Pelimonopolilla ei ole tulevaisuutta


Aki Pyysing"Pelimonopolilla ei ole tulevaisuutta"

Näin otsikoi Hufvudstadsbladet juttunsa Pikkuparlamentissa pidetystä pelipaneelista. Paneelin avasi ahvenanmaalainen kansanedustaja Elisabeth Nauclér. Tilaisuuden oli järjestänyt RKP:n eduskuntaryhmä. Vaikea olisikin kuvitella, että valtapuolueita edustava mannersuomalainen kansanedustaja uskaltautuisi organisoimaan tällaista tilaisuutta. Tilaisuuden otsikko oli nimittäin ”Monopoli vai lisenssimenettely?”

Tilaisuus oli Suomen pelikentässä historiallinen. Tavallisesti pelialan paneeleissa on paikalla poliitikkoja, monopoliyhtiöiden edustajia ja Jouni Laiho. Lisäksi paikalla on toimittajia, jotka julkaisevat ennen tilaisuutta käteen saaduin sisäministeriön tiedotteen sellaisenaan.

Nyt edellä mainittujen lisäksi paikalla oli myös pelialan edustajia ja neutraaleja tutkijoita. Jouni Laiho puuttui, hänet korvasi OTK Saaramia Varvio sisäministeriöstä. Muina panelisteina toimivat asianajaja Stefan Widmark Tukholmasta ja professori Barbro Gustafsson Karolinska Institutista.

Paneelin kieli oli ruotsiksi, kysymyksiä sai esittää myös suomeksi. ”Laittomien pelintarjoajien” edustajia oli yleisön joukossa myös runsaslukuisesti. Myös sellaisia, jotka eivät oikeastaan osaa ruotsia. Eräs heistä sanoikin ennen tilaisuuden alkua, että ”kai sieltä sanan sieltä täältä pystyy poimimaan”.

Nauclérin avauksen jälkeen paneelin aloitti sisäministeriön Varvio. Hänen sanomansa tiivistettynä oli, että sisäministeriö seuraa lakia ja hallitusohjelmaa. Ja näissä on todettu, että Suomen rahapelijärjestelmänä on ja pysyy monopoli.

Hänen jälkeen vuorossa oli Widmark. Hän on avustanut ruotsalaisia sanomalehtiä oikeusjutuissa peli-ilmoituksista. Aftonbladetin juttu on hiljattain viety EY-tuomioistuimeen. Hän sanoi hyvin selkeästi, että hän ei näe mitään tulevaisuutta pelimonopolille. Monopolit ovat hänen mukaansa EU:n lakien vastaisia, vaikka varsinaista yhtenäistä pelilainsäädäntöä ei EU:ssa ole. Vaihtoehtona monopolille hän näki lisenssijärjestelmän, jossa markkinat valvotusti avattaisiin myös ulkomaisille pelinjärjestäjille.

Gustafsson kertoi lähinnä peliongelmien vaikeudesta ja sen hoitamisen problematiikasta. Myöhemmin paneelissa häneltä kysyttiin, onko monopoli tarpeen peliongelmaisille? Hän totesi, että kansanterveydelliseltä kannalta hän ei näe mitään eroa hoitaako pelejä monopoli- vai yksityinen yhtiö, kunhan yhtiölle asetetaan riittävät vaatimukset.

Muitakin kysymyksiä panelisteille esitettiin runsaasti. Eniten kysymyksiä tuli Betssonin Patrik Strangilta. Kieliongelmat saattoivat pitää muuten tavallisesti suulaita maajohtajia hiljaisina. Strang kertoi, että Suomessa on alkoholimonopoli, mutta ainakin kymmenen kertaa enemmän alkoholin väärinkäyttäjiä kuin peliongelmaisia. Hänen kysymyksensä oli, että voidaanko katsoa, että monopoli suojelee peliongelmaisia, vai onko se vain keino kerätä rahaa valtion kassaan? Varvio vastasi, että tästä ei vastaa sisäministeriö, vaan hallitus.

Paikalla oli myös aiheesta gradua tekevä Petri Pollari. Hän esitti, että hän on tullut tutkimuksessaan siihen tulokseen, että Suomen pelilainsäädäntö on EU-lakien vastainen. Hän kysyi vastinetta tähän panelisteilta.

Varvio vastasi, että sisäministeriön mukaan Suomen pelilainsäädäntö on sopusoinnussa EU:n lakien kanssa. Kun häneltä kysyttiin, että kuka on se asiantuntija, joka näin sanoo, hän ei vastannut mitään. Yleisön joukosta jo hieman tuohtuneesti tivattiin, että täytyy olla se henkilö, joka näin sanoo. Vastausta ei saatu.

Tässä vaiheessa jo vähemmän ruotsia puhuvat maajohtajat lämpenivät kysymään, että keitä ovat ne laittomat pelintarjoajat, joista Laiho jatkuvasti mediassa puhuu. Tähän vastaus oli, että Varvio voi kyllä nimetä lailliset pelintarjoajat. Yhtäkään laitonta hän ei suostunut nimeämään. Hän myös uudelleen totesi, että pelialan lainsäädännöstä ei päätä sen enempää (esimiehensä) Laiho kuin sisäministeriökään, vaan hallitus.

Yleisön joukosta löytyi myös monopolin ymmärtäjiä. ”Jos pelaajille aletaan palauttaa suurempia prosentteja, mihin kilpailu väistämättä johtaisi, niin kuka maksaa 12-vuotiaiden poikien jalkapalloharrastuksen?” Tämän näkemyksen esitti nähdäkseni monopoliyhtiön palkkalistoilla oleva.

Paneelin kulku oli pitkälti sellainen kuin oletinkin. Positiivista oli, että paikalla oli edustajia useilta intressitahoilta ja myös neutraalisti asiaan suhtautuvia. Hallituksen edustajia yleensä ja Jouni Laihoa erityisesti paikalle kaipasivat lähes kaikki. Kaikki osapuolet pitkälti toistivat jo aiemmin kerrattuja kantojaan. Kysymykseen onko tutkimuksia maista, joissa peliala on vapaa, verrattuna monopolimaihin peliongelman laajuudesta joutui vastaamaan Strang. Hän tiesi, että Englannissa peliongelmaisia on tutkimusten mukaan alle yksi prosentti, kun heitä Suomessa on suuruusluokkaa kolme prosenttia väestöstä.

Mitään mullistavia johtopäätöksiä tilaisuudesta ei voi vetää. Jos ei sisäasianministeriötä voi pitää neutraalina peliasioissa, ei toki voida Widmarkiakaan sellaisena pitää. Yhtä vähän yllättävää kuin, että sisäministeriön mukaan kaikki on kunnossa EU-lakien suhteen, on se, että monopolin kaatamista ajavien ruotsalaislehtien asianajaja on vastakkaista mieltä.

Oma kompetenssini EU-lakien suhteen on varsin niukka. En tiedä kumpi on oikeassa. Pelaajien (eli myös itseni) kannalta toivoisin, että nykyjärjestelmä säilyisi. ETA-voittojen verovapaus on etuisuus, josta ammattipelaaja voi vain iloita. Saavatko ulkomaiset peliyhtiöt markkinoida Suomessa vai eivät, on pelaajan kannalta yhdentekevää. Median luulisi olevan mainoseuroista enemmän kiinnostunut. Varsinkin nyt, kun mainostulot ovat kauttaaltaan laskussa.

Yhteiskunnalliselta kannalta monopolissa ei ole mitään järkeä. Kaikki tietävät, että kyse on rahasta. Ja lisäksi rahasta, joka ohjautuu poliittisesti täytettyjen organisaatioiden tuottamana poliittisille järjestöille. Sitä en kiistä, että rahaa ohjautuu hyviinkin tarkoituksiin, mutta kyllä sitä matkalla palaa byrokratiaan niin paljon, että en pidä ollenkaan epärealistisena olettaa, ettei samaa rahaa saisi kasaan lisenssijärjestelmälläkin.

Lisäksi minua periaatteessa oksettaa järjestelmä, joka perustuu viralliseen valehtelemiseen. Peliongelmaisista poliitikot viis veisaavat. Paitsi heidän rahoistaan, kolmannes monopoliyhtiöiden tuloista kun tulee peliongelmaisilta. Mutta ennustan rohkeasti, että Widmark on väärässä ja monopolilla on vielä pitkä tulevaisuus edessään. Poliittisilla puolueilla tuskin löytyy halua luopua kultamunia munivasta hanhestaan. Ja EY-tuomioistuinkaan siihen tuskin aivan lähiaikoina pakottaa.

Kaikkein positiivisinta oli se, että tällainen tilaisuus järjestettiin. Toivottavasti saadaan joku päivä sellainenkin tilaisuus, jossa kuullaan, missä ovat ne laittomat pelit, joiden ympärillä prostituoidut ja huumekauppiaat pyörivät. Ja miksi pokerissa on lopulta kysymys vain onnesta? Nämä molemmat väitteet olemme useaan kertaan kuulleet arpajaislain ylimmältä valvovalta viranomaiselta Suomessa eli Jouni Laiholta.

Hbl:n Annika Rentolan juttu aiheesta oli myös ilahduttava poikkeus suomalaisessa lehdistössä. Veikkauksen Carl Henrik Nyberg sai kolmanneskappaleen, Widmark, Gustafsson ja Pyysing loput yhteensä kolmesta kappaleesta. Yleensä suomalaisissa sanomalehdissä palstatila on toisin päin pelilainsäädännöstä puhuttaessa.

 

Voit kommentoida kirjoitusta foorumin kommenttiketjussa.