Pokerimatkailijan Barcelonaopas

Aki PyysingKäteispöytään pääsyn kannattaisi olla pokeriammattilaisen ykkösprioriteetti matkakohdetta valittaessa. Olen aina tykännyt Barcelonasta, mutta painimisesta en erityisesti ole koskaan tykännyt. Turnausaikaan käteispöytään pääseminen vaati aiemmin painimista, nykyisin asiat ovat paljon paremmin. Barcelona saattaakin jatkossa syrjäyttää Pariisin Euroopan ykköskohteenani pokerimatkailulle.

Saavuin paikalle viikko sitten sunnuntaina, ja pääsin käytännössä heti hyvään PLO 20/40-pöytään. Pelikuntoni ei ollut tosin mitenkään mairitteleva. Jari Salonen pakotti minut ottamaan jo lentokentällä ja –koneessa pari napanderia, vaikka ei ollut lennolla mukana. Sama homma kun kävimme kasinoravintolassa yhdessä syömässä, nautimme normaalit ruokajuomat. Tai ainakin minä nautin, Jari nyt on ottanut vain Pekka Puskan hyväksymiä määriä jo monta vuotta. Ikä tuo mukanaan kaikenlaisia rajoitteita.

Käteispöydässä sain nopeat tuplat, kun tuntematon korvanappikaveri buttonilla esitti ässiä. Joskus on 3-bettaavilla nettisankarin näköisillä nuorilla juipeilla napilla myös naulat, mutta paljon on myös muita käsiä. Kun flopissa oli ässä, checkreissasin rattailla itseni all-iniin, ja ne olivat hyvät myös maalissa.

Tämän jälkeen taitavasti otin kaksoisveljensä kolmen kadun bluffin kiinni vielä riverilläkin. Tosin kortintarkastuksessa ilmeni, että minulla ei ollut bluffinkaan biittiä, muistin korttini väärin. Ammattilaisen kun ei tarvitse kuin kerran vilkaista korttejaan ja muistaa ne kaikki neljä ilman uutta katsomista.

Tässä vaiheessa tilasin lisädrinkin, mutta pian alkoi väsyttää. Ymmärsin tällä kertaa poikkeuksellisesti lähteä hotellille ennen pelien loppumista, koska seuraavana päivänä oli alkamassa turnaus jo aamuhämärissä eli puoliltapäivin.

Tästä pääsemme ensimmäiseen ohjeeseeni Barcelonan pokerimatkailijalle:

Jos on pakko ruukuttaa, tee se vasta päivän pelien jälkeen

Barcelonassa ei alkoholi maksa juuri mitään, ja drinkit ovat tyyliin kymmensenttisiä. Suomalaisesta alkoholipolitiikasta nauttineelle tämä on aika paha rasti. Kukaan ei pelaa paremmin laitamyötäisessä. Osalla peli kärsii vähemmän, osalla lähtee täysin lapasesta.

Tämä kuulostaa trivialta, ja onkin sitä. Mutta minun lisäkseni varsin moni muu pohjoismaalainen peluri hyppää tosi huonosti tämän riman yli. Tosin loppureissuni pelasin lähinnä todellisella Salosen mallilla.

 

Olin budjetoinut pelaavani kaksi turnausta heti viikon alkuun. Näin sitten teinkin, tosin ilman mitään rahasijoja. Ensimmäisessä jäin lähinnä itkemään, eli bubblasin, joten ihan realistisesti olisi voinut käydä toisinkin. Yhden tosi huonon jaon pelasin ja tämä oli tällä kertaa liikaa.

Mutta en mitenkään suivaantunut turnaustippumisistani, vaan pysyin ennakkosuunnitelmassani ja jatkoin viikkoa käteispelien parissa. Pelasin jopa 12-tuntisia päiviä, jotka 48-vuotiaalle ovat jo kykyjen ylärajoilla, mutta menivät vielä ilman tuskia. Pelit olivat hyviä, pelasin melko hyvin ja minulla kävi aavistuksen huono tuuri. Jäin käteisestä voitolle, mutta se ei kattanut 10.600 euron turnaustappioita. Nautin joka tapauksesta jokaisesta pelipäivästä.

