Porot Tallinnassa kortilla

Aki Pyysing

Olen nähnyt itämerellisen livepokerin tulevaisuuden, ja se on Tallinnassa. Virolaiset ovat ottaneet pois viiden prosentin veron turnauksista, ja se näkyi paikalle hiipineiden suomalaisten ja ruotsalaisten lukumäärissä. Helsingin ja Tukholman monopolikasinoilla on Tallinnassa vastassaan epäreilu kilpailuetu: Pokerimatkailijoiden peruskulutushyödykkeiden hinnat ovat tyyliin puolet lahdentakaisista. Tälle eivät voi Casino Helsinki tai Cosmopol yhtään mitään. Epäilen siis, että jatkossa suurimmat pokerikarkelot lähivesillä pidetään kahden tunnin lauttamatkan päässä Helsingistä.

Turnaukset vedettiin suomalaisella ammattitaidolla, ja suurempia ongelmia en havainnut. 24/7 auki olleessa käteishuoneessa sen sijaan oli kaikenlaista pientä monikulttuurisuuden aikaansaamaa yhteentörmäystä. Törmäilijöinä toimivat lähinnä suomalaiset.

Yllättävän monella suomalaisella tuntuu olevan käsitys, että kaikki virolaiset ymmärtävät suomea. Tosin kovin moni suomalainen ei osaa viroa käytännön lainkaan. Toisen kielen osaaminen näistä kahdesta antaakin lähinnä hyvän pohjan toisen mahdolliselle opiskelulle.

Toki isompi prosentti virolaisista osaa suomea kuin suomalaisista viroa. Tämä osaaminen on kuitenkin keskittynyt minun ikäisiini tai vanhempiin. Nuoremmat taas osaavat suomalaisia paremmin englantia.

Pokeripöydässä saa käyttää kimppapelin vaikeuttamiseksi vain kasinon virallisia kieliä. Jakaja osaa sitten näitä kaikkia ja voi huolehtia siitä, että mitään asiatonta ei tapahdu. Poikkeuksena on Suomi, jossa viralliset kielet ovat suomi, ruotsi ja englanti. Mikonkadun pelinhoitajat osaavat keskimäärin ruotsiksi ”Hej, jag heter Pekka” ja ”Hur mår din hund?”. Vähän edistyneemmät osaavat myös kysyä ”Vad heter din katt?” ja ”Kan jag pissa på golvet?”.

Englanti on sallittu lähes kaikilla maailman kasinoilla. Ranskassa ja Espanjassa tosin ei jakajien englanninkieli läheskään aina ulotu esimerkiksi vähän isompiin numeroihin asti. Virossa ei ole tätä  ongelmaa.

Tallinnan Casino Olympicissä viralliset kielet ovat viro, englanti ja venäjä. Turnausaikaan valtaosa pelaajista on enemmän tai vähemmän humalaisia suomalaisia.

Suomalaiset valittavat jatkuvasti siitä, kun venäjänkieliset puhuvat keskenään venäjää, vaikka tämä on yleensä sallittua. Sen sijaan he ovat täysin ymmällään siitä, että he eivät muka saa puhua suomea pöydässä. Pokerihuoneen kokemusten perusteella kutsuisin virolaisena suomalaisia jollain nimityksellä, joka ei olisi loukkaus poroja kohtaan.

Konfliktintäyteinen aamuvuoro

Alkuviikosta hankitun univelan ansiosta kävin nukkumaan perjantaina jo puoliltaöin. Nukuin pitempään kuin arvelin, eli heräsin vasta kuudelta. Hipsin suunnitelman mukaisesti alakerran pokerihuoneeseen, jossa oli hyvässä vauhdissa kolme käteispöytää.

Jokaisessa pöydässä saatiin aikaiseksi hyvät mellakat enimmäkseen suomalaisvoimin. Olin menossa 10/10-omahaan, mutta se meni poikki puolen tunnin rähinän jälkeen. Huudon perusteella riitaa oli kolmesta tonnista. Huutaminen käytiin lähinnä suomeksi, kuten luultavasti muukin kommunikointi, joten henkilökunta ei saanut päätöstä aikaan. Lopulta peluri, jolta lisäsuoritusta hävittyyn pottiin vaadittiin, otti merkkinsä ja lähti.

En nähnyt varsinaista tapahtumaa, joten en halua ottaa kantaa tuomioon. Veikkaan kuitenkin, että jos kaikki toiminta olisi tehty englanniksi eikä suomeksi, olisi tilanne hyvinkin voinut selvitä ilman ajautumista käsirysyn partaalle. Fyysiseen väkivaltaan asti ei onneksi edetty, mutta ainakin yhden tappouhkauksen olin kuulevinani.

Meitä jäi jäljelle enää kaksi käteispöytää, kun isomman pelin osanottajat lähtivät kukin jupisemaan tahoilleen. Seuraava suurempi konflikti tuli naapuripöytään. Kuuntelimme hetken, kuinka yksi ugri kuvaili toista suurimmaksi kusipääksi, mitä on koskaan tavannut. Hän käytti kanssapeluristaan myös Pokeritiedon kaltaiseen perhejulkaisuun sopimattomia ilmaisuja ja tätä sättimistä jatkui melko pitkään. Emme tienneet tapahtuneesta muuta, kuin että kyseessä oli ollut pahin angle shoot (=sääntöjen hyväksikäyttö), mitä äänessä ollut peluri oli kymmenvuotisella liveurallaan kokenut.

