Pitkon pidempi Vegasreissu

Janne PitkoKävin ensimmäisen kerran Las Vegasissa pari vuotta sitten WSOP:n aikaan. Tuolloin pelasin käytännössä ainoastaan main eventin ja joitain pienempiä muiden kasinoiden turnauksia. Kokemuksena tuokin reissu oli hieno, mutta taloudellisesti – ja erityisesti ajankäytön kannalta – ei kovinkaan järkevä. Totesinkin itselleni reissun jälkeen, että on paljon järkevämpää jättää koko reissu välistä tai sitten tehdä pidempi reissu.

Edellisenä vuonna jätin reissun välistä. Tänä vuonna puolestaan menin jo pari viikkoa ennen mainin alkua. Tämä kirjoitus on varsin vapaamuotoinen yhteenveto reissussa pelaamistani WSOP-turnauksista viimeisten viikkojen aikana.

Lähto oli 22.6 heti aamusta. Menomatkan kesto oli arviolta 22 tuntia ja reitti Helsinki – Tukholma – New York – Las Vegas. Perille päästiin Las Vegasin aikaa illasta saman vuorokauden puolella. Heti seuraavana päivänä oli vuorossa 1,5k:n WSOP-event. Turnaukseen tuli noin 3000 pelaajaa ja noin 270 sai rahaa. Lopputulos oli tässä varsin ikävä eli käytännön bubbletus. Tipuin ensimmäisen päivän lopussa, kun pelaajia oli jäljellä noin 300. Käsi oli varsin standardi eikä siinä ollut isompaa dramatiikkaa. Olin grindannut noin 20 bb stackilla jo pidemmän aikaa ja olin käyttänyt pinoani pääasiassa restealaukseen, mikä on tuolla merkkimäärällä yleensä se paras ratkaisu.

Tippumiskädessä olin BB:lla JJ:n kanssa ja toisen tai kolmannen paikan pelaaja avaa poikkeuksellisen isolla reissulla – yli 3,5 bb. Aiemmin tämä pelaaja oli avannut noin 2,5 bb:n reissuilla ja kipannut 3-betteihin. Reissujen koko on monesti aika klassinen livetelli; mitä parempi käsi, sitä isompi reissu. Katson korttini livepöydässä vasta omalla vuorollani, mutta mietin kuitenkin jo ennen sitä, mitä teen yleensä milläkin käsillä. Muistan miettineeni tässä, että 3-bettaan / restealaan ainoastaan todella tiukalla rangella. JJ oli kuitenkin liian hyvä kipattavaksi 20 bb stackilla, joten painoin luonnollisesti kaiken. Luonnollisesti myös vastassa oli AA ja en päässyt ohi. Ei siis paras mahdollinen aloitus, jos ollaan tulosorientoituneita.

Seuraava pelaamani WSOP-event oli niin ikään 1,5k turnaus. Tämä pelattiin perjantaina 25.6. Tässä onnistuin tekemään kohtuuhyvän runin, mutta isoimmat rahat jäivät tässäkin haaveeksi. Mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen sijoituin lopulta sijalle 81 yli 3200 pelaajan fieldissä. Tästä turnauksesta muistan mielenkiintoisia käsiä useammankin.

Ensimmäinen todella iso käsi tuli 300/600 + 50 levelillä, kun minulla oli 24k stack ja vihulainen koverasi. Avasin HJ:stä ysiparilla standardit 1325 tai jotain tuon tyylistä ja vierestä nuorehko amerikkalainen, selkeä nettipelaaja painoi kylkeen noin 3,4k. Kyseinen pelaaja oli aiemmin osoittanut sellaisia merkkejä, että jossain välissä tämä yrittäisi runnata ison bluffin minua vastaan. Prefloppiin otin vain maksun, koska 4-bet-shove vaikutti aavistuksen liian isolta ja toisaalta en uskonut, että saisin kyseisen pelaajan 5-bet-shovettamaan niin kevyesti, että voisin 4-bet/callata riemusta kiljuen. Floppi oli 25Tr ja c/callasin puolen potin kokoisen lyönnin. Turn oli muistaakseni 7 tai vastaava ja c/callasin jälleen vajaan puolen potin lyönnin. River oli jälleen blankko (alle kymppi) ja c/callasin vastustajan river shoven. Tämä näytti KJ:n, jonka jälkeen alkoi hirveä saarna siitä, kuinka voin maksaa tuossa ysiparilla tämän esittäessä yliparia. Avainsana tässä olikin esittäminen.

