”Pokeriasiakkaat olivat keskimäärin herrasmiehiä” – Linda Lahdenpää

Antti Tiainen sai heti kuudenteen Kärkipari-podcastiinsa jo oikein naisvieraankin.

Vieraana ollut Linda Lahdenpää sai ensimmäisen WSOP-rahastuksensa vasta yksitoista päivää myöhemmin kuin mie. Toisaalta hän on perehtynyt pokeriin alun perin diilerinä Tampereella, joten annettakoon tämä anteeksi. Pokerijakajat nimittäin yleensä pelaavat pokeria innokkaammin kuin paremmin.

Jakaja-Lindaan alun perin Mikonkadulla tutustuinkin. Casino Helsinki menettikin yhden parhaista diilereistään, kun Limppu vaihtoi pöydän toiselle puolelle. Sittemmin olen ollut Lindan bluffien täsmäkohteena pelipöydässä ja viime kesänä yhtä aikaa Las Vegasissakin.

Linda kirjoittaa tekstiviesteihinsäkin ”mää”, mistä voi päätellä tamperelaistaustan. Identiteettinsä hän jostain syystä tunnustaa vieläkin tamperelaiseksi, vaikka Helsinkiin asti Espoon kautta onkin päätynyt asumaan.

Kasinolla joku ulkomaalaistaustainen olikin analysoinut Lindan persoonapronomineja ja päätynyt johtopäätökseen ”Sinä et ole suomalainen”. Mää olisin vastannut, että ”En mää olekaan, mää olen Nääsvillestä nääs”.

Lukion jälkeen Lahdenpää laittoi läppäpohjalta kieli poskessa kirjoitetun työhakemuksen RAY:lle, koska arveli tuskin tulevansa valituksi. Niinpä hän aloitti Tampereella RAY:n liiveissä 19-vuotiaana ja sai myös pokerikoulutuksen.

Oli tosi kivaa olla jakajana. Innostuin pokerista, koska siinä näki, kun paremmatkin pelaajat pelaa. Ja lisäksi ne analysoi käsiä ja niitä kuunnellessa tuli jonkin verran oppia. Tutustuinkin pokerinpelaajiin, jotka myös opettivat peliä.

Jakamisen ollessa myöhemmin helppoa, pystyi välillä keskittymään ottamaan riidejä. Kun pöytään tuli joku seikkailija, joka meni pimeenä all-in paljon, tuntui, että olisi kiva olla pöydässä pelaamassa.

”Seikkailija” on täysin poikkeuksellisesti uuskieltä, jonka kaltaiseni patologinen kielenväkisinmuokkaamisen vastustajakin hyväksyy.

Olen nimittäin käynyt yhden miehen tappioon tuomittua sotaa termin ”paisti” käyttöä vastaan. Tämän hokeminen muista pokerinpelaajista on nähdäkseni sekä epäkunnioittavaa että tyhmää. Itse olen käyttänyt synonyymina termiä ”asiakas”. Toki ”pelikaveri” olisi varmaan poliittisesti korrektein yleisnimi.

Oli palkitsevaa kuulla, että yksi kilpineito on samalla puolella. Lisäksi Linda d’Arcin ”seikkailija” on aivan erinomaisen hyvä kuvaus pelaajasta, joka ei ole tullut pokeripöytään pelkästään kyyläämään, vaan pelaamaan ilman turhia paineita rangejen balanssissa olemisesta.

”Tuskin olisin päätynyt pelaamaan ilman RAY:tä, koska ei sellaiseen maailmaan olisi törmännyt.

Kavereiden kanssa pelattiin Tampereella kotipelinä dealer’s choicea, jossa oli mukana kaikenlaista seitsemän kortin omahaa. Aika vähän oikeita pelejä.”

Tästä esitän vastalauseen. Millä perusteella muka seitsemän kortin omaha ei ole oikea peli!

Linda siirtyi sittemmin Tampereen Pelaamosta Casino Helsinkiin, ja pääsi pelaamaan Feel Vegaseihin. Sitten hän tosiaan hylkäsi jakajan varman leivän ja hyppäsi opiskelevaksi pokerinpelaajaksi.

Jätin kasinon, koska opiskelut, työt, pokeri, kaverit ja urheilu yhdessä oli vain liikaa. Lisäksi olin tehnyt pokerilla enemmän rahaa kuin töillä. Opiskelullakin tienaa ihan hyvin ja niillä rahoilla pärjääkin”.