Toinen ohje:

Budjetoi lähtiessä turnausmaksut menetetyiksi

Kukaan peluri ei pääse rahoille lähellekään puolessa pelaamistaan turnauksista. Turnauksesta tippuminen on tavanomainen tapahtuma, eikä ole mitään syytä mennä sen jälkeen käteispöytään höyryämään tai edes ottaa perikansallista nollausta. Ei kun kättä taskuun ja hymyä huuleen. Käteispöytään voi toki mennä rankaisemaan höyryäjiä, niitä riittää siellä hyvin.

Nuorempana olin aina vähän lämpimänä turnauksesta tiputtuani. No mas, olen kasvanut aikuiseksi. Turnauksia tulee ja menee, ja kun tarpeeksi kauan ja tarpeeksi hyvin pelaa, tulee rahasijoja ja voittojakin.

Jos muuten kaipaatte turnaustippumisen jälkeen lohduttavaa olkapäätä, koittakaa minun sijaani esimerkiksi Juha Helppiä. Se lohduttaa mielellään ja kertoo miten huonoon tuuriin suhtaudutaan ammattimaisesti.

 

Nämä kaksi ohjetta ovat yleispäteviä kaikkiin turnausmatkoihin. Otan sitten käsittelyyn erikoistapauksen Barcelona:

Osta turnausliput hyvissä ajoin

Jos saavut paikalle ilman lippua, kun turnaus alkaa, on kaksi vaihtoehtoa:

1.) Pääset jonottamaan lippua törkeän pitkään jonoon, ja saat lopulta lipun.

2.) Jonotat, ja pääset jonoon turnaukseen. Et välttämättä pääse koskaan mukaan.

Aamupäivästä reilusti ennen turnauksen alkua ja illalla päivän turnauksen kestettyä jo pitemmän aikaa, on usein hetkiä, jolloin lipun saa jonottamatta. Itse osuin tällaiseen, ja ostin samalla molemmat liput.

Tutustu ihmeessä kaupunkiin

Barcelona on arkkitehtuuriltaan yksi makeimpia – ellei makein – kaupunki, missä olen käynyt. Hyvin säilyneitä kulttuurikohteita on pitkin pitäjää. FC Barcelona pelaa juuri tässä kylässä 99.000 hullun katalaanin edessä huippujalkapalloa. Jos rannalle pitää päästä, sellainenkin rakennettiin 1992 olympialaisia varten.

Taksit maksavat tyyliin puolet Suomesta ja niitä saa joka paikasta. Myös metrolla ja spåralla pääsee hyvin ympäriinsä. Kävelykeskusta on tosi makea paikka. Jos käy Barcelonassa ja näkee pelkän kasinon ja hotellin, kuuluisi pitää loppuvuosi päässä Hankkija-lippistä.

Minun teki Barcelonassa mieli pelata kaikki valveillaoloaika (ja vähän ylikin), koska pelit ovat paljon isommat, mutta paljon paremmat kuin Helsingissä. Siitä huolimatta harrastin ensin aamusta jotain kulttuuria ja/tai urheilua ja vasta sitten suuntasin kasinolle. Pokerissa kannattaa laittaa sisään paljon laadukkaita tunteja, mutta tärkein osa laadusta on oma pelikunto. Kun ensin tekee jotain muuta, on oma suorituskyky pelipöydässä parempi. Lisäksi tuntee itsensä paremmaksi ihmiseksi ja voi vittuilla niille, jotka eivät kasinohotellista poistu kuin lentokentälle.

Ilmoittaudu jonoon ja vahdi sen etenemistä

Vihasin Barcelonan vanhaa jonotussysteemiä ja uutta pidän erittäin hyvänä järjestelmänä. Jokainen pelaaja voi ilmoittautua haluamiinsa max kolmeen peliin. Jonotilanteen näkee seinällä. Kun paikka aukeaa, käydään jonoa läpi nopealla sykkeellä. Kahdestoista paikka jonossa voi tarkoittaa pääsyä pöytään viiden minuutin päästä.

