Raha tuo rikolliset paikalle

Aki PyysingAjattelin ensin, että iGame-kauppa ei muuta minun elämääni mitenkään. Ei-sijoittajat eivät tavallisesti tajua, että osakkeiden myyminen tarkoittaa lähinnä 1.) verojenmaksua (jos meni plussalla) 2.) uudelleensijoitusongelmia. Lisäksi jos kauppa on jotenkin julkinen, seuraa jonollinen raha-asiainaloitteita liittyen sijoitus-, lainoitus- ja lahjoitusmahdollisuuksiin. Ensimmäiset entiset kollegat ottivatkin yhteyttä vasta toissa päivänä luettuaan Hesarin jutun.

Eilen tajusin, että jotain muuten muuttui. Sain itselleni henkisesti vapaat kädet mustamaalata pelialalla pyörineitä puliveivareita. Missä on mitään rahaa, sinne tulee myös rikollisia. Rahapeliala ei ole mitenkään poikkeus.

Jos mikä tahansa yhtiö askartelee suuren yleisön luottamuksen kanssa, on se tavallisesti hyvin haluton tuomaan julkisuuteen mitään väärinkäytöksiä. PokerStars esimerkiksi ei ikinä tule myöntämään julkisesti, että Thomas Kremser källäsi pelaajien rahoja poolista vuosikausia. Kyse ei ole siitä, että firma olisi varastanut yleisöltä, vaan että se ei halua myöntää, että heidän turvajärjestelmissään oli Kremserin mentävä reikä.

Tämä on sinänsä umpipaskaa. Oli vahtimassa minkälainen Ohrana tahansa, pystyy päämäärätietoinen Schauman yhden Bobrikovin aina ampumaan. Minä itse luottaisin enemmän yhtiöön, joka avoimesti kertoisi, että tässä nyt kävi näin, sorry, ja jatkossa palkkaamme parempia henkivartijoita. Tosin myönnän, että suuri yleisö ei ajattele näin. Melko täysipäisen oloisia kavereita oli nostamassa suomalaisista pankeista käteiseuroja muutama vuosi sitten, vaikka tähän ei ollut mitään järjellistä syytä. Massahysteria lähtee vyörymään helposti ja liikkeelle lähdettyään se pysähtyy vasta kun jalkoihin talloutuneita on tarpeeksi.

iGame edeltäjineen on saanut vähintään oman osumansa virherekryistä ja källääjistä. Kaikki ovat jääneet lopulta kiinni. Jos minulta on mitään asiasta kysytty, olen aina kannattanut putkaa, linnaa ja vankeutta sekä nimeä lehteen kuvalla varustettuna. Sen jälkeen olemme käyneet keskustelun, jossa on todettu, että ”Pelaajien rahat ovat turvassa, joo. Mutta ymmärtääkö suuri yleisö sen”? Sitten on äänestetty, ja kostonhimoinen poika Lauritsalasta on jäänyt aina yksin pragmaattisen bisnesnäkemyksen jalkoihin.

Tosin olen hyväksynyt tämän. Demokratiaan kuuluu, että vähemmistö hyväksyy enemmistön päätökset, paitsi jos kuuluvat ay-liikkeeseen tai kristillisiin. Yleensä nämä källääjät sitä paitsi källäävät oman elämänsä umpisolmuun ilman että sitä tarvitsee vauhdittaa pelkästä rankaisemisen riemusta ilman mitään omaa upsidea.

Olen muuten vakuuttunut, että iGame on edelleen hyvissä käsissä. Nykyinen operatiivinen johto on pätevää, ahkeraa ja vahvasti sitoutettu. Unibetin rimppaa pidän ruåtsalaisiksi hyvin asiallisena väkenä. Jatkava CEO Tommi Maijala on suoraselkäisimpiä linjajohtajia, mitä olen tavannut.

Mie opin Lauritsalan yläasteella, että jos pahoille pojille kääntää toisen posken, lyö ne varmasti siihenkin. Lisäksi rahapelialankin pitäisi pyrkiä siihen, että mädät omenat heitetään pois, eikä laiteta naapuritarhaan kiertoon.

