Paikanvaihtoa Helppi’s Roomissa

Aki Pyysing

Jos 21 pokerinpelaajaa lupaa tulla paikalle, löisin vetoa sen puolesta, että korkeintaan 16 tulee. Saapumistodennäköisyys tosin korreloi iän ja asuinpaikan kanssa. Minkä nuorempi ja espoolaisempi peluri on, sen epävarmempaa on saapuminen.

Juha Helppi kutsui 21 pelaajaa Casino Helsingin kanta-asiakasiltaan. Pelkällä ilmaisella viinalla ja ruoalla ei ammattipokerinpelaajia saa tulemaan juuri mihinkään. Jos tilaisuudessa ei ole peliä, ei sinne saa pelureita sovinnolla. Juha halusi meidät ensin kasinon tilaisuuteen kuuntelemaan tarinaa uudesta Casino Helsingin Sports Barista ja vasta sitten pelaamaan HelppiGamea.

En ollut näillä spekseillä kovin yllättynyt, kun saavuin kuudelta (eli sovittuna aikana) paikalle, että vastassa oli hymyilevä Helppi – yksin. Onnenpeliekspertit olivat toki jo olleet jonottamassa puoli kuudelta. Jos pelit olisi sovittu alkavaksi kuudelta, olisi paikalla voinut jo olla HelppiGamen ikämiesosastolta pari muutakin.

Menimme kaksistaan Fennia salonkiin. Päädyimme ensin alalattialle, mutta yritettyämme hetken puolustaa paikkoja myös muulle pokeriryhmälle automaattiammattilaisten rynnistystä vastaan totesimme olevamme pahasti alakynnessä ja siirryimme sovinnolla sivupöytään.

Olisimme antaneet paremman vastuksen, jos olisimme tienneet backuppien olevan tulossa varmuudella lähiminuutteina. Tämän varaan laskeminen olisi ollut kuin olisi luottanut nykyhallituksen päätöksentekokykyyn.

En ollut uskoa silmiäni, kun pokerinpelaajia alkoi valua paikalle ryppäittäin melko välittömästi – vaikka olivat luvanneet tulla.

Mihin tämä maailma on menossa? Jens ”Marsiin” Kyllönen ja Ilari ”Kireä” Sahamies olivat paikalla ennen alkuruokaa huolimatta yli kilometrin raskaasta siirtymätaipaleesta. Suomipokerin tenniksen mestaruusvyön haltija Jussi Nevanlinna oli saanut iltalomaa. Henri ”Pikkupelin Erikoismies” Jaakkola löysi Espoosta Helsinkiin ja melko ajoissa. Kaikenlaista.

Kaksi peruutti ennen tilaisuuden alkua ja toinen näistäkin hiipi loppuillasta paikalle. Kaikki muut tulivat. Minusta olisi saanut irti helppoa betsirahaa ainakin kirjastonhoitajan kuukausipalkallisen lyömällä vetoa paljon matalamman osanottoprosentin puolesta.

Tilaisuudessa julkaistiin kasinon suunnitelmat alakerran ravintolan muuttamisesta sporttibaariksi. Sinne on tulossa vedonlyöntimahdollisuus Hippoksen ja Veikkauksen peleihin ja kasinolle paljon screenejä ja näille urheilutarjontaa.

Tämä on hyvä idea. Kasinon murheenkryyni on ollut Royalin ravintolapalvelut. Kuten eräs useita ravintoloita perustanut pokerinpelaaja analysoi tähänastista tilannetta – Royalin hinnat ja Rosson sapuskat. Kalliimpaa juomaa saa Helsingissä lähinnä Kämpin baarista.

Lisäksi millä muulla kasinolla keittiö pannaan kiinni kolme tuntia ennen sulkemisaikaa? Moni rinki on meiltä katkennut, kun Manalan kutsuhuuto on kuulunut. Jos kasinolta olisi saanut ruokaa, pelit olisivat jatkuneet pilkkuun.

Rahapelimonopoliyhtiöiden dynaamisista organisaatioista voi todeta, että urheiluvedonlyöntitarjontaa kasinolla yritettiin ensimmäisen kerran ainakin jo 1995. Monopoliyhtiöidemme suhde toisiinsa on kuin arabeilla keskenään. Jos ei ole Israelia hyökättävänä eli monopoli uhattuna, nahistellaan reviireistä keskenään.

Kohderyhmä ristiinmarkkinoinnille on hyvä. Meille oli varattu kaksi pelipöytää ja ManU – Chelsea peli Helppi’s Roomissa, joka on kasinon kustannussyistä suljetun toisen sisäänkäynnin sisäpuolelta katsoen vasemmalla puolella. ”Mini-Elvis heittää Juhaa poppareilla”- taulu ei ollut vielä seinälle ripustettu, mutta tulossa pitäisi olla.

