Pakkoruotsin ja muiden kielten käyttö ja hyödyllisyys

Aki PyysingVieraiden kielten osaamisesta on globaalissa maailmassa valtavasti hyötyä. Myös muut kielet kuin englanti voivat olla arvaamattoman tarpeellisia jopa pokerinpelaajille. Wilbur Smith sanoikin erinomaisissa kirjoissaan, että vihollisen kielen osaaminen on välttämättömyys.

Ilman siedettävää venäjän- tai naurettavaa ranskanosaamistani olisin varmasti pärjännyt huonommin Pietarin ja Pariisin korttiringeissä. Molemmissa kulttuureissa vierasmaalaisten pelaajien pelin analysointi kotimaisella kielellä on jatkuvaa ja suoranaisten neuvojen antaminen kesken jaon melko tavallista.

On varsin hyödyllistä tietää, mitä vastustajat sinun pelistäsi ajattelevat. Kerran Pariisissa checkreissasin saleteilla flopista, ja voitin potin. Vastustajani kertoi kaikille, että katsokaa, noin se aina pelaa. Muut myöntelivät. Kukaan ei ilmeisesti tajunnut, että vaikka ranskani kuulostaa kammottavalta, jos puhutaan korteista tai numeroista, tavallisesti tajuan kaiken.

Johtopäätös pohjautui aivan liian pieneen otantaan (yhteen), mutta minä vedin omat johtopäätökseni ja loppusession löin alle reaalilla ja checkreissasin vetopeleillä joka kerta. Patonginpurijat pitivät alkuperäisen käsityksensä ja minä pidin rahat.

Pakkoruotsikaan ei ole täysin tarpeeton kieli. Vegasissa 2008 menin samaan pöytään kahden nuoren ruotsalaisen kanssa, jotka eivät tunteneet minua. Sankarit erittäin epäeettisesti analysoivat muita pelaajia ruotsiksi taukoamatta. Minusta vedettiin melko nopeasti johtopäätös, että reissatessani minulla on minimissään rattaat. Sanomattakin on selvää, että kumpikaan näistä herroista ei voittanut yhtään pottia session aikana minulta. Valitettavasti nämä juhlat pilasi tukholmalainen kaverini tulemalla paikalle ja sanomalla ”Hur är läget, Aki?”. Tosin nuorisokaksikon ilmeet tajutessaan, että olin ymmärtänyt heidän keskustelunsa, olivat samanlaisia kuin maanmiehillään Globenissa 1995. Näitä ilmeitä yritän pitää mielessä aina kun Hannu Hanhilta tulee pataan jääkiekossa.

Pakkoruotsin opetus Lappeenrannassa on sen sijaan täysin käsittämätöntä typeryyttä. Kaupungin kaduilla kuulee yhtä paljon venäjää kuin suomea. Kun Kymi-Strömberg ja Kaukas fuusioitiin vuonna 1986 niin viimeinen äidinkieleltään ruotsalainen eli Casimir Ehrnrooth muutti kaupungista pois. Standertskiöldinkatua kaikki kutsuvat Miljoonatieksi, koska kukaan paikallinen ei osaa ääntää oikeaa nimeä. Minä olen ainoa lappeenrantalainen, jonka tiedän käyttävän pakkoruotsia vapaaehtoisesti.

Arvioisin, että Lappeenrannassa tapahtuvasta ruotsin opetuksesta vähintään 99 prosenttia menee täysin puluille. Pakkovenäjä olisi aivan erinomainen ratkaisu. Tai edes mahdollisuus lukea englantia ja venäjää eikä tuhlata energiaa Lappeenrannassa täysin tarpeettomaan kieleen.

Olen tilannut Hufvudstadsbladetia toistakymmentä vuotta. Koska jouduin kerran lukemaan pakkoruotsin, olen katsonut järkeväksi pitää kielitaitoa yllä. Pyrin kiusaamaan sekä ruotsalaisia että suomenruotsalaisia puhumalla heidän kanssaan ruotsia, vaikka meillä olisi sujuvampikin yhteinen kieli. Ruotsalaiset vastaavat sentään enimmäkseen ruotsiksi mutta suomenruotsalaiset suomeksi.

Hbl:ssä on yleensä omistettu kaksi sivua ruotsin kielen huonolle asemalle milloin missäkinpäin Suomea. Tämän päivän lehdessä oli vain yleisönosastolla valitus siitä, miten huonoja tuloksia RKP on saavuttanut ruotsalaisuuden puolustamisessa [sic]. Eilisessä valiteltiin jo etusivulla kielelliseksi syrjinnäksi ruotsinkielisten koulujen korkeampia keskiarvovaatimuksia (voi raukkoja). Ehkä Porvoon surmat, koska tapahtuivat Svenskfinlandin alueella, olivat vieneet tilan tavanomaiselta ”rouva ei saanut kunnon ruotsinkielistä palvelua Kuusamossa” jutulta.

Ruotsin kielellä on luultavasti Suomessa parempi asema, kuin millään marginaalisella vähemmistökielellä missään. Siitä huolimatta jatkuvasti kitistään kielen huonosta kohtelusta. Ruotsinkielisten onneksi tämä tapahtuu foorumilla, jota suomenkieliset eivät juuri lue.

En edes usko, että pakkoruotsi Lappeenrannassa ajaa ruotsin kielen asemaa. Lähinnä vahvistetaan itärajalla jo valmiiksi rasistisia asenteita ruotsinkielisiä kohtaan. Eikö intresseissä olisi saada aikaan maksimimäärä kieltä oikeasti käyttäviä?

Itse asiassa suomenruotsalaiset jarruttavat ruotsin osaamista suomenkielisten keskuudessa tehokkaasti kääntämällä keskustelun suomeksi aina kun paikalla on yksikin suomenkielinen. Tunnen yhden suomenruotsalaisen ei-ahvenanmaalaisen, joka puhuu kanssani ruotsia sovinnolla. Tunnen toistasataa sellaista suomenruotsalaista, jotka tuntuvat ottavan suomenkielisen ruotsinpuhumisen lähinnä vittuiluna.

Ruotsalaiset pysyvät kanssani tavallisesti ruotsin kielessä, koska luulevat minun olevan suomenruotsalaisen. Niiden mielestä suomenruotsalaiset puhuvat melko hassua ruotsia, aivan kuin minä suomenruotsalaisten mielestä.

Minulla on aina ollut reipas asenne vieraitten kielten käyttämiseen. Olin neljätoista ja lukenut siis yhden vuoden ruotsia, ja töissä Lappeenrannan torilla. Paikalle tuli kesän aikana yhden kerran jopa ruotsalaisia turisteja. Lukiolaistytöt laittoivat minut puhumaan niille. Tytöt osasivat varmasti paremmin, mutta pelkäsivät luultavasti kielioppivirheitä.

Pelko oli sinänsä aiheellinen. Toiset suomalaiset nauravat herkästi kielioppivirheille, puhumattakaan hassusta ääntämyksestä. Täällä nostetaan aina mellakka, jos joku puhuu ”rallienglantia” televisiossa. Rallienglanti tarkoittaa suomalaista aksenttia. Ottaen huomioon, että luulisin näiden herrojen toimittavan ammatilliset asiansa juuri englannilla, niin olettaisin, että naureskelu on ainakin osaltaan perusteetonta.

Johanna sanoi minulle kauan sitten, että pokerinpelaajat puhuvat yleensä hyvää englantia, paitsi minä ja Administeri. Ottaen huomioon, että olen opiskellut Floridassa hyvällä menestyksellä ja minulle on melko sama puhutaanko suomea vai englantia, niin tämä kommentti oli isku vyön alle.

Mutta pointti olikin siinä, että ääntämiseni ei ollut Johannaa tyydyttävää. Eikä ole vieläkään, eikä koskaan tule olemaan. Luultavasti freebettailen jatkossakin, th-äänne kun vaatii kovaa keskittymistä. Kaksikymmentä korvatulehdusta runtelivat kuuloani, ja lisäksi en ole ollut koskaan mikään kielellinen lahjakkuus. Kielitaitoni olen saavuttanut opiskelemalla paljon ja käyttämällä kieliä aina kun on ollut tilaisuus.

Toki Administeri puhuu rallienglantia, mutta käyttää sitä rohkeasti. Vetäkää itse haastatteluja omalla paremmin äännetyllä englannillanne, sanon minä.

Johanna muuten kysyi Raylla kerran pelaajilta, että mitä vierasta kieltä he haluaisivat osata puhua seuraavana aamuna herätessään, jos saisivat valita. Hän itse arpoi muistaakseni ranskan ja venäjän välillä. 18-vuotias Ilari Sahamies sanoi hetkeäkään epäröimättä ”englantia”.  

Minun ahkeraa vieraiden kieltenkäyttöäni helpottaa se, että muutettuani Helsinkiin vuonna 1986 ei ole ollut paikkaa, jossa puhuisin kenellekään suomalaiselle kelvollista suomen kieltä. Ensimmäisen kerran palattuani Lappeenrantaan kahden viikon Helsingissä asumisen jälkeen puhuin kuulemma ”lesosti hesalaisisittain”. Stadissa edelleen kaikki paikalliset rupeavat räkättämään, kun otan käet pois taskusta.

Mutta mie en välitä. Eikä muidenkaan kannattaisi.

Elämän pieniä iloja osa 8: Aksenttini venäjässä on aivan kamala, mutta siitä ei ole kukaan koskaan valittanut.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.  

Voit kommentoida kirjoitusta foorumin kommenttiketjussa.