Pelinvalinnalla on väliä

Aki PyysingEilen Grand Casinolla Bak sanoi, että ”Olet viime aikoina kehittynyt kirjoittajana”. Tähän totesin sen tarkoittavan, että ennen olin siis paska kirjoittaja. Bakin mukaan tämä on naisen logiikkaa. Tämä aukoton perustelu sai minut hiljaiseksi, ja mumisemaan kiitoksia positiivisesta palautteesta.

Joka tapauksessa positiivinen palaute luo paineita, ja koneen avatessa iski rimakauhu. Täytyi lähteä lenkille, että sai kolumnin hahmoteltua. Lenkkeily sopii hyvin ajatusten jäsentämiseen. Itsetunnon kohottamiseen se nimittäin ei minulla ainakaan sovi. Sekä pikkupimput ipodeineen että äijänkävyt ripakinttuineen kipittävät vauhdilla ohi.

Älykön maineen hankkimiseenkaan se ei sovi. Höpisen nimittäin itsekseni myös lenkkeillessä. Ulkotiloissa tästä jää kiinni herkemmin kuin yksin kotona. Johanna kuvasi taipumustani yksinpuhumiseen joko adjektiivilla ”pelottava” tai substantiivilla ”mielisairaus”. Iän lisääntyminen ja kuppien kerääntyminen eivät ole parantaneet tätä minua pienestä pitäen vaivannutta sairautta. Kokoontuvatko jossain anonyymit yksinpuhujat?

Olimme siis Bakin kanssa eilen tiistaina kasinolla. Minut paikalle oli tuonut minulle tuntemattoman nickin ykköspostaus keskustelupalstalla, jossa ehdoteltiin 5-5 dealer’s choicea. En ole juuri koskaan käynyt kasinolla tiistaisin. Vanhoina pahoina aikoina olin tiistaisin ravintola Henrikissä, jossa pelattiin sököturnaus ja pientä rahapeliä. Raylla ei ollut tiistaisin pöytä auki. Nämä pelit kuitenkin ratsautettiin, eikä niitä ole ollut enää vuosikymmeneen. Tiistai on sitten jäänyt minulle nettipäiväksi Suomessa ollessani.

JR kirjoitti, että en tule vähään aikaan kasinolla toista kertaa tiistaina käymään. Jos tiistaisin olisi aina sellaiset pelit, kuin eilen oli, niin minua ei saisi pidettyä poissa paikalta edes ilmaisella viinatarjoilulla jossain muualla.

Paikalla saatiin viriteltyä pienen yskimisen jälkeen todellakin 5/5 dealer’s choice, johon Bakin ja minun lisäkseni tuli pari ulkomaalaisvahvistusta ja muutama muu suomalainen. Toinen ulkomaalaisvahvistuksista kertoi illan mittaan ehkä viisi kertaa olevansa PokerStarsin sponsoroima viiteen EPT-turnaukseen, ja muutenkin erittäin hyvä pelaaja. Muutama otos herran pelisuorituksista:

Hän maksaa viiden kortin omahassa flopista, ja turnista tulevalla värikortilla lyö potin. Näyttää rouvavärin (muita vetoja ei sitten ollutkaan) ja kertoo: ”Minun täytyi suojella kättäni siltä varalta, jos jollain on kädessään ruutukurko tai –ässä”. Illan aikana vakuutuin, että tämä ei ollut Hollywoodia, vaan hivenen virheellinen boardinlukuosaaminen omahassa. Jos ei kyseessä olisi ollut PokerStarsin sponsoroima pelaaja, olisin varmaan ojentanut häntä tässä näkemyksessä.

Viiden kortin omahassa lähes kaikki limppaavat, hän reissaa buttonista, lähes kaikki maksavat, Timo menee all-in 500 cuttoffista, maksu. Daniel allin 2.000 SB, Bak allin 1.800 UG, maksu. Vieraamme JT952 vie 7K potin.

Viiden kortin omahassa floppi 456 rainbow. Timo allin noin 500, vieraileva tähti potittaa 2500:een, Daniel allin 6K. Pitkä arpominen, ja maksu. Blanco ja blanco ja ruotsalainen uusi ystävämme sanoo kaksi paria. Danielin suora vie.

Valitettavasti peli-intoa ei hänellä riittänyt tätä jakoa pitemmälle. Hän oli selvästi texas-pelaaja, joka ei halunnut pelata tylsäksi kokemaansa pikkuteksua. Eniten ihmettelin, että vaikka meillä oli tämä sankari pöydässä, niin osa suomalaisista pelureista valitsi sinnikkäästi teksasia. Tällaista pelaajaa vastaan viiden kortin omaha on ylivoimaisesti paras peli. Mielestäni Bakin valinta tavallinen omaha oli virhe sekin, joskin pienempi.

Kun olin aikoinani viettänyt pari viikkoa Pariisissa opiskelemassa omahaa, niin pohdiskelin pienten miinusten jälkeen mikä meni pieleen. Tajusin melko pian, että olin syyllistynyt juuri tähän perustavaa laatua olevaan virheeseen. Olin dealer’s choicessa valinnut aina teksasia, koska se oli minulle tutumpi peli. Alkuunsa tässä oli ehkä jotain järkeä, koska ensimmäiset jakoni omahaa olen pelannut Pariisissa, ellei tietokonepelejä lasketa. Kun pelaa omasta buttonistaan peliä, jossa keskipotit ovat korkeintaan neljänneksen verrattuna standardipeliin, niin antaa melko reippaasti eteen. Sen, että sammakonsyöjät eivät osaa omahaakaan olin ymmärtänyt hyvin pian, vaikka olin täysin kokematon omahapeluri.

Pariisissa törmäsin myös ilmiöön, joka on yleismaailmallinen kaikissa maailman dealer’s choiceissa: Jos valitaan hivenen erikoisempi peli, niin se myös pelataan. Siellä oli ja on kai vieläkin yksi sinnikäs teksaspelaaja, joka aina valitsee teksasin. Pelaa myös joka käden, yleensä reissaten. Muistan kun kerran painoi Johannan kalleja päin 45o:lla, ja voitti. Toki floppiin jäi lyötäväksi yksi potillinen, ja kun nappi oli kerran kiinni, niin sehän on pakkomaksu. Turnin kolmoset jätti Johannan kaksiouttiseen, joka ei tullut.

Meidän vieraileva tähtemme noudatti myös samaa strategiaa. Hän valitsi teksasin, ja pelasi kaikki kädet, ja yleensä reissasi. Minä otin yhteen kaverin kanssa alkuvaiheessa iltaa. Minulla oli SB:ssä KQo, jolla vain maksoin reissun. Reippaammat pojat olisivat hakeutuneet 3-bettaamalla headsupiin, mutta minun valinnallani tuli neljän hengen potti. Floppi oli kallekorkea värin vedolla. Löin alle 130 200:n pottiin. Hän maksoi ainoana. Ylivoimaisesti todennäköisin käsi tässä on floatti, koska vastustajan range on mielestäni kaksi korttia, ja parin saaminen on vaikeaa. Olisin sököttänyt turnin myös blankolla, mutta rouva oli vielä selkeämpi sökö. Tavallisimmin vihu vetää kuollutta. Lisäksi, jos mielestäni floatti on todennäköisin, niin sille on hyvä antaa tilaa. Kaveri löi 220, jättäen taakse reilut neljäsataa. Koska miehen range oli mielestäni edelleen kaikki kaksi korttia, niin checkreissasin hänet all-iniin. Hän hetken oddseja laskeskeltuaan maksoi JTo:lla, joka ei parantanut. Mielestäni hän ei olisi barreloinut ilmalla, siksi reissasin. Ja jos siellä on veto, joka tulee, niin checkcallaaminen ja häviäminen on niin kovin noloa.

Illasta jäin tappiolle lähinnä siksi, että makselin melko kalliita osumattomia floppeja. Tämä oli sinänsä minulle oikein, koska minulla on hohottanut kasinolla niin pitkään (kesäkuun alusta), että oli jo aikakin tulla pientä takapakkia. Lähes 200:n euron tuntituoton Grand Casinolta täytyy olla aivan liian korkea.

Elämän pieniä iloja osa 6: Katselin televisiosta tekstitettyä ohjelmaa. Ääni oli niin lujalla, että minun ei tarvinnut turvautua tekstiin. Kukaan ei tullut hiljentämään telkkaria.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Voit kommentoida kirjoitusta foorumin kommenttiketjussa.