Melko harvinainen lausunto muuten opiskelijalta.

Vaikka Linda on pelannut jo hetken aikaa ammattimaisesti pokeria, aikoo hän isona tilintarkastajaksi. Liiketalouden opiskelut Haaga-Heliassa ovat vielä kesken.

Olen muuten pelannut sekä pokeria että tehnyt tilintarkastuksia. Tykkään pokerista enemmän, mutta kai joku tilintarkastamisesta tykkää. Tilintarkastajista kun ei tykkää kukaan.

Pokerinpelaajat pöydän toiselta puolen nähtynä

Keskiverto pokeriasiakas on aika mukava. Pokerinpelaajat ovat keskimäärin fiksua porukkaa ja herramiehiä. Kun lähtee yleensä pelaamaan pokeria, pitää olla kilpailuviettiä, loogista päättelykykyä, numeropäätä ja ihmisten lukutaitoa. Ihmiset, joita kiinnostaa pokeri, ovat keskimäärin fiksumpia, koska heitä kiinnostaa ajatustyö. Vertaisin shakinpelaajiin.

Sen takia pokerijutussa on kiva pyöriä, koska ihmiset ovat mukavia toisilleen.

Muiden kasinopelaajien joukossa oli vähän epämiellyttävämpiäkin ihmistyyppejä.

Pokerinpelaajat tilttailee vähemmän, eivätkä raivoa niin paljon muille, kuin kasinopelaajat. Toki jotkut raivoavat pokeripöydässäkin. Pokerinpelaajat kuitenkin yleensä tilttaavat nätimmin.”

Siinäs kuulitte. Epäilen Lindan kuitenkin arvelleen kuuntelijamassan olevan hyvin pokeripitoista ja mahdollisesti puhuneen meistä vähän nätimmin kuin ansaitsemmekaan.

Minkälaiset pokeriasiakkaat ärsyttivät?

”Esimerkiksi potin koosta vääntävät sellaiset, jotka eivät oikeasti osaa edes laskea.

Jos joka ikisessä kädessä joutuu huomauttamaan antesta on melko raskasta.”

Olen aika varma, että tässä oli jätetty hyvä määrä aikoinaan ärsyttänyttä kitinää ja vinkua pois.

Naisia lisää pokeripöytiin!

Naisia on Lindan mukaan pokeripöydissä vähän, koska miehet ovat urheilun seuraamisensa myötä kiinnostuneet vedonlyönnistä ja pokerista.

Pokeri on sellainen äijälaji. Miehiä kiinnostaa syntyessään enemmän autot ja tyttöjä barbit. Numerotkin kiinnostavat enemmän miehiä.

Naisten on vaikea eksymään pelaamaan pokeria, koska ei ole kavereita, joiden kanssa mennä. On epämukavuusalue mennä pöytään, jossa kaikki muut ovat miehiä.

Jos on valmiiksi pokerista kiinnostuneita naisia, niitä pitäisi rohkaista pelaamaan. Olenkin miettinyt pokeriblogin perustamista, jossa naisia rohkaistaisiin.”

Antti sanoi, että hän ainakin lukisi. Meitä olisi siis ainakin kaksi varmaa lukijaa. Naisen kirjoittamalle pokeriblogille olisi varmasti enemmänkin kysyntää, joten toivottavasti ”Lindan liukkaat” -blogi näkee joskus päivänvalon.

Miesten suhtautuminen naisiin pelipöydässä

Miehet voi pöydässä heitellä uudelle naisella jotain juttua. Jonkin verran on tullut jotain juttua, mutta ei viime vuosina juuri.

Naispelaajaan suhtaudutaan eri tavalla, aluksi ajatellaan, että se ei osaa pelata.”

Tämä pitää omien havaintojenikin perusteella paikkansa. Lisäksi kuten Anttikin totesi, ne naiset, jotka pokeripöydissä pelaavat ovat keskimäärin oikeasti fieldiä parempia pelaajia.

Mitä ja miten Linda pelaa?

Jos haluaa pärjätä, pitää opiskella ja jaksaa pelata.”

Olen parempi käteisessä, nettiä pelaan vain satunnaisesti. Jos on tylsää tai motivaatiota pelaan vähän nettiä. Netti ei ole niin viihdyttävää ja kivaa kuin live. Käteistä en pelaa netissä ollenkaan.

