Rahat kelpaa, seura ei

Aki Pyysing

 

Kansanedustaja Suna Kymäläinen ratsasti eteläkarjalaisella ryssävihalla eduskuntaan 2011 ja valituksi tultuaan sai 101 kansanedustajaa allekirjoittamaan lakialoitteen, jossa rajoitettaisiin kiinteistönomistajien oikeutta Suomessa myydä omaisuuttaan kenelle haluaa. Erityisesti venäläisille Kymäläisen mukaan ei saisi myydä, mutta tämä on toki muotoiltu ”ETA-alueen ulkopuolisiksi kansalaisiksi”.

Kuusi vuotta sitten Kymäläiselle naureskeltiin Helsingissä, kun hän viritteli kansalaisaddressin aiheesta. ”Populistisella kyläpolitikoinnilla ei Ruokolahdelta eduskuntaan nousta”, oli vastaanotto. Naureskelijat eivät tunteneet eteläkarjalaista todellisuutta.

Minä kävin tutustumassa jouluna Lappeenrannan nykytilanteeseen. Selvää on, että ilman venäläistä rahaa Lappeenranta olisi kuihtuva pikkukaupunki. Siitä kun muutin pois Lauritsalasta vuonna 1986, on moni savupiippu sammunut. Kaukaan tehtaat sentään vielä savuttavat.

Vajaassa 30 vuodessa kaupunki on uusiutunut paljon. Siellä on nykyisin mm. meksikolainen ja kiinalainen ravintola ja livemusiikkia tarjolla jatkuvasti. 1986 oli Tassos (pystyssä vieläkin), muutama ketjuravintola ja kerran vuodessa kävi joku paikkakunnan ulkopuolinen bändi. SaiPakin on 2013 liigassa kolmantena, 1986 juuri tippunut I-divisioonaan.

Vaikuttaa vahvasti siltä, että mitä enemmän venäläiset ovat rahaa kaupunkiin tuoneet, sitä enemmän heidän läsnäoloaan vastustetaan. Keskustelet siellä lähes kenen kanssa tahansa, kuulet hyvin pian miten venäläinen autoilija on törttöillyt tai turisti etuillut.

1980-luvulla venäläisiin neutraalisti suhtautuneista osa on nykyisin selkeän venäläisvihamielisiä. 30 vuotta sitten olikin helpompaa olla neutraali, kun venäläisiä ei kaupungilla pyörinyt lainkaan. Oltiin lähinnä suomettuneen lehdistön tietojen varassa. Lisäksi saattoi olla vodkan sumentamia muistoja Leningradissa tai Viipurissa tehdyistä sukkahousukaupoista.

Ilmapiirin kiristymiseen ovat auttaneet venäläiset liikemiehet, jotka ovat vieneet Etelä-Karjalassa useampaa kunnanjohtoa lupailemalla rakentaa kaikenlaista lomakylää, jotka sitten eivät ole nousseetkaan. Jos kunnanjohtaja tekee huonon sopimuksen kenen tahansa kanssa, pitäisi kaiken logiikan mukaan hänet vaihtaa eikä syyttää liian liberaalia lainsäädäntöä. Toinen vaihtoehto olisi ottaa kunnilta kaavoitusvaltaa pois. Tämä tosin olisi aivan liian järkevää toteutuakseen.

1980-luvun Lappeenrannassa Helsinki oli jotain kaukaista ja pelottavaa ja hesalaiset lesoja. Globalisaation myötä 2010-luvun lehmusten kaupungissa venäläiset ostavat maat ja somalit vievät kaikki rahat. Kun keskustelet kaupungissa neljän seinän sisällä yleensä tai baaritiskillä erikseen, kuulet sellaisia ulkomaalaisvihamielisiä kannanottoja ja ulkomaalaisongelman ratkaisuvaihtoehtoja, että alkaa pelottaa.

Tosin baaritiskillä on Lappeenrannassa aina uhottu kaikenlaista. Mutta kun 101 kansanedustajaa allekirjoittaa populistisen ja typerän lakialoitteen ollaan eri vakavuusasteen ongelmissa.

Katson lähitulevaisuuteen hyvin huolissani. Ruohonjuuritasolla kiihkoilijat niin oikealta kuin vasemmalta tulevat turvautumaan entistä enemmän väkivaltaan. Kaikenlainen populistinen kieltolainsäädäntö, joka ei oikeasti ratkaise mitään ongelmia, tulee lisääntymään. Tällainen lainsäädäntö on muuten omiaan ajamaan ihmisiä äärilaidalle. Minunkin teki mieleni huitoa jääkiekkomailalla, kun luin lakialoitteesta, mutta kansaa vastaan radikalisoituminen ei auta yhtään mitään.

Lainsäädännön lisäksi mielipiteitä jyrkentää ongelmia hyssyttelevä valtamedia ja niitä paisutteleva sosiaalinen media. Lappeenrannassa vanhemmalla väellä sosiaalisena mediana toimii toriparlamentti. Suna Kymäläinen tietää hyvin, mitä mieltä toriparlamentti on ja minäkin tiesin, olenhan torikauppiassukua. Tällaisilla vedoilla tulee yhä useampia kansanedustajia menemään läpi.

Mitään ratkaisua ongelmaan en todellakaan keksi. Ei auta mitään, että kerron, että minulle on Pietarissa ja muuallakin kelvannut hyvin sekä venäläisten rahat että seura. Toriparlamentti on päätöksensä tehnyt, eikä siihen järkipuhe tehoa.

Pokeripöydässä opin jo kauan sitten ja viime vuonna kantapään kautta, että siellä ihminen vastaa itse teoistaan. En todellakaan pelannut parasta kauttani 2013 ja tein huonoimman tulokseni 19 vuoteen. Tämä oli minulle aivan oikein.

Kansanedustajien enemmistö ei ole sitä mieltä, että kunnat tai yksityiset myyjät ymmärtäisivät oman etunsa myydessään kiinteistöjään venäläisille. Eivät aina ymmärräkään, mutta jos antaisi Siperian opettaa, eikä palattaisi lainsäädännöllisesti 1980-luvulle?

P.S. Jotain hyvääkin jäi hihaan Lappeenrannan vierailusta. Kävin joulupäivänä katsomassa Joutsenon Penny Nightissa Black Devils plays Hurriganesia. Eteläkarjalainen loppuunmyyty klubi, jonka tanssilattia notkuu (oikeasti), ja jossa yleisöstä valtaosa on sukupuoleen katsomatta hyvissä jouluissa, on kokemus, jonka ottaa mielellään. Ensimmäinen tappelukin oli vasta ensimmäisen biisin aikana.

Valitettavasti ensimmäinen Hurriganesin keikkani oli se, jolle Albert Järvinen ei enää tullut. Janne Louhivuori on hyvä studiokitaristi, mutta Abe oli jotain muuta, oli missä kunnossa hyvänsä. Olen nähnyt useita Remu & Hurriganes virityksiä ja muitakin coverbändejä. Black Devilsin keikka oli parasta Hurriganesia, mitä minä olen päässyt livenä seuraamaan.

P.P.S. Olen Esko Ahon kanssa ollut usein eri mieltä. Tällä kertaa täysin samaa mieltä: ”Meillä on taipumus löytää Venäjältä vain kielteisiä asioita”.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.