Pokeria pakoon Thaimaahan

Phuket Karon BeachOlen ensimmäistä kertaa Thaimaassa. Itse asiassa en ole koskaan matkustanut itään Moskovaa pidemmälle, en ainakaan muista. Matkustanut olen kyllä; varmaan parisen sataa ulkomaanmatkaa tullut tehtyä. Thaimaata olen vältellyt tietoisesti. Seksiturismin antama negatiivinen sävy Thaimaalle on helpottanut päätöstäni perhematkakohdetta valitessani  – ei ainakaan Thaimaahan.

Muutama kaverini majailee Thaimaassa, Pattayan alueella tai Pattijoella niin kuin he itse paikkaa kutsuvat. Osalla reissu on kestänyt jo vuosia. Nykyisin yhteydenpitomme on lähinnä Messenger- keskustelua ja sitäkin siihen aikaan vuorokaudesta, kun kaverit raahautuvat baareista kämpille ja koti-ikävä vaivaa. Aina samaa tarinaa, hyvin menee ja kaikki on ok, kannattaa tulla kuulemma paikan päälle toteamaan, kuinka ihanaa kaikki on. Vastaan keskusteluun yleensä tyyliin ’herää unestas, tuu jo kotiin…’, yleensä tähän vastataan spontaanisti ’mä oon jo kotona’. Tästä on saatu monta mehevää väittelyä aikaiseksi. Vaikka keskustelut ovatkin leikkimielisiä, niin syvällä asian ytimessä meillä on eri näkemys siitä, miksi kaverit ovat aikanaan Thaimaahan lähteneet tai siellä odotettua pidempään viipyvät. Suomesta käsin on helppo kyseenalaistaa yli kolmikymppisen sinkkumiesten motiiveja viipyä Thaimaassa vuosia, kun taskut ovat tyhjät ja kun kaverit väittävät, että on heistä itsestään kiinni, asuvatko Suomessa tai Thaimaassa. Yhteistä näille tuntemilleni miehille on viharakkaus- suhde pokeriin, pettymys parisuhteisiin ja tyytymättömyys omaan työhön tai työnsaantimahdollisuuksiin Suomessa. Myös keskivertoa kovempi alkoholin kulutus yhdistää heitä vaikka herrat eivät toisiaan tunnekaan; ovat minulle tuttuja eri yhteyksistä. Ei sinällään mikään ääriryhmä tai väliinputoajien joukko; tällaisella tunnekombinaatiolla varustettuja kavereita tallustelee Suomessa todennäköisesti tuhansia. Ei nämä tunteet itsellenikään täysin vieraita ole vaikken Thaimaaseen niitä pakoon ole lähtenytkään. Kukapa sitä nyt aina olisi omaan elämäänsä täysin tyytyväinen ja pokerikin pännii välillä melkoisesti. Viinageenejä en onneksi ole perinyt.

Pokeriähkyni oli melkoinen lomalle lähtiessäni. Pokeria aamuisin, pokeria iltaisin monta kuukautta putkeen ilman mitään kunnon irtiottoja. Olen seurannut foorumilla SirKepolan ja Zyrin matkapäiväkirjoja ahkeraan ja sitä kautta saanut Thaimaasta positiivisen mielikuvan; sellaisen kuvan, jota Thaimaassa asuvat kaverini eivät ole viinahöyryissään onnistuneet luomaan. Muutaman päivän Thaimaassa oleskelun jälkeen mielikuva maasta on hyvinkin positiivinen. Valitsin ensimmäiseksi kohteekseni Phuketin Karon Beachin. Tätä suositeltiin minulle, jos etsin lomaltani rauhaa. Pelasin vielä varman päälle ja majoittauduin viiden tähden Phuket Hiltoniin. Lomalla ei kitsastella ja tämä on oikea konkreettinen loma minulla moneen vuoteen. Yleensä lentokentältä on aina kiire turnaukseen, nyt ei ole kiire yhtään minnekään. Pokeria en ole tälle lomalle tullut pelaamaan ja vaikka läppäri mukana onkin, niin yhtään jakoa en aio pelata. Ähky on niin kova, ei pokeria viikkoon, kiitos.

