Rahat parasiittisaarille

Aki PyysingTietynlaisilla ihmisillä on voimakas taipumus ottaa kantaa asioihin, joista heillä ei ole oikeastaan mitään osaamista. Kanta muodostetaan ensin jollain randomgeneraattorilla. Sitten esitetään perusteluja jo päätetylle kannalle. Tällaisten ihmisten kanssa keskustelu on palkitsevaa siinä missä pornon katselu juonen takia. Sivistys ei juuri lisäänny eivätkä juonenkäänteetkään kovasti yllätä.

Helsingin Sanomat kysyi HS-raadilta ”Pitääkö suomalaisten rahapeliyhtiöiden monopoliasema säilyttää?”. HS-raati koostuu pääosin juuri aina omasta mielestään oikeassa olevista besserwissereistä.

Tosin jos haluaa säilyttää intellektuellin maineensa, kannattaisi vähän harkita, mitä sanoo aiheista, joista ei ymmärrä yhtään mitään. 76 raatilaisesta jopa kuusi oli riittävän fiksuja ollakseen ottamatta kantaa.

Aiheeseen perehtyneitä joukossa oli noin neljä. Risto Nieminen, Wille Rydman ja Tuija Brax lienevät aiheesta kartalla. Eija-Riitta Korhola on käynyt läpi Harri Syväsalmen opastuksella monopolin viralliseen liturgian ja osaa sen osittain ulkoa.

Tuija Brax juristina ilmaisi hupaisasti: ”Vastaan EU-lainsäädännön mukaisen hyväksyttävän perusteen mukaisesti”.

Tämä tarkoittaa: ”En usko itsekään, mitä tässä selitän, mutta minun täytyy vastata ”Hyväksyn monopolin sosiaalisten syitten perusteella”, koska se on EU:n silmissä ainoa hyväksyttävä peruste”.

Juristit ovatkin taitavampia valehtelijoita kuin taiteilijat. Kun luki monopolin edunsaajien selityksiä siitä miten tärkeää juuri heille tuleva raha on, tekisi mieli heitellä apurahataiteilijoiden apurahoilla vesilintua.

Ainakin ennen vanhaan Veikkauksen ja RAY:n edustajat opastivat kansanedustajia ja muita kestittäviä, että ei saa sanoa ääneen, että rahapelimonopoli perustuu rahasta eikä peliongelmaisista huolehtimiseen.

Tämä lienee toimintamalli vieläkin, koska enemmistö raatilaisista vastasi, että säilyttäisi monopolin sosiaalisista syistä, eli koska se suojelee peliongelmaisia. Useampi olisi ilman lobbausta vastannut todelliset eli taloudelliset syyt.

Minä ihmettelen kovasti, että käykö rehellisesti sosiaalisia syitä perusteina käyttänyt osa raadista säkki päässä R-kioskilla vai eikö norsunluutorneista vaan koskaan poistuta? Osa varmaan tosiaan valehtelee Tuija Braxin tavoin, mutta kyllä näistä älyköistä ainakin jotkut uskovat sanomaansa.

Minä näen lähes joka kerta kioskilla asioidessani jonkun epätoivoisen kaivelevan viimeistä seteliään ja sijoittavan sitä johonkin lupaavaan keno- tai lottoriviin. Minä tunnistan ilmeestä parinkymmenen vuoden harjoittelulla jo melko hyvin, kun peliongelmainen sijoittaa viimeisiä käsilläolevia merkkejään.

Baarissa peliautomaattien kimpussa on myös paljon melko epätoivoista porukkaa. Hiljan seurasin keskustelua, jossa kaveri kertoi tulleensa kaljalle heti aamusta, mutta ainoa viisikymppinen oli mennyt jo automaattiin. Hän pummasi vastentahtoiselta kaveriltaan viisikymppisen lainaksi, ja jatkoi slotin vääntämistä. Edes kaljaa hän ei ehtinyt tilata. Minä ajattelin, että tuota menoa pojat vielä päätyvät säästymään kankkuselta. En jäänyt seuraamaan näiden raukkojen kurjaa kohtaloa. On hirveätä seurata vierestä, jos joku janoisena pelaa kaikki rahansa. ”Tästä se lähtee” pelurin itselleen antama kannustushuuto kaikuu vieläkin korvissa aiheuttaen allergisia reaktioita.

Ymmärrän, että kaikki eivät käy kasinolla, jossa peliongelmaisten bongaamatta oleminen vaatii erittäin hyvin tummennetut RAY-lasit. Mutta eivätkö nämä raatilaiset koskaan käy kaupassa, kioskilla tai baareissa?

Kokeilkaapa huviksenne ”bongaa peliongelmainen rahapelimonopolin pelejä pelaamassa”- peliä. Ei pitäisi mennä kauan. Pelimonopoli pitää hyvän huolen peliongelmaisten rahoista 21.000 automaatin voimin.

Itse asiassa minä alan olla hyvin taipuvainen kannattamaan pelimonopolin säilyttämistä nykyisellään. Tämä lähinnä siksi, että kun esimerkiksi HS-raadin tasoisella asiantuntemuksella lähdetään tekemään muutoksia, ne eivät voi mitenkään olla parempaan suuntaan.

Ehkä parasta viihdettä perusteluissa oli kapellimestari Atso Almilan ”Vapaat pelimarkkinat imuroisivat suomalaisten rahat parasiittisaarille”. Miten vaikeaa muuten on sanoa ”en ota kantaa”, jos ei tosiaankaan ymmärrä asiasta mitään?

Tai edes erota parasiittia paratiisista.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.

HS-Raati: ”Pitääkö suomalaisten rahapeliyhtiöiden monopoliasema säilyttää?” 19.5.2013