Tämäkin pöytä meni poikki ja lopulta kuulimme mitä oli tapahtunut. Toinen oli heittänyt merkkejä pöytään lyönnin merkiksi. Yksi chippi oli kuulemma tippunut ensimmäisenä pöytään ja loput sitten myöhemmin. Kaikki olivat yhtaikaa ilmassa. Vastustaja oli vaatinut tätä 186 euron lyöntiä string betiksi (=ei jatkuvaksi lyönniksi) ja onnistunut siinä. Jakaja oli tuominnut betsin suuruudeksi sata euroa, jonka vaatija oli maksanut ja voittanut.

Jos tapahtuma meni näin, kyseessä oli ilman muuta angle shoot ja virhetuomiokin. Tosin pahempaa näin Pariisissa pelatessani joka päivä ja Suomessakaan vastaava ei ole mitenkään harvinaista. Tässä tapauksessa suomen käyttäminen huutamiseen oli kuitenkin avuksi pelin pitämisessä käynnissä. Jos brush olisi ymmärtänyt, mitä porot pöydässä korahtelevat, olisivat pelit luultavasti loppuneet vielä rivakammin.

Meidän pöydässämme ei sinänsä tapahtunut mitään Tallinnan lauantaiaamuun epätavallista. Yksi virolainen ja kaksi liettualaista valittivat siitä, että suomalaiset puhuivat suomea keskenään jatkuvasti ja koko ajan. Tämä tietysti pitikin paikkansa. Kun liettualaiset jaon välissä puhuivat keskenään liettuaa, ugrit ryssittelivät heitä ja syyttivät venäjän puhumisesta. Tunnelma nousi sen verran korkealle, että äänekkäintä suomalaista oltiin jo heittämässä ulos pöydästä. Liettualaiset äänestivät kuitenkin pelurin pöytään jäämisen puolesta, ja pelit – ja suomen puhuminen jakojen kesken – jatkuivat.

Ohjeita ja turhia toiveita suomalaisille Tallinnan peleihin

Lähes kaikki suomalaiset matkapelurit osaavat sen verran englantia, että pelaaminen sujuisi hyvin silläkin. Jos englannin käyttäminen tuntuu vaikealta, on sitä enemmän syytä vähän kielitaitoaan harjoitella. On aivan turha ärsyttää niitä kanssapelureita, jotka eivät suomea osaa. Tallinnassa sitä paitsi annetaan varsin liberaalisti höpistä suomeksi, jos kortteja ei ole käsissä. Suomen (ja yleisin) sääntö on, että jos jollakin on vielä päätöksiä jaossa tekemättä, saa käyttää vain virallisia kieliä. Amerikassa olen törmännyt myös sääntöön, jossa suomea ei saa käyttää korttipöydässä, vaikka kellään ei olisi eläviä kortteja käsissä. Tallinnan varsin liberaalin säännön noudattaminen ei pitäisi olla aivan ylivoimaista.

Alkoholia voi juoda pöydässä rajattomasti, ellei ala huutamaan ja melskaamaan ja jatka tätä useista kielloista huolimatta. Suomessa saa kasinolla ottaa jonkun verran, mutta huutamisesta tulee rivakka juomakielto, jota ei saa purettua saman illan aikana sen enempää rukoilemalla kuin lahjomalla. Tukholmassa jos hymyilee Casino Cosmopolin ovimiehelle, ei pääse sisään, vaikka olisi vesiselvä. Jos siis tuntuu tarpeelliselta antaa tarjoilun pelata, ei Tallinnassakaan voi aivan rajattomasti meuhkata.

Virossa touhu on yleisesti liberaalimpaa kuin Suomessa. Tämä tarkoittaa sitä, että pelit eivät sovi pahimmille säännöistä nipottajille lainkaan. Liberaalisuus tarkoittaa myös, että pelaajien pitäisi ottaa enemmän vastuuta omasta käytöksestään. Pokeripöydässä pitäisi olla kaikilla kivaa. Tappelemisesta tai sen seuraamisesta nauttivat vain pahimmat pervot. Ja heidänkin pelinsä pysähtyy, kun kiistatilanteita selvitellään.

Tuskin tästä vanhan äijän kitisemisestä on mitään merkittävää vaikutusta sankareidemme suorituksiin ulkomailla. Mie ennustan, että säännöt ja käytännöt Virossa pokerihuoneissa jatkossa tiukentuvat ja lähestyvät Suomen vastaavia. Tästä saavat syyttää suomalaiset lähinnä itseään.

P.S. Kings of Tallinn oli erinomaisesti hoidettu hieno tapahtuma. Jos rahaa on vielä jäljellä, tulen ensi vuonna uudestaan.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.

Akin Showdown 28.1.2015: ”Tallinnan Kurkot”

Akin Showdown 24.2.2016: “Kings of Tallinn – askel menneisyyteen

Pokeritieto 29.2.2016: “Kings of Tallinn oli menestys”