Opin melko pian hakemaan mukavan istuinpaikan brushien pöydän vierestä ilmoittauduttuani jonoihin. Jonotusaika oli minuutista vajaaseen tuntiin, vaikka jonot olivat välillä toivottoman näköiset. Pöydässä oli sitten hauska seurailla esimerkiksi, kun pöytään kuulutettu venäläinen kaverini vaahtosi, että hän kävi vain vessassa, ja sillä välin hänen paikkansa jonossa oli mennyt. Olin hyvin pahoillani hänen puolestaan, mutta pidin kuitenkin juuri sen paikan, jonka hänkin olisi halunnut. Hän kyllä pääsi jonon kärkeen ja myöhemmin ihan pöytäänkin asti.

Lisäksi kannattaa käydä katsomassa, onko jonottamiisi pöytiin mahdollisesti tullut vapaita paikkoja. Jakajat huutelevat niistä brushille vähän laiskasti, ja nämä reagoivat näiden huutoihin aika rauhalliseen tahtiin. Jos käy sanomassa, että tuolla olisi muuten paikka auki, alkaa brush yleensä välittömästi hakemaan jonosta seuraavaa peluria.

Vahdi jakajien touhuja

Jakajat ovat Barcelonassa paljon parempia, kuin olivat vielä 10 vuotta sitten. Tämä ei tarkoita, että kaikki osaisivat laskea reikin tai vaihtorahat kerran kerrasta oikein potin koosta nyt puhumattakaan. Erityisesti omista poteistaan kannattaa pitää huolta. Muiden potteihin ei juuri kannata mennä sörkkimään, seurauksena voi olla tunnin latinomellakka.

Pelaa käteistä

Jos osaat yhtään käteispeliä, olet Barcelonassa voittava pelaaja. Minä en tarkalleen tiedä, miksi Välimeren kansojen on niin vaikea oppia pelaamaan pokeria, mutta törmäsin sellaisiin uusiin ja vanhoihin sankareihin, että ei niitä Helsingistä juuri löydä.

Jos et pysty laittamaan päätäsi tyynyyn häviäjänä, kannattaa huomioida, että käteisessä voittopäivän saaminen on paljon helpompaa kuin turnauksissa. Lisäksi latinot pelaavat turnauksia paremmin kuin käteistä. Tämän tekee luultavasti turnauksissa käytössä oleva rajallinen määrä merkkejä. Käteisessä on rajaton rebuy-mahdollisuus.

Majoitus

Barcelonassa on tarjolla kaikenlaista majoitusta. Sekä hotelleja että airbnb-ratkaisuja on moneen lähtöön. Itse suosisin kasinohotellia, ellei se olisi niin törkeän kallis ja siellä asennettaisi troijalaisia läppärille.

Nyt asuin noin 1,5 kilometrin päässä olleessa siistissä pikkuhotellissa, jossa ei ollut minibaaria (hyvä), mutta oli pieni punttisali (vielä parempi). Netti toimi vähän pykivästi, mutta enimmäkseen toimi. Maksoi jotain satasen yö ja lisäksi vitosen taksi kasinolle, ellen sitten kävellyt. Kahdeksan sataa per yö Artsista ei oikein maistunut.

Turvallisuus

Barcelonassa on paljon taskuvarkaita, kuten muissakin suurkaupungeissa. Minua ei ole koskaan siellä yritetty ryöstää, mutta muita suomalaisia kyllä ihan onnistumiseen asti. Mie toisaalta katselen ympärilleni, otan yöaikaan aina taksin, enkä hortoile ympäriinsä ainakaan kolmessa promillessa.

Minä koen turvallisuuden Barcelonassa samantasoiseksi kuin Pariisissa. Pääsääntöisesti ei ole mitään hätää, kunhan pitää silmät päässä ja rahat taskussa eikä lähde ympäripäissään harhailemaan sivukujia.

 

Laitan tähän loppuun vielä parhaan neuvon, minkä pokerimatkailijalle voi Barcelonasta antaa: Mene ihmeessä!

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.

Parasta viihdettä Barcelonassa, viikontakainen kolumni Akin Barcelonan turnauspeleistä