Rahaa pankkiin

Aki Pyysing

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea

Kun nuorena nukkuu, on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Kun vanhana ei saa nukuttua, on kuin juoksisi täydellä vauhdilla kohti ruumisarkkua. Tästä alkaa minulla olla muutakin kuin kutistustuntumaa. Palattuani Maltalta marraskuun lopulla en ole nukkunut ilman pillereitä yhtään neljän tunnin yöunta ilman unilääkettä. Miedolla unilääkkeellä olen päässyt juuri tähän neljään tuntiin. Keskiarvo puhtailla on ollut alle kaksi tuntia pitäen sisällään muutaman nollan.

Olen ollut jo pitkään huonouninen, mutta tila meni akuutiksi kriisiksi muutama viikko sitten. Kun valvoo läpi yön, ja seuraavana päivänä käy punttisalilla, tekee rästitöitä, ja menee väsyneenä sänkyyn puoli viisi onnistuneen kasinosession jälkeen eikä tule uni silmään, niin jotain on pahasti vialla. Kun sitten nukahdin aamuyhdeksältä puoleksitoista tunniksi, niin herätessä hihittelin kauanko pää mahtaa tätä kestää.

Turvauduin jopa äärimmäisiin toimenpiteisiin ja olin viikon enimmäkseen vihreällä teellä ja vissyllä. En usko, että alkoholilla on paljoakaan tekemistä nukkumisvaikeuksieni kanssa, mutta epätoivoiset ajat vaativat epätoivoisia tekoja. Tästä ei ollut mitään hyötyä nukkumiseeni, kuten ei ollut mustasta syyskuustakaan.

Onnekseni olen löytänyt luultavasti syyn akuuttiin valvomiseeni. Kiropraktikon mukaan selkäni oli iloisesti jumissa ja niska jäykkänä kuin nuorella miehellä. Ensimmäisenä oireena oli seinällä olleessa taulussa mainittu unihäiriöt. Olin kuulemma tilassa, jossa romahdus oli oven takana. Viiden käynnin jälkeen olen nukkunut koko ajan paremmin. Neljän tunnin yöunet ja kahden tunnin päikkärit päälle ovat olleet yhtä elämän riemujuhlaa.

En varmasti nuku vieläkään tarpeeksi, mutta suunta on tärkeintä eikä päämäärä. Näin opetti meille jo Mauno Koivisto ensimmäisessä vaalikampanjassaan. Kun kidutuksen määrää vähennetään, niin ihmisestä tulee onnellisempi.

Olen sen sijaan nukkunut kasinolla pöydässä enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Olen tuottanut paljon iloa sekä pelaajille että jakajille pilkkimällä tavallistakin enemmän pokeripöydässä. Lisäksi raittiusvalvonnan väki on saanut lisää vettä myllyynsä siitä, että sammun aina kännissä pöytään. Sammuisinkin, niin olisin iloinen. Valitettavasti herään hyvin pian. Henkilökuntakin alkaa olla niin tottunutta nuokahtelevaan Pyysingiin, että poistamistani kasinolta ei ole enää viime aikoina ehdoteltu.

Vaikka olen ollut kuolemanväsynyt käytännön kaiken ajan, en ole tinkinyt mistään toiminnasta. Minun käsitykseni sietämättömästä kidutuksesta on maata sängyssä tekemättä mitään. Olen vetänyt kovia treenejä ilman yöunia, ja sitten mennyt kasinolle syömään, ottamaan pari drinkkiä ja nuokkumaan. Ymmärrän, että toiminnassani on ollut marginaalisia terveysriskejä, mutta olen vahvasydämisestä suvusta. Meilläpäin ei kuolla kuin syöpään, viinaan tai oman käden kautta.

Pehmentääkseni tätä machorehvasteluosiotani kerron, että olin oikeasti aivan kauhuissani. Olin positiivisen yllättynyt, että kuuppa kesti. Jos pokerinpelaajan pää ei kestä, niin ammatinvaihto kolkuttaa ovelle. Ja minä olen suorastaan rakastunut työhöni. Missä muissa hommissa voi olla vaikka pienessä sievässä ja valita itse työaikansa?

Tosin tarkkaan ottaen olen tehnyt joulukuussa paljon anteeksiantamattomia virheitä. Minä olen erittäin huono antamaan mitään juuri kenellekään anteeksi ja tämä pitää sisällään myös itseni. Virheeni ovat olleet laaja skaala korttien väärinmuistamisesta idioottimaisiin nollan prosentin maksuihin. Olen heikkoina hetkinä jopa harkinnut vapaapäivien pitämistä. En nyt vielä sentään vakavissani. Mitä se auttaisi, jos ei kuitenkaan saa nukuttua? Ja huolimatta törkeistä väärinarvioistani olen onnistunut toistaiseksi pitämään nenän pinnalla.

Minulla on ollut aamun pimeinä tunteina aikaa pohdiskella kaikenlaista nukkumattomuuteni murehtimisen lisäksi. Olen mielestäni keksinyt miksi olen pysynyt hengissä pokerin raadollisessa maailmassa puolitoista vuosikymmentä. Syy on mielestäni juuri anteeksiantamattomuuteni itselleni. Kun etsii ensin syytä virheisiinsä oman pään sisältä, eikä muista pelaajista, jakajasta tai tähtien asennosta, niin voi saada pelinkin oikealle uralle.

Olen myös keksinyt yhden syyn, miksi en ole pärjännyt niin hyvin kuin olisin halunnut. Pokerin käsikirjassa kirjoitimme, että ei pidä pelätä väsyneenä, juovuksissa tai parisuhdeongelmissa. Tämä on hyvä neuvo. En vain ole koskaan noudattanut sitä. Olen pelannut järkyttävän määrän tunteja huonosti nukkuneena, vaikutuksen alaisena ja akuutissa aviokriisissä kaikkea yhtä aikaa. Jos saman ajan olisi käyttänyt oman pelin kehittämiseen selvin päin, niin kokonaistulos olisi varmasti ollut parempi. Toisaalta jos minun olisi pitänyt pelatakseni olla levännyt, vesiselvä ja onnellisessa parisuhteessa, niin olisivat pelitunnit jääneet varsin vähäisiksi viime vuosina.

En voi mitenkään suositella minun metodiani kenellekään muulle. Mutta ajatukseni siitä, että itselleen ei pidä antaa virheitään anteeksi, on varmasti oikeansuuntainen pokerinpelaajan kuoppaisella tiellä. On itsestään selvää, että pään täytyy pysyä kunnossa tällä matkalla, että olisi mitään mahdollisuuksia pysyä kyydissä. Älkää siis tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon. Etsikää syyllistä huonoihin tuloksiin aina peilistä ja pelatkaa vain silloin kun muu elämä on mallillaan.

Pään kunnosta huolehtiminen on henkistä työtä tekeville ensiarvoisen tärkeää. Jos ajatus ei koskaan pelaa, ei tuottavia tuntejakaan ole tulossa. Pokerinpelaaja laittaa oikeasti rahaa pankkiin aina nukkuessaan, koska aivot kuntoutuvat levossa. Nauttikaa unista, ketkä pystytte.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.