Rahapelimessuilta regulaattoreille rajapintaa

Aki Pyysing

Samassa lentokoneessa Lontooseen oli viisi Poliisihallituksen edustajaa. Hekin olivat matkalla joko Ice Totally Gamingiin tai London Affiliate Conferenceen tai molempiin. Hekään tuskin olivat matkalla ensimmäistä kertaa.

En käy rahapelimessuilla mitenkään säännöllisesti enkä ole ollut koskaan esittelijänä. Molempiin voisi sanoa Jörn Donnerina Luojan Kiitos.

Messuilla on sisältönä esitteitä, juomia ja silikonia. Messuvieraat kiertävät peliyhtiöiden baaritiskejä tarkkailemassa niiden nähtävyyksiä. Tästä vastineeksi he ottavat kiltisti esitteet vastaan ja vaihtavat käyntikortteja.

Osalla on varmasti suunnitelmana perehtyä esitteisiin ”myöhemmin”. Paluulentokoneiden tuolitaskuista voi koota itselleen kattavan otannan.

Ilahduttavinta mihin olen messuilla törmännyt, ovat vanhat pelikaverit puku päällä jakamassa käyntikorttejaan. Tähän mie en sentään ole ainakaan vielä joutunut.  

Tämä vaatisikin poismuuttoa maasta, jossa ongelmana ovat vain ilmasto ja ihmiset. Lisäksi pitäisi tulla melkoista takapakkia kortti- ja pörssipelirintamalla.

Ahkerilla pelialan osallistujilla ovat kalenterit täynnä kokouksia messujen ajan eivätkä he juuri messualueella pyöri. Minullakin oli kaksi, joista ensimmäisestä myöhästyin (tosin suunnitellusti) ja toisen missasin kalenterimerkintävirheen ansiosta.

Eniten kuulee keskusteluja siitä, mihin ja kenen kanssa mennään dinnerille. Lisäksi pohditaan sitä, mikä firma järjestää parhaat bileet ja miten niihin pääsee. Yksissä bileissä kävin ja toki illalliselle joka ilta. Huonotapaisena messuvieraana en ottanut yhtään esitettä. Parit käyntikortit sentään vaihdoin.

Yhtäkään paneelia en seurannut. Yksi kaverini oli kutsuttuna keskustelijana tällaisessa. Hänen näkemyksensä ”Täysin turha” vahvisti yleistä näkemystäni ko. tilaisuuksista.

Messusisältö on vuosikymmenessä säilynyt ulkoiselta olemukseltaan samana. Entisiä riistohintoja messupaikoista on kuulemma korotettu vain vähän.

Olen varma, että messujen suurin voittaja on järjestäjä. Toiseksi suurimpia voittajia ovat Lontoon yökerhot yms. palveluntarjoajat. Osalla osanottajista on varmasti kiva reissu. Joku peliyhtiöistäkin voi mahdollisesti laskun lisäksi saada jotain uutta bisnestä aikaan.

Sen muutoksen pystyin havaitsemaan, että seitsemän vuotta sitten pokeria tarjottiin joka tiskillä. Nyt deskin löytäminen, jolla tarjottaisiin ihmisten kesken pelattavaa pokerituotetta, vaati ankaraa etsintää. Oli takanurkassa toki vielä sellainenkin.

Kilvan tarjottiin sen sijaan toinen toistaan hienompia nettislotteja. Pelinjärjestäjät vaikuttavat samanlaisilta yhden totuuden firmoilta kuin monen muunkin alan toimijat.

Nyt kun USA:n nettipokerimarkkinat ovat avautumassa ja konsolidoitumassa, olisiko hyvä idea jollain yhtiöllä panostaa uudelleen pokeriin?  

Minä tosin katson asiaa pokerilasien läpi. Silti tuntuu hassulta, että kaikkien kannattaisi tarjota (minun näkövinkkelistäni) sitä yhtä ja samaa.     

En tiennyt, että POHA:n porukat käyvät messuilla säännöllisesti. Nyt ymmärrän paremmin kotimaisen regulaattorin pokerivastaisuutta. Jos näkemys pohjautuu pelkästään rahapelimessujen antiin, on se ihan ymmärrettävä. Messujen perusteella voisi äkkinäinen päätellä, että alalla yritetään lähinnä kaupata viinalla ja tisseillä jotain muuta vielä pahempaa.

Silikoneista saatu rajapinta rahapelimessuilta vuosia sitten voi hyvin olla taustana oman regulaattorimme pokerivastaisuudelle.

P.S. Kaksi viikkoa sitten lupasin julkaista täydellliset listat Lontoossa strippiklubeilla käyneistä ja housuilleen oksentaneista. Tosin lupasin harkita listalta poistoa purppuranvärisiä käyntikortteja vastaan.

Listat tyhjenivätkin nopeasti.

Nyt tarjoankin alkuperäisiin listoihin tutustumismahdollisuutta siipoille. Tähänkin varmasti keksitään joku käytännöllinen maksuväline.