Hyväksyä toki voi, että rikolliset kävelevät ulos rangaistuksetta, vaikka vituttaisi kuin isoa oravaa. Toisaalta eteläkarjalaiset ovat pitkävihaista väkeä ja miuta on rankaistu tai siunattu huonolla unohtamisen lahjalla, joten muistelenpa tässä vähän vanhoja.

Pokeritiedon perustaminen

2004 olin taloudellisesti ”riippumaton” pokeriammattilainen ja juttelin kerran Bahamalla Juha Helpin kanssa kahden promillen tuolla puolen, että Suomeen olisi hyvä saada 2+2:ta vastaava keskustelupalsta. Myöhemmin samana vuonna Johan Storåkers kertoi omistavansa nettisivun, joka jopa tuotti jotain pikkurahaa. Tämän jälkeen gradukaverini ja yhtiökumppanini Olli Lavonen esitteli jotain valokuvapalstaa, jossa oli jotain uutisia ja keskustelua. Siirryimme St. Urho’s Pubiin, jossa totesin että kun taustatyöt oli näin huolella tehty, että kai nyt kaksi laskentaekonomia osaa yhden nettisivun perustaa.

Minä osasin ohjelmoida basicia jo vuonna 1982, mutta sen jälkeen osaaminen ei ole juuri lisääntynyt. Olli on vähän edistyneempi, mutta on enemmän Excel- kuin HTML-miehiä. Soitin fiksuimmalle pokerisivistyneelle nörtille, jonka tunsin ja pyysin häntä mukaan hankkeeseen. Hän oli luultavasti oikeahkossa vaikutelmassa, että olen ylimielinen mulkku, eikä ollut kiinnostunut. Suositteli kuitenkin kaveriaan Mongeronia. Obv Monkku ei tuntenut minua yhtä hyvin kuin JR ja innostui hankkeesta. Olli tunsi lisäksi yhden valo- ja videokuvaustietoisen nörtin Juhan, joka myös suostui suorilta.

Koska minä olin lähinnä tekemässä harrastustoimintaa, organisoitumisemme oli myös harrastelijamaista. Olli teki uutisia, mie kirjoittelin juttuja kun jaksoin, Monkku ja Juha koodailivat ja Olli ja Juha lisäksi ottivat valokuvia.

Pokeribuumi iski kylkeen, ja olisi ollut tarpeen organisoitua oikeasti, muuttaa ulkomaille ja tehdä harrastuksesta laillista liiketoimintaa. En halunnut ottaa operatiivista vastuuta, enkä muuttaa ulkomaille. Olin hylännyt hyvän bisneksen pokerin takia 1995, enkä ollut aikeissa palata linjaorganisaation vetäjäksi.

Etsin melkein alusta saakka meille oikeaa operatiivista johtajaa. Pätevän ja rehellisen löytäminen osoittautui hyvin haasteelliseksi. Lopulta teimme ensimmäisen fuusiomme, jossa tuli mukana myös bisneksen vetäjä. Tämä osoittautui siinä mielessä mukavaksi kaveriksi, että näen miehestä painajaisia vieläkin. Yhteisen firman resurssien käyttäminen omiin operaatioihin ja partnereiden kiristäminen ja uhkailu olivat perustoimintamallejaan.

Tästä tapauksesta tuleekin pisin luku tulevaan kirjaani ”Ihmisiin luottaminen on arveluttavaa puuhaa.”

Tarvittiin fuusio pääkilpailijan kanssa, että löytyi pätevää ja rehellistä väkeä puikkoihin. Tässä yhteydessä pääsimme myös eroon entisestä vetäjästä ja tunnustimme tulleemme kakkoseksi sodassa johtavan suomalaisen pokerisivuston asemasta. Hopea ei ole häpeä, ja jos ensimmäinen konsolidaatio olikin massiivinen virhe, toiseen olin hyvin tyytyväinen.

Pokerilehti

Koko pokeribuumin ajan minua nyppivät pokeriammattilaisiksi esittäytyneet peliongelmaiset. Pokerilehden journalistinen linja oli uskoa kaikki mitä sanotaan ja aika paljon kaikenlaisia satuja ja tarinoita kerrottiinkin. Kieltäydyin pitkään kansikuvajutusta läpyskään, koska kannessa oli ollut niin monta pokeriuraltaan tappiolla olevaa ”ammattilaista”. Lopulta iGamen väki sai minulle juotettua väkisin niin paljon viinaa, että suostuin liittymään karvapäägalleriaan ja antamaan haastiksen.