Olen analyyttinen, suht hyvä ottamaan riidejä heikompia pelaajia vastaan. Seuraan tosi paljon mitä ihmiset tekee, erityisesti hermostuneita pelaajia. GTO ei ole vahvuus

Kehittää pitäisi enemmän strategiaa. Välillä tulee tilanteita vastaan, joissa ei saa hyvästä aggressiivisesta vihusta mitään riidejä. Silloin tulee mieleen, että mitähän kirja sanoisi

Pelaan kotona teksukäteistä Feel Vegaseissa, joissa pehmeämmät pelit kuin kasinolla. Mieluummin pelaan pöydissä, joissa ei ole ammattilaisia.”

Linda tykkää jenkkipeleistä. Miamissa, Atlantic Cityssä ja Vegasissa on Lahdenpäänkin havaintojen mukaan keskimäärin pehmeämmät pelit kuin Suomessa. ”Suomalaiset kun ovat yleensä aika hyviä”.

Lontoossa ja Espanjassakin on paremmat pelit kuin Suomessa. Aasiaan pitäisi päästä, ei kuitenkaan enää Macaoon. Filippiineillä on kuulemma hyvät pelit.

Ikimuistoisin pokerireissu?

Viime kesän WSOP-reissu. Yksi elämäni upeimmista pokerimuistoista on, kun Juha Helppi voitti rannekkeen.”

Olin siellä miekin. Toimin viisihenkisen Juhan huutosakin äänenavaajana. Kovin monessa tilaisuudessa ei ole muuten tullut huudettua ”TEE – PEE – ÄS”.

Toinen tarina oli Coolbetissä vieressä istuneesta islantilaisesta.

Ostettiin Amanin kanssa viinipullo ja annettiin sillekin vähän viiniä. Kaveri otti snapchatissä videon, koska kukaan nainen ei ollut koskaan tarjonnut sille viiniä turnauksessa. Kaveri hävisi, eikä palannut pöytään koskaan.”

Islantilaisen kaverit syyttivät myöhemmin Lindan juottaneen sille tyrmäystippoja. Kaveri oli mennyt nimittäin täysin sekavan takaisin huoneeseen.

Tilanne rauhoittui vasta, kun Linda sai islantilaiset uskomaan, että ei hän olisi välttämättä huumannut juuri kaksimetristä ja 120-kiloista lihaksikasta kaveria.

Tavoitteet?

Tälle vuodelle yksi turnausvoitto ja vielä voitollisempi vuosi kuin edellinen. Lisäksi plussaa pitäisi tulla sekä käteisestä että turnauksista.

Haaveilen, että voisin jatkossakin pelata voitollista pokeria. Tilintarkastajaksi on kuitenkin suunnitelmia. Mutta haluaisin vaikka viiden vuoden päästä tehdä töitä etänä tai lyhyempää työviikkoa ja pelata edelleen myös pokeria.

Lindan tavoitteena oli tammikuussa pelata yksi pokeriturnaus kuukaudessa. Tämä ei ole tässä viime koronakuukausina toteutunut. Toivottavasti opiskelut ovat kuitenkin sujuneet, eikä netti kaapannut lahjakasta livepelaajaa.

En gång till: Kaikkien muidenkin pokerisiipiään kokeilevien olisi syytä hankkia itselleen myös koulutus.

Toistan itseäni vielä vähän lisää, kun totean näiden Kärkipari-podcastien olevan todella laadukkaita. Vähän nopeammin toki voisi julkaista.

P.S. Linda ja kaverinsa Emmi Juutilainen pitävät yllä ”Karmeet äijät” -listaa, jolle pääsee kuulemma esimerkiksi puhumalla rivoja pokeripöydässä. Varmistaakseni pysymiseni listalla, jaan yhden Sleepy Sleepersin biisin, jota nuorempi lukijakunta ei liene koskaan kuullutkaan:

https://www.pokerisivut.com/karkipari-podcastin-vieraana-linda-lahdenpaa/

 

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina. 

Akin mielipiteet ovat hänen omiaan. Pokeritieto seisoo vahvasti sananvapauden takana, mutta Akin mielipiteet eivät edusta Pokeritiedon virallista kantaa.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.