Tuon yhden huoneen pelivaihto tuohon matsiin oli kepeästi viisinumeroinen. Tosin betsit lyötiin lähinnä keskenään tai Betfairille, mutta kuvaa vedonlyöntipotentiaalia pokerinpelaajissa. Itse mänttikuulapeli oli niin viihdyttävä, että täytyy hakea vastalääkettä lauantain Vaahteramaljasta.

Pokeripelit sen sijaan olivat viihdyttävät, joskaan eivät edulliset. Juha oli ideoinut, että puolentoista tunnin välein arvotaan paikat uusiksi. Olin puoltanut ideaa ennen ja vielä enemmän jälkeen. Meitä oli kaksi pöydällistä PLO 20/20:een. Kun paikat arvotaan uusiksi, paikkaansa tyytymättömät saavat uuden mahdollisuuden 90 minuutin päästä ja kaksi pöytää pyörikin loppuun asti lähes täysmiehityksessä.

Ensin sain oikealle puolelleni Sahamiehen. Hän kysyi: ”Tykkäsit sä Pyysing siasta?” Tämä yllätti minut, yleensä Ilpin ensimmäiset sanat pöydässä ovat: ”Laitetaan kiertävä live.” Itse asiassa olin tykännyt Fenniassa tarjoillusta hodarista ja barbecue-possusta, Ilarille oli osunut huono pala. Tämän hän paikkasi rivakasti jäätelöllä kinuskikastikkeella, koska on aloittanut rajun dieetin.

Aivan kaikille muillekaan ei ruoka maistunut. Alapöydästä tuli kesken tilaisuuden viesti: ” Ogelin nitit in da haus. Ihmettelee tota hodaria, tottuneet sinikampelaan valkoviinissä.” Imo sporttibaariavajaisissa sporttibaaritarjoilu oli monopolijärjestäjiltä odottamattoman nokkela oivallus.

Kiertävän liven sitten vaati ja sai läpi Joni ”1000 euron Mikki Hiiri-turnaus” Jouhkimainen. Onko Ilari rauhoittunut ja iGamen BabyPro yrittämässä itselleen valtakunnan gämblerin viittaa? Vielä on matkaa nosebleedeihin ja itsenäisyyspäivänjuhlien jatkoille painimaan. Joni oli vähän allapäin, kun Helppi oli noussut GPI-rankingissa ohi. “Siellä on tapahtunut jotain mystistä. Helppi on varmasti soittanut sinne.” Juha ei muistuttanut Suomen piikkipaikan muutoksista kahtakymmentäkään kertaa illan aikana.

Seuraavaksi pääsin Jukka” Mnääki taira oll tulos gon siäl o iha ilmast prenkku” Ylitalon viereen. Vieläkin vituttaa, että menin maksamaan Jukan turnatun suoran riverissä setilläni. Onneksi otin ilmaisen turnissa ja en mennyt poikki.

Sitten minut arvottiin Jens Kyllösen viereen. Hän kertoi pääsevänsä avaruuteen ehkä ensi vuonna ja maksaneensa matkan etukäteen kokonaan. Kuolemanriski ei tässä vaiheessa kuulemma pelottanut yhtään sen enempää kuin Virginin konkurssiriskikään. Jäämme odottamaan oliko reissukokemuksessa valueta.

Minä kaivoin vuosikuoppaani kuusi kiloa syvemmäksi. Minun on ehkä pakko pakata laukku tänä vuonna vielä kerran ja lähdettävä etelämmäksi grindaamaan. Muuten en pääse baarissa ensi vuonna rehvastelemaan yhdeksällätoista peräkkäisellä voittovuodella. Kun kertoo voittaneensa 18 vuotta, mutta viime vuonna hävinneensä, alkaa olla parempi tarina esitellä itsensä ammattijuopoksi, joka viihdyttää itseään pokerilla. Näin ystäväni Tom O’Riaian teki jo 90-luvulla.

Ammattilaisen ja amatöörin eron huomaa monessa asiassa. Otimme Helpin kanssa kuudelta ensimmäiset Strongbowt. Molemmat tilailimme lisää juomaa vielä kolmen maissa. Minä en pilkkinyt kertaakaan koko iltana, Juha sen sijaan loppuvaiheessa otti pienet kauneusunet. Toki hän oli ne ansainnut, hyvin ansiokkaasti kokoon kasattu tilaisuus.

Casino Helsingille myös iso kiitos. Helppi’s Roomiin päästettiin vain huippujakajia. Muutenkin järjestelyt toimivat jouhevasti. Jätän jopa sanomatta ”jouhevasti monopolikasinoksi”. Serviisi oli erinomaista ihan vapaiden markkinoiden mittareillakin. Toisen pöydän takana olleesta peilistäkin näki hyvin ykkös- ja ysipaikan kortit. Tämä kyllä sittemmin peitettiin nipottavien pelaajien painostuksesta.

Parhaiden suomalaisten pelinhoitajien ei tarvitse muuten hävetä yhtään missään. Aiempina vuosina on välillä isoimpaan pöytään heitetty saluunan hitain jakaja. ”Siinäpähän oppii paineen alla” on voinut olla ajatuksena.

Viime vuosina en ole saanut enää pahaa denguekuumetta pöytään tupsahtaneesta vähän äkkinäisestä pelinhoitajasta. Enemmän olen ollut pahoillaan jakajaraukan puolesta. Osa pokerinpelaajista vittuilee virheistä tai hitaudesta ihan avoimesti, osa neuvoo ”isällisesti” antaen ymmärtää, että kyllähän tämän pitäisi olla itsestään selvää. Muutamat vain mököttävät ja jupisevat ”toisilleen”, siten että jakajakin varmasti kuulee.

HelppiGame kannattaa jatkossakin ainakin kasinon kannalta pitää normaaliolosuhteissa alakerrassa, jotta tarjotaan yleisölle viihdettä. Säännöllisesti pyörivä ison rahan peli on parasta mainosta korttihuoneelle. Erikoistilaisuuksissa taas toivottavasti paikanvaihdot Helppi’s Roomissa jatkuvat.

P.S. Huippujakajatkin tekevät virheitä. Toiseksi viimeisessä jaossa Helppi meni sohraamaan merkit keskelle kärkisetillä kolmea wrappia ilman värinvetoa vastaan. Suora luonnollisesti tuli, kun noin monta miestä yhdessä vetää.

Juhalla oli ennen jakoa toiseksi eniten. Sivupotteja oli siis kolme. Suurimman stäkin eli Jussi Nevanlinnan yläpään wrap ei tullut perille, joten saatiin maksimimäärä säätöä.

Hyvän jakajan ei kannata tehdä vaikeita sivupotteja, ennen kuin on varmaa, että isoin stäkki ei voita, vaan jatkaa jakamista. Aloittelevan tai muuten epävarman kannattaa lähes aina tehdä heti sivupotit huolimatta pelaajien perusvaatimuksesta ”Katsotaan myöhemmin”.

Nyt sitten jakaja aivan oikein kasasi pääpottiin Helpiltä ja Jussilta pienimmän stäkin verran chippejä jättäen voittajien merkit eteen ja jakoi tämän kahtia. Tämä ei kelvannut Tuomas ”Haastan Pyysingin päässälaskukilpailuun koska tahansa” Nurmelle, vaan alkoi viiden minuutin mellakka, jossa vuorotellen ja yhtaikaa huusivat brassi ja Tuomas jakajankin välillä yrittäessä äänestää. Muutkin pelaajat (inc me) lisäsivät kalabaliikkia sivuhuomautuksillaan.

Lopulta Tuomas rauhoittui ja pääpotti saatiin jaettua. Jonka jälkeen jakaja antoi toisesta sivupotista liian vähän Tuomakselle. Tämä oli varmasti vahinko. Minä vittumaisena miehenä olisin saattanut rankaista mellakoijaa ihan tahallaan.

Turunhaminalaisemme oli kuitenkin edelleen terävänä, ja vaati ja sai oikeutta.

Tästä olisi voinut oppia sen, että kiistatilanteissa olisi hyvä huutaa ihan yksi kerrallaan.

P.P.S. Olen kuitenkinkin peliautomaateista voitolla tältä vuodelta, vaikka pokerista en olekaan. Kaikki osallistujat saivat viiden euron freespinnin slotteihin. Ruokapöydässä vieressä ollut Vaasan ekonomi Lappi TL:stä ehdotti valehtelijan pokeria slipeistä, joten minulla oli kaksi slippiä tilaisuuden jälkeen. Kaksi vitosen lappua pyöräytin yli 12 euroon. En tosin ymmärtänyt, mitä pyörivässä rullassa pitäisi jännittää, mutta tarkkailin kredittejä. On hyvä, jos ei tarvitse perustaa koko ansionmuodostustaan pelkästään pokeriin vaan voi tukeutua myös hedelmäpeliosaamiseen.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.