Toinen mielenkiintoinen käsi tuli ensimmäisen päivän loppuun, kun avasin HJ:sta T3cc standardilla reissukoolla ja sain maksun buttonilta ja isolta blindilta. Floppi oli 297cc ja BB donkkaa alle puoli pottia. Otin tässä maksun, kun olimme sen verran syviä, että jos reissasin ja vastustaja 3-bettaisi flopin, niin joutuisin kippaamaan. Button näki parhaaksi heittää kätensä pois ja menimme siis turnille kahdestaan. Turn oli kolmonen, joka siis antoi minulle värinvedon kaveriksi parin. BB jatkoi lyömistä – tällä kertaa hieman yli puoli pottia – ja otin kiinni luonnollisesti parilla ja värinvedolla. River oli sitten mielenkiintoinen ysi, joka ei tuonut väriä maaliin. Vihu löi jälleen, mutta ainoastaan 1/3 pottia. Ysi oli sinällään varsin hyvä kortti minulle, koska se vähensi flopattuja kombinaatioita, joille häviäisin. Kippiä en miettinyt oikestaan missään vaiheessa, vaan lähinnä maksua tai käden kääntämistä bluffiksi shovettamalla riverin. Sain kuitenkin niin hyvät oddsit, että päädyin pienemmän varianssin ratkaisuun eli maksuun. Vastustaja käänsi T2o ja voitin siis isomalla parilla.

Pian tämän jälkeen ensimmäinen päivä loppui ja olin arvatenkin noin top 25 stack, kun pelaajia oli jäljellä noin 350 ja bubble oli varsin lähellä. Toisena päivänä sain bubblessa ihan hyvin tuhoa aikaan ja stack kasvoi ihan mukavasti. Sitten kuitenkin kaksi isoa arvontatappiota A2cc < JTcc ja AK < 88 tiputtivat minut varsin shortiksi.

Lähtö meinasi tulla pian tämän jälkeen, mutta onnistuin kohtuullisen mukavassa ohivedossa, kun shovetin A8o keskeltä ja sain maksun sekä AQ:lta että TT:lta. Loppi 679, turnin T ja riverin blankko sinetöivät kuitenkin triplauksen. Viimeinen käsi oli jälleen suhteellisen standardi, kun shovetin UTG:sta 16 bb TT:lla ja sain maksun isolta blindilta ja hävisin JJ:lle. Kohtuullinen tulos, mutta jokainen turnauspelaaja tietää, että aina sitä harmittaa jossain määrin turnauksen jälkeen, mikäli sitä ei voita – eli melkein aina.

Seuraava turnaus olikin heti seuraavana päivänä. Tuhannen taalan donkament. Tämä ei tosin kestänyt turhan kauan omalta osaltani, kun onnistuin jo bustaamaan itseni toisen levelin lopussa. En oikein osunut mihinkään ja kenties pelasin vähän huonosti.

Joskus on hieman vaikeaa motivoida itsensä aloittamaan kaikki taas alusta syvän runin jälkeen. Viimeisessä kädessä floppasin AK:lla hyvin KT7 boardiin, mutta vastustaja osui paremmin KT:lla. Turn oli Q, jolloin periaatteessa olisi voinut päästää irti, mutta takana oli vain reilu potillinen, niin päätin mennä loppuun asti. Tähän vaikutti myös se, että olin valunut 3k aloituksesta jonnekin 2,2k:hon. Toki tämän ei pitäisi vaikuttaa, mutta jokaisella meistä on omat heikkoutensa.

Tämän jälkeen pidin ”WSOP-taukoa”vajaan viikon. Seuraava pelaamani turnaus oli 2,5k event. Tässä vaiheessa lienee syytä tarkentaa, että kaikki pelaamani turnaukset olivat no-limit texas hold’emia. Tässä turnauksessa oli kuitenkin ylimääräistä panosta, kun olin voittanut seatin tähän Ladbrokesilta / Microgamingilta ja kyseisellä verkolla oli tässä last longer bet; 46 pelaajasta viisi pisimmälle mennyttä sai paikan main eventtiin.

Tämä loisi mahdollisesti hyvinkin jänniä tilanteita ”last longerin bubblessa, sillä seatin arvo 10k oli paljon enemmän kuin ensimmäiset rahasijat. Valitettavasti en päässyt noihin mielenkiintoisiin tilanteisiin, sillä tipuin jo toisen päivän ensimmäisessä kädessä. Olin ensimmäisen päivän lopussa aika hyvissä asemissa sekä turnauksen että last longerin suhteen, mutta sitten hävisin varsin ison -joskin standardin–flipin kasiparilla KQ:lle ja tipuin alle averagen. Kasipari oli myös lopulta se kohtalon käsi seuraavana päivänä, kun uudessa pöydässä olin heti ensimmäisessä kädessä isolla blindilla 16 bb:lla. Kipataan aina pienelle blindille asti, joka shovettaa efektiivisesti tuon 16 bb ja maksan luonnollisesti kasiparilla. Vastassa oli AK, joka osui jo flopilta. Tässä vaiheessa jäljellä oli noin 500 pelaajaa ja noin 200 sai rahaa.

Last longerissa oli jäljellä vielä 11 pelaajaa ja olin jossain 8. sijan paikkeilla, joten tuotakaan ei vielä tarvinnut huomioida. Mikäli tilanne olisi kuitenkin ollut sellainen, että last longerissa olisi ollut jäljellä kuusi tai jopa seitsemän pelaajaa, niin kasipari olisi tuossa ollut melko varmasti kippi. En tietenkään kertonut promosta kenellekään pöydässä mitään, sillä muuten hyvät pelaajat olisivat voineet exploittaa minua jo ensimmäisen päivän ensimmäisestä kädestä lähtien. Enkä yhtään epäile, etteikö näin olisi käynyt, sillä ensimmäisen päivän pöytäni oli varmaan yksi kovimmista koko turnauksessa.

