Politiikka pokeripöydissä

Aki PyysingBarcelonan EPT:n high rollerin finaalipöydässä voittaja Olivier Busquet piti kakkosen Daniel Colmanin aloitteesta paitaa ”Save Gaza”. Colmanilla oli puolestaan ”Free Palestine”-paita päällä. Israelilaismielisille nämä paidat antavat vahvemman signaalin kuin kokkareille ”Stubb on natsi” tai persuille ”Soini on inkvisiittori”-paita. Etelämpänä ja idempänä ollaan vielä herkkänahkaisempia kuin täällä kylmässä pohjolassa.

Minä kannatan sananvapautta. Tosin dosentti Bäckmania tv:stä katsellessa tulee aina mieleen, että onko kaikille propaganda-artisteille tarpeen antaa televisioaikaa.

Olen myös mellakoinut poliisihallinnon aikaan saattamasta päätöksestä kieltää Helsingin kansainvälisissä turnauksissa ulkomaisten saittien logopaidat.

Lisäksi olen kannustanut pokerinpelaajia olemaan aktiivisia politiikassa yleensä ja arpajaislakiasioissa erityisesti. Logiikkaan päätöksensä pohjaavista aktiivisista ihmisistä ei politiikassa ole runsaudenpulaa.

Tältä pohjalta minun pitäisi tuomita PokerStarsin päätös kieltää poliittiset kannanotot turnauksissaan. Varsinkin kun olen tuonut julki pokerikolumneissani (tässäkin) poliittisia näkemyksiäni muistakin aiheista kuin pokeriin suoraan liittyvistä.

Kantaringissä Mikonkadulla puhumme paljonkin politiikkaa. Konflikteja ei synny, koska olemme hyvin saman henkisiä ja kuuntelemme konsensuksesta poikkeaviakin mielipiteitä. Sen sijaan jos paikalle tulee venäläinen turisti, emme ala tenttaamaan tämän näkemystä valtionsa presidentistä ja tämän politiikasta. Jos suomalainen uusi tulokas osoittautuu arvokonservatiiviksi kommunistiksi, siirrymme keskustelemaan esimerkiksi isovarpaiden välin hieronnasta.

Pokerinpelaajien ensisijaisen tavoitteena kannattaisi tämän esimerkin mukaisesti olla pelien jatkuvuus ja viihdyttävyys. Politiikasta tai uskonnosta erimielisten jankkaamisen seuraaminen on viihdyttävää lähinnä muiden rähinöinnistä nauttiville.

Valtaosalla ihmisistä poliittiset ja uskonnolliset näkemykset on annettu äidinmaidossa. Hyvin harva pystyy irtautumaan lapsuutensa manipuloinnista ja muodostamaan näkemyksensä puhtaalta pöydältä asioita objektiivisesti tarkastellen. Näin on aina ollut, mutta toivottavasti ei tule aina olemaan koulutustason parantuessa ja saatavilla olevan informaation lisääntyessä. Tosin toivoni asian suhteen ei ole kovin suuri, kun esimerkiksi tarkastelen Putinin kannatuslukuja Venäjällä.

Pokerille olisi hyväksi, että kaikki äärilaidan fanaatikot tuntisivat itsensä tervetulleiksi pöytään. Fanaatikoksi päätyy, kun antaa tunteiden ohjata päätöksentekoa, ja tuskin tästä taipumuksesta pääsee irti pelipöydässäkään.

Mielelläni käännyttäisin fanaatikkoja hivenen neutraalimpaan suuntaan. Tähän tarvittaisiin kuitenkin Tom Cruisea, koska kyseessä on Mission Impossible. Pään hakkaamisessa seinään parasta on lopettaminen.

On selkeästi parempi, että annamme pelipöydässä ihmisten pitää kaikessa rauhassa lapsuudessa pakkosyötetyt pakkomielteensä – ja keskitymme pokeriin. New Yorkin baareissa ei turhaan ole kylttejä ”No Politics, No Religion”. Kukaan ravintolanpitäjä ei kaipaa väkivaltaa baariinsa. Pokerissa itse peli sisältää tarpeeksi mahdollisuuksia yhteenottoihin pelaajien kesken, että meidän on turha tuoda pokerin ulkopuolisia riidanaiheita pöytään.

Konfliktinvastaisuuteni ylittää tässä asiassa sananvapaudenmyönteisyyteni. PokerStarsin päätös oli oikea. Jos tätä ei olisi tullut, kohta olisimme tilanteessa jossa juutalaiset pitävät ”Bomb Gaza” ja arabit ”Kill the Jews”-paitoja. Toki pienet käsirysyt finaalipöydissä olisivat hilpeitä seurata. Konflikteilla on tapana eskaloitua. Jos ette seuraa Ukrainan tilannetta, olette ehkä olleet joskus parisuhteessa, ja tiedätte tämän.

Kannustan edelleen pokerinpelaajia perehtymään politiikkaan ja tekemään poliittisia kannanottoja. Mutta tämän tulee tapahtua pokeripöydän ulkopuolella.

Menestyvillä pokerinpelaajilla on paljon muitakin kanavia käytössään kertoa poliittisia näkemyksiään kuin pitää kahden sanan paitaa tv-finaalissa. Daniel Colman olisi puolestani voinut esittää kaikki Palestiinan kysymyksen argumenttinsa Big One for One Dropin voittajahaastattelussa.

Vielä mieluummin hän olisi voinut sanoa pari sanaa hyväntekeväisyyden tai pokerin puolesta. Sen sijaan hän valitsi ensin vaikenemisen ja sitten pokerin mustamaalaamisen. Tähän hänellä on tosin täysi oikeus. Jos haluaa vaikuttaa pikkupojalta, joka ei pokeripäätösten ulkopuolella oikein tiedä mitä tekee, en mene estelemään. Vapaassa maailmassa tämä on täysin sallittua.

Pokeripöytään tullaan pelaamaan ja viihtymään. Poliittiset ja uskonnolliset kannanotot ja välienselvittelyt kuuluvat ihan muualle. Epäilen, että Itä-Ukrainassa, Gazassa, Irakissa ja Syyriassa on tällä hetkellä melko huonot pelit.

Pariisissa Aviation-klubilla juutalaiset ja arabit pelaavat sulassa sovussa – elleivät he satu häviämään jakoa toiselle tai erehdy puhumaan jalkapallosta. Politiikasta ja uskonnosta he eivät pokeripöydässä keskenään puhu. Parempi näin.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.

Poker and Politics:The Ongoing Daniel Colman Kerfuffle

Aiempia Akin Showdowneja:

3.11.2010: Repikää paita pois päältä

2.2.2011: Suomessa ei ole korruptiota

20.7.2011: Pokerilobbarin käsikirja