Thaimaan ja pokerin yhdistäminen tuntuu muutenkin olevan haasteellista – ainakin Thaimaassa asuvien kavereideni mukaan. Jos pokerilla itsensä elättäminen Suomessa oli vaikeaa, niin ei se täällä sen helpompaa tunnu olevan. Alhaisista kuluista huolimatta pokerilla itsenä elättäminen vaatii voitollisen pelitaktiikan taitamista; break even- pelaaja ei elätä itseään Thaimaassakaan. Pattayan baareihinkin uppoaa bini jos toinenkin kuukaudessa. Säännöllisen ja vakaan tulon saaminen pokerista vaatii kurinalaista elämää ja ehdotonta kieltäytymistä pelistä silloin kun pelikondis ei ole kohdallaan. Thaimaalla on monta tarinaa kerrottavana jurripäissä tyhjennetyistä pelitileistä. Tyhjällä pelitilillä on melko vaikea elättää itseään. Ei tämä ole mikään Thaimaan kirous; varmaan täällä on paljonkin pokerinpelaajia, jotka elävät hyvää elämää kauniissa ja erittäin alhaisen hintatason maassa. Kirous on se, että samassa pääkopassa syntyy tarve pelata pokeria rahasta ja juoda itsensä sellaiseen kuntoon, että kontrolli katoaa. En tunne yhtään voittavaa pokerinpelaajaa, joka voisi rehellisesti sanoa, ettei nautitun alkoholin määrällä ole vaikutusta heidän pelimenestykseensä. Pokeri ja vahva humalatila ovat pelottava yhdistelmä. Vaatii kovaa luonnetta pystyä pitämään nämä kaksi asiaa erossa toisistaan, jos molemmat asiat näyttelevät merkittävää roolia omassa elämässä. Thaimaassa viinaanmenevä pokerilla itsensä elättävä poikamies taistelee itseään vastaan joka päivä. Toistaiseksi omassa tuttavapiirissäni on valitettavasti vain sellaisia pelureita, jotka tämän taistelun ovat hävinneet.

Viikon jälkeen olen tykästynyt ainakin tähän Phuketin alueeseen kovin; lomalainen löytää tältä alueelta paljon tekemistä. Jos pokeripelit ovat sujuneet hyvin, niin voin suositella myös Phuketin Hiltonia. Ei mikään älyttömän kallis hotelli, mutta selkeästi kalliimpi kuin moni muu tällä alueella. Hotellin henkilökunta ansaitsisi mitallin palvelualtiudestaan. Sen palvelun minkä jenkeissä saa aktiivisella tippaamisella, niin täällä saa ilmaiseksi. Minä tippaan kuitenkin lähes aina ja siitä tulikin hauska tapaus täältä mieleen. Paikalliseen rahaan vielä tottumattomana annoin huoneeseen aamiaista tuoneelle poitsulle 500 Bathia tippiä, kun pienempääkään seteliä ei taskussa ollut ja kolikoita en ollut vielä nähnykään. Kaveri poistua huoneesta peruuttaen ulos asti hokien 'tängjyysöö, tängjyysöö' (thank you sir). Minuutin kuluttua kaveri palasi takaisin koputtamaan ovelle ja halusi vielä varmistaa, että raha oli juuri hänelle. Käsittääkseni annoin noin kymmenen Euron tipin hänelle, joka on perustippini huonepalvelusta. Ilmeisesti Phuketin Hiltonissa tipitkin on suhteutettu paikalliseen hintatasoon, joten itsekin olen tämän episodin jälkeen säätänyt omaa tippaamistanikin noin 10% hujakoille palvelun hinnasta.

Voit kommentoida kirjoitusta foorumin kommenttiketjussa.