Viimeinen pelaamani turnaus oli Main Event. Tämä kuitenkin päättyi jo ensimmäisenä päivänä. En pelannut ehkä ihan parasta mahdollista peliä, mutta en nyt mitenkään kovin huonostikaan. Tässä kuitenkin alkoi jo varmaan näkymään pieni turnausväsymys, jos ollaan täysin rehellisiä. Siitä huolimatta sain ihan hyvän startin ja sain kasvatettua stackia ilman showdowneja melkein 20 pinnaa.

Tämän jälkeen en oikeastaan muuttanut peliäni juuri lainkaan, mutta törmäsin jatkuvasti vastustajien rangejen kärkipäähän. Käytännössä siis hyvillä törmäsin parempiin ja kun bluffasin paikoissa, joissa vastustajan range oli heikko, niin siellä oli kuitenkin usein sen verran hyvät, että nämä pystyivät sankarimaksuihin. Tippumiskäsi oli aika marginaalinen. En osaa sanoa, oliko se cooleri vai olisiko se pitänyt kipata.

Oltiin levelillä 100/200 ja minulla oli noin 17k stack. Olin aiemmin joutunut näyttämään 4-bettaamani AT:n riverillä showdownissa. Lisäksi olin juuri orbittia aiemmin 3-betannut isolta blindilta ja vienyt potin c-bettaamalla J-korkeaan floppiin tippumiskäden vastustajaa vastaan.  Kyseinen vastustaja oli Italiasta ja syntyperältään aasialainen.

Jokainen voinee siis ottaa jo tuosta ne tärkeimmät riidit kyseisestä pelaajasta. Jos kansalaisuudet eivät kuitenkaan sano mitään itsessään, niin sanotaan nyt näin, että kaveri tykkäsi bluffata paljon. Esimerkiksi kerran tämä oli shovettanut 2,5x potin riverillä A547J kolmen padan boardiin 3-betatussa potissa ja näyttänyt KsJd:n. Tämän line oli vielä sellainen, ettei se oikein voinut repata uskottavasti mitään.

Itse käsi eteni näin. Hyvin aktiivinen UTG avaa 550 (100/200), päävihu flattaa keskeltä. Molemmat olivat aika syviä. Löydän SB:sta QQ:n (17k) ja squeezaan puhtaasti valuena. Dynamiikat olivat sellaiset, että olin valmis 5-bet shovettamaan QQ:n mielihyvin ennen floppia, mikäli jompi kumpi olisi 4-betannut.

UTG kuitenkin kippaa, mutta flattaaja ottaa kiinni. Floppi tulee J87dd. Lyön tuohon puolen potin c-betin. Vastustaja miettii vähän aikaa ja reissaa lyöntiäni noin 2,5x. Positiosta varmaan vaan maksaisin vastustajan lyönnin, mutta ilman positiota näin parhaimmaksi vaihtoehdoksi työntää koko hivakan keskelle.

Ajattelin, että voitan potin suoraan aika usein, mikä on ihan hyvä tilanne, vaikka ei vastustaja ikinä mitään parempaa kippaakaan. Maksun tullessa en koskaan ole oikein hyvissä, mutta pääsen sentään flippaamaan aika useasti kombovetoja vastaan (Jdxd). Maksu tuli välittömästi ja toiveeni flippaamisesta kombovetoa vastaan ei toteutunut, sillä vastustaja käänsi flopatun kasisetin.

Tämä tilanne on lopulta aika ongelmainen. Käytännössä valuerangeni flopilla on aina QQ-AA. Jos vastustaja osaa yhtään ajatella, niin se kyllä tietää tämän. QQ on tuossa tilanteessa melkein sama kuin AA. Sikäli se voi olla joskus parempikin, kun vastustajalla voi olla ässäkorkea värinveto hieman useammin. Mikäli bet/foldaan tuohon floppiin aina yliparin, niin vastustaja voi exploittaa kolumnistia tässä reissaamalla flopin millä tahansa.

Kysymys kuuluukin, reissaako tämä floppia ikinä bluffina? Jos reissaa, niin stackaantuminen QQ:lla on tuossa ihan normaalia. Mikäli vastustajan range on tuossa kuitenkin vain setit ja kombovedot, niin QQ (KK-AA) pitäisi pystyä tuossa kippaamaan. Olen miettinyt jonkun verran tätä kättä jälkikäteen ja oikeaa vastausta en tiedä edelleenkään. Se on aika harvinaista, kun on kuitenkin tullut pelattua sen verta paljon käsiä vuosien aikana, että useimmat tilanteet ovat aika automaattisia.

Jatkossa pyrin kirjoittamaan kolumneja noin kerran kuukaudessa ja aiheet tulevat varmaan pyörimään hyvin vahvasti turnauspokerin ympärillä. Palautetta otan mielelläni vastaan erityisesti sen suhteen, minkälaisia kolumneja yleisö haluaa lukea jatkossa.

Voit kommentoida kirjoitusta foorumin kommenttiketjussa.