Pokerisukupolvien välinen kuilu

Aki Pyysing

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea

Kasinopokeri alkoi Suomessa 1994 joulukuussa. Vuoden 1995 mittaan Casino Raylle hotelli Presidentin taloon hiipi joukko nuoria miehiä, jotka yrittivät astua pokeriammattilaisen lavealle tielle.

Olimme 25-30- vuotiaita, useimmilla akateeminen loppututkinto tai ainakin opinnot pitkällä. Sijoittajatausta oli lähes kaikilla. Nykyperspektiivistä meitä voi kutsua pokeridinosauruksiksi. Minä taidan olla näistä ainoa dinosaurus, joka yrittää vielä repiä kahden asuntolainan lyhennyksiin tarvittavia varoja pokeripöydistä – tosin ilman yhtään asuntoa. Muut dinosaurukset tekevät enää täsmäiskuja pokeripöytiin.

Vuosituhannen vaihteen tienoilla pöytiin hiipi uusi sukupolvi. Teknobuumin myötä pelipöydissä oli hivenen enemmän rahaa kuin 1990-luvun lopulla, jolloin pokerin lopettamistakin Casino Raylla vakavasti harkittiin.

Toinen sukupolvi tuotti yhä loistavia Suomi-pokerin kiintotähtiä. Nämä nisäkkäät taisivat olla nopealiikkeisempiä kuin dinosurukset. Näihin kuuluvat mm. Patrik Antonius, Ilari Sahamies, Ville Wahlbeck, Jani Sointula ja Juha Helppi. Yrittäjiä oli toki paljon enemmän.

Janne ”JR” Raevaaran kanssa, joka itsekin kuuluu tähän ryhmään, kiistelimme kerran toisen sukupolven kuolleisuusprosentista. Hänen mukaansa kaikki ovat edelleen hengissä. Tässä on kyllä Jannella unohtunut monta nuorta, jotka tulivat – ja menivät.

Toinen sukupolvi oli pääosin lukion käynyt, mutta jatko-opinnot jäivät kesken tai eivät koskaan alkaneetkaan. Pelit vakavasti aloitettiin 18-25- vuotiaina. Ilarikin sai lukion valmiiksi lyötyään minun kanssani vetoa kuudesta kossuvissystä tuleeko lakki koskaan.

Kun telkkarissa ruvettiin näyttämään teksua vuonna 2005, niin pokeripöytiin pölähti kokonaan uusi ja ennennäkemättömän suuri sukupolvi. Tässä joukossa oli monenlaista kansaa, koska pokerista tuli hetkessä hittilaji. Kaikenikäiset yrittäjät halusivat Chris Moneymakeriksi.

Buumi rauhoittui muutamassa vuodessa, mutta buumin lapsia jäi keskuuteemme runsaasti. Ilkka ”Viisas” Koskinen, Sami ”LarsLuzak” Kelopuro, Jens Kyllönen, Mika ”Sharkie” Paasonen, Voitto ”Hevi-Heinola” Rintala, Kimmo Kurko ja Toni ”kpax” Ojala ovat kaikki buumin lapsia vain muutamia mainitakseni.

Kolmas sukupolvi tuotti ennennäkemättömän määrän uusia ammattipelaajia, mutta toki myös ruumiita tuli kuin itärintamalla. Olen jutellut kymmenien ellen satojen pelureiden kanssa, jotka ovat kertoneet tietävänsä tulevansa tai ainakin haluavansa ammattilaiseksi, mutta sittemmin he ovat kadonneet kuviosta. ”Poker is a hard way to make an easy living” sanottiin jo 1990-luvun puolivälissä.

Nyt on pöytiin tullut neljäs sukupolvi, jonka tietämyksen mukaan nettipokeri on ollut olemassa aina. Rahapelit on aloitettu äidin luottokortilla 16-vuotiaana, ja lukiota tai muutakaan koulua ei juuri jakseta käydä loppuun.

Neljännestä sukupolvesta tulee varmasti myös kestotähtiä, mutta keitä he ovat, niin aika näyttää. Varmaa kuitenkin on, että vielä moni äiti tulee itkemään luottokorttinsa lainaamista. Mistään sukupolvesta ei ole selvinnyt hengissä kuin häviävän pieni murto-osa. Buumin lapsissa oli ennennäkemättömän paljon sellaisia, jotka tekivät miljoonansa ja hävisivät sen. Toinen sukupolvi tuotti myös sammuneita tähtiä. Dinosaurukset hoippuvat jo sukupuuton partaalla.

Sukupolvien välillä voi olla yllättävän pienellä erolla kuilu. Suosikkiesimerkkini on, kun kuuntelin Juha Vilkin meuhkaavan siitä miten nämä ”nuoret jannut” eivät maksa velkojaan. Tämä on ainoa kerta, kun olen nähnyt Vilkin olevan virnuilematta yli puoli minuuttia – hän oli tosissaan. Ja lisäksi hän oli täyttänyt juuri 19 vuotta.

Toisaalta samaan pöytään mahtuvat hyvin kaikkien sukupolvien edustajat. Meitä oli eilen Grand Casinolla kaikkien neljän sukupolven edustajia samassa PLO 20/20 pöydässä. Henki pöydässä oli hyvä, ja lisäksi TPS:n pisteestä ilahtunut Juha Helppi piti esitelmän kassanhallinnasta nuoremmille virkaveljille. Juha oli ehdottomasti oikeassa väittäessään, että korkeintaan viisi prosenttia pokeriammattilaisista ymmärtää vaadittavasta kassanhallinnasta yhtään mitään.  Tosin kolmannen toiston samasta aiheesta olisi voinut jättää väliin.

Esitelmä toki oli kaivoon kannettua vettä. Illan päätteeksi otetut flipit eivät mitenkään voineet olla järkevässä suhteessa kaikkien osanottajien pelikassoihin.

Minä en osallistunut flippeihin. Lajinsa viimeisen on pakko suojella työvälineitään.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.