Repikää paita pois päältä

Aki Pyysing

Olen taivastellut toimittajien epäpätevyyttä jo vuosikymmeniä. Harrastin nuorena 400 metrin aitajuoksua, ja urheilutoimittajien käyttämä termi ”loppukiri” