Paras suomalainen pokerilehti toistaiseksi


Aki Pyysing Luin pitkästä aikaa pokerilehden kannesta kanteen. Tilasin Card Playeria vuosina 1995-2005, ja luin ne käytännössä aina kokonaan, ja muutaman artikkelin useampaan kertaan. Kun lehti muuttui pokeribuumin myötä pokerisaittien ja ammattilaispelaajien kritiikittömäksi mainoskanavaksi, lopetin tilaamisen.

Suomessa ilmestyy tällä hetkellä Pokerilehti ja Poker Magazine, joiden sisältö koostuu melko tasapuolisesti omasta tuotannosta, ja alkuperäislehdistä valituista käännetyistä jutuista. Lehtien alkutaipaleella käännökset vähän onnahtelivat ja suomen kielen kanssa oli vähän niin ja näin. Lisäksi Card Playerista valittiin artikkeleiksi suurelta osin pahimpia pelaajasuitsutuksia (= esim. kansikuvajuttu Card Playerissa lähes poikkeuksetta). Tämän päivän suurista nimistä harva kirjoittaa bloginsa itse, vaan sen hoitavat amerikkalaiset mediatoimistot. Osa varmaan vaivautunee sentään lukemaan ”kirjoittamansa” jutut etukäteen. ”Haastattelut” tekee tai hyväksyy mediakonsultti.

Olen vähintään selaillut läpi kaikki Pokerilehden ja Poker Magazinen numerot, mutta en ole ollut kovin tyytyväinen. Hienoa, että pieni markkinamme kestää kaksi pokerilehteä, mutta kaikista artikkeleista en ollut yhtä ilahtunut. Näin ollen kannesta kanteen lukeminen välittömästi lehden ilmestyttyä ei ole ollut mikään pakkomielle. Kun Card Player kolahti luukusta vuonna 1995, niin lehden luku välittömästi oli minulle lähellä pakkomiellettä. Siellähän voisi olla vaikka joku uusi strategiavinkki!

Näin ollen kun kaappasin mukaani lentokoneeseen Poker Magazinen vuoden 2008 neljännen numeron lentokoneeseen, odotukseni eivät olleet aivan taivaaseen asti hilattuina. Luin ensin pääkirjoituksen, joka oli hauska ja kielellisesti vahva. Tämä oli positiivinen yllätys. Sen jälkeen luin suomalaisten kirjoittajien artikkelit.

Antti Murron ”Monopolin muuttuvat kasvot” oli minulle järkytys. Mies saa selvästi palkkaa valtiollisilta tahoilta, mutta kirjoittaa objektiivisesti ja mielestäni virheettömästi. ”Hurskastelu, henkilökemioiden tökkiminen ja julkinen retoriikka vaan saa meidät kaikki tuntemaan, että yksinoikeuden puolustajat ja vastustajat ovat valovuoden päässä toisistaan.” Olisinpa osannut itse muotoilla tämän näin hienosti.

Johtopäätökset Antilla rahapelikentän tulevista tapahtumista ovat erityisen teräviä. (Ehkä pidin noista ajatuksista, koska ne vastasivat omia käsityksiäni). Eli pääjohtopäätökset olivat: nettiä ei pystytä kahlitsemaan, myös suomalainen peliyhtiö alkaa tarjota kasinopelejä netissä, pelien mainontaan tullaan puuttumaan ja ulkomaalaisia peliyhtiöitä ei markkinoille päästetä.

Antti Murron urakehitys pelialan julkisella sektorilla on mielestäni vahvasti vaarantunut. Ei tällaista saa viranomaistahot kirjoittaa ilman seuraamuksia. Tosin tällaisella miehellä on varmasti kysyntää myös siellä, missä leipä on leveämpää, mutta epävarmempaa.

Antti Ropposen artikkeli ”Osta kuolemattomuus” on hieno artikkeli nuorelta pokerinpelaajalta. ”Huono käytös pöydässä taas tulee kostautumaan ennemmin tai myöhemmin” on johtopäätös, jonka kanssa en voisi olla enemmän samaa mieltä.

Jukka Ylitalo taas on sitä mieltä, että samantasoisten pelaajien kannattaisi tehdä enemmän kimppasopimuksia toistensa kanssa. Jukka perustelee yksittäisen pelaajan kannalta aivan oikein, miten tämä laskisi pelaajien kassaheilahteluja. Lisäksi Jukka vaatii pokeriturnauksiin tasaisempaa palkintorakennetta. Turnausrakenteen tasoittamisesta olen samaa mieltä. Kimppasopimusten hyödyllisyyden yksittäisen pelaajan kannalta ymmärrän, mutta muuten olen asiasta täysin eri mieltä. Isot kimppasopimukset johtavat väistämättä pelin reiluuden kärsimiseen. Jos finaalipöydässä on kaksi pelaajaa, joilla molemmilla on puolet toisistaan, on turha odottaa isoa reraisebluffia näiden kahden välillä. Samaten marginaalinen koppi isosta blindista toisen syöksyä vastaan jää helposti tekemättä. Minun mielestäni kaikki prosenttien vaihdot tulisi julkaista ja olla kaikkien pelaajien nähtävissä.

Käännösjutuista kommentoin juttua Thor Hansenista. Tämä juttu on totta, toisin kuin osa muista Vegas-tarinoista. Lisäksi kyseessä on erittäin varoittava tarina kaikille kasinopeleihin ihastuneille pokerinpelaajille. Haastattelijan nimeä en löytänyt mistään, mutta Thorin ja hänen tarinansa tunnen. Tämä ei ole mediatoimiston sepittämä Vegas-satu, vaan tositarina erittäin taitavasta pokerinpelaajasta, joka kerta toisensa jälkeen painaa kassansa menemään –EV-peleihin.

Kieliasu oli lehdessä kautta linjan parempaa kuin yhdessäkään aiemmin lukemassani suomalaisessa pokerilehdessä. Pitääkö tästä kiittää päätoimittaja Jussi Hietalahtea, vai ketä, en tiedä.

Lehdestä jäin kaipaamaan Midnight Sun- tuloksia. Suomessa on kv. turnaus vain kaksi kertaa vuodessa. Tulokset olisi saanut lehteen mahtumaan vaikka jättämällä pois Anders Hurtigin ”Olen niin älykäs ja siitä on niin paljon hyötyä pokerissa” pois.

Pokeriartikkeleita mediasta myös jatkossa lukevien kannattaa pitää mielessä, että kaikkia pokerinpelaajien lausuntoja ei kannata ottaa täydestä arvostaan, eivätkä ne aina edes tule omasta suusta.

Voit kommentoida kirjoitusta foorumin kommenttiketjussa.