun väitteitäni. Laiho tunsi tutkimukset peliongelmien laajuudesta, mutta kiisti niiden vertailukelpoisuuden. Vaikeata niitä onkin varmasti vertailla. Erityisen vaikeaa niitä on vertailla, jos tulos ei miellytä.

Muussa keskustelussa varsin koskettava osio oli Anneli Poutiaisen kertomus siitä, kuinka hän menetti ruletissa omaisuutensa, ystävänsä ja melkein henkensäkin. Minulle uusi asia oli se, että lakisääteisesti ei ole mahdollista saada yli vuoden porttikieltoa kasinolle tai RAY:n pelisaleihin. Lisäksi porttikiellon saaminen maan kaikkiin pelisaleihin on erittäin hankalaa, ellei jopa mahdotonta.

Hokkanen kommentoi RAY:n tulostavoitteita kertomalla, että koskaan eivät ole avunsaajajärjestöt kehottaneet hankkimaan vähemmän rahaa seuraavana vuonna, vaan enemmän on yleensä kaivattu.

Sekä Vähänen että Hokkanen kertoivat toimivansa lain puitteissa ja saamiensa ohjeiden mukaisesti. Näin asia varmasti onkin. Molemmille oli ilmeisesti uutinen se, että nettipokerisaiteille saa purkamattomia bännejä, jonka paneelissa kerroin. Itse asiassa en ollut tavannut kumpaakaan aiemmin ja molemmat vaikuttivat varsin päteviltä miehiltä työhönsä. Monopoliyhtiöiltä olisi voinut odottaa paljon asiantuntemattomampia edustajia.

Riitta Hirvonen oli sitä mieltä, että pelitoimintaa pitäisi rajoittaa radikaalisti. Minä ja Jouni Laiho olimme kerrankin täysin samaa mieltä. Meidän mielestämme täyskiellolla saadaan peliongelmaiset vain ”maan alle” pelaamaan eikä peliongelma siitä mihinkään poistuisi.

Paneelin ulkopuolelta mielenkiintoisin kommentti tuli tutkija Jaana Lähteenmäeltä. Hänen mukaansa pelialan tutkimukseen on ollut lähes mahdotonta saada rahoitusta. Lisäksi hän totesi, että ”Kaikkihan tietävät, että avustettavat avustusjärjestöt ovat puolueiden omia”. Hän mm. luetteli Kokoomuksen, Kepun ja SDP:n hallinnoimat järjestöt. Tässä hän kyllä vähän liioitteli. Minä en tiennyt. Jotain tällaista olin kyllä ounastellut ja baaritiskikeskusteluissa kuullut jo aiemmin.

Tapio Jaakkola pahoitteli, että paikalle ei ollut saatu ketään STM:stä vastaamaan puuttuvasta hoito- ja tutkimusrahoituksesta. Lisäksi olimme pitkälti yksimielisiä, että päätökset asiassa ovat poliitikkojen käsissä. Heitä ei ollut paikalla ainuttakaan.

Paneeli oli mielestäni valaiseva. Minulle selvisi lopullisesti, että pelijärjestelmämme on rahantekokone, jonka tarkoituksena on kerätä rahaa poliittisille järjestöille. Nämä järjestöt toki tekevät paljon hyvääkin työtä, mutta paljonko systeemissä palaa toiminnanjohtajien, pääsihteerien yms. palkkoihin? Lisäksi poliittiselle sivuraiteelle joutuneille järjestelmä tarjoaa erinomaisia eläkevirkoja. Veikkausta ja RAY:tä on järjestelmästä turha syyttää. Ne ovat järjestelmän tuotos eivätkä tuottaja. On vain luonnollista, että monopoliyhtiön edustajat puolustavat monopolia.

Pokerinpelaajien ei sinänsä kannata hirveästi tuuletella sitä, että on löytynyt rohkeita tutkijoita, jotka uskaltavat ottaa kantaa valtiovallan ”virallista totuutta” vastaan. Nämä tutkijat ovat sitä mieltä, että monopoli ei auta peliriippuvaisia, mutta useimpien heidän mielestään niin monopoli- kuin muukin pelaaminen pitäisi estää. Eli tutkijoiden yleisenä kantana tuntui olevan kieltopolitiikan edistäminen. Kansalaisena olen sitä mieltä, että tieteellinen tutkimus Suomessa on tieteellistä tutkimusta, jonka tuloksia voidaan kyllä kritisoida, mutta ne pitää myös ottaa huomioon, vaikka ne tuottaisivat itselle epäedullisia tuloksia. Ehkäpä myös nettipokerikeskustelu jatkossa pysyy asiallisemmalla tasolla.

Itse asiassa pokerinpelaajien edun mukaista saattaa olla tilanteen säilyminen ennallaan. Poliittista tahtoa pokerinpelaajien aseman parantamiseen ei varmasti löydy. Sekä verovapaat ETA-voitot että käteispelit ja turnaukset Grand Casinolla ovat molemmat asioita, joista pokerinpelaajat tuskin haluavat luopua. Ehkäpä monopolin kanssa on sittenkin mukavampaa kuin kieltolain.

Peliongelmaisten etuja monopoli ei missään nimessä aja.

Keskustelun kulku pohjautuu muistikuviini. En ole vielä saanut nauhaa keskustelusta. Korjaan mahdolliset muistivirheet, kunhan saan luvatun koosteen ja ääninauhan virkamiehiltä. Lisäksi muistikuvien tarkkuuteen voi vaikuttaa, että Päihdepäivien hengen mukaisesti vietin myös paluumatkan ravintolavaunussa.

Linkit kolumnissa viitattuihin tutkimuksiin:

Jaana Lähteenmaa ja Teija Strand: Pelin jälkeen: Velkaa vai voittoja

Mikko Svartsjö, Jani Kinnunen, Eetu Paloheimo ja Frans Mäyrä: Järjellä vai tunteella?

Janne Nikkinen: Sosiaalieettinen näkökulma rahapeliongelmien ehkäisyyn ja hoitoon

Kalle Määttä: Etärahapelien sääntelystä

 

Voit kommentoida kirjoitusta foorumin kommenttiketjussa.