Seurailin myös lähinnä katseella, kuinka synkkiin tekoihin alamäessä olevassa bisneksessä mukana olevat ovat valmiita. Useimpiin lehtiin ei tavallisesti laiteta sopimattomia ilmoituksia ja laiteta niistä laskua perään. Lisäksi tapana ei ole esitellä vanhoja yksipuolisesti tehtyjä allekirjoittamattomia draftejä tehtyinä sopimuksina.

Minäkin kirjoittelin ”Buttonista päivää”–kolumneja Pokeri- ja sisarlehtiinsä. Minä olen vihannut paskaa journalismia 70-luvulta ja yritin laittaa vähän ”laatua” sekaan. Joku jutuistani saattoi olla ihan siedettäväkin, osa aika hätäisiä raapaisuja. Yritin selittää, että älkää antako minulle aikaa kahta kuukautta, vaan kaksi päivää. Jos minulla on paljon aikaa, en tee aluksi mitään ja unohdan vielä koko deadlinen. Jos nyt koskaan toimin tehokkaasti, tapahtuu se selkä seinää vasten. Minulla on muuten vanhat jutut tallella. Jos kynä tylsyy tai Unibet laittaa lauluun, saatan hyvin julkaista sarjan vanhoja juttujani vähän modattuina ”uusina” kolumneina.

Kolumneilleni ei ollut enää kysyntää lehtiyhtiön osakeannin jälkeen. Luultavasti korviinsa oli kantautunut, mitä olin vastannut kavereilleni, kun nämä olivat kysyneet minkälaisena sijoitusmahdollisuutena näin kuihtuvan pokeripaperilehden. Vastaukseni ”verovähennyskelpoisena” ei ollut luultavasti se, mitä olisi toivottu. Minulle ei muuten tarjottu, vaikka olen kokenut listaamattomiin sijoittaja, joka tuntee rahapelialankin auttavasti. Ymmärrän kyllä miksi minulta ei rahaa pyydetty, en kiukuttele siitä.

Pokeritiedon kolumnistit

Muistaakseni pyysin tai hyväksyin pyöreästi kaikki Pokeritiedon kolumnistit. Torppasin aika monta ehdokasta, koska en esimerkiksi halunnut ottaa juuri näitä pokeriammattilaisiksi esittäytyviä tappiollisia pelaajia.

Valtaosa kolumnisteista kirjoitti muutaman jutun, ja sitten siirtyi tekemään kilpailevaa toimintaa. En tätä pitänyt kovin pahana, olin näin arvellut todennäköisesti käyvänkin. Olin enemmän kiinnostunut saamaan hyviä juttuja, kuin varsinaisesti generoimaan bisnestä. Olinkin luvannut kolumnisteille lähinnä mainetta, kunniaa ja ilmaista pimpsaa vähintään yhtä paljon kuin aiemminkin. Muutamassa sponsorisopimuksessakin olin vähän tukisukkana.

Rekrytoimistoni kolumnistinpalkkausosastokaan ei ollut erehtymätön. Yksi kolumnisteista aloitti ensimmäisestä kolumnista alkaen myymään omia tiskinalusrakebackejään. Typeryyttäni vielä uskoin, kun minulle selitettiin silmät kirkkaina, että ”en ymmärtänyt, että sitä ei olisi saanut tehdä.” Tästä tapauksesta tuleekin sitten toiseksi pitkä luku tulevassa kirjahankkeessani.

Minulla olisi muuten kymmeniä esimerkkejä kaikenlaisesta pahasta, mitä näissä touhuissa on tullut vastaan. Itse olen yrittänyt askarrella niin, että voin kertoa lapsilleni kaiken, mitä olen tehnyt. Olen varsin avoimesti kertonutkin. Tosin 21-vuotias tyttäreni yrittää aina laittaa korvaluomet kiinni, kun alan tarinoimaan.

Harkitsen mitä näistä jatkossa julkaisen ja jätän rikolliset pohtimaan tekojaan ja mahdollisia tulevia julkaisuja. Lainaan erästä partneriani, joka sanoi, että ”Päättivätköhän ne oikeasti yrittää kiristää oikeata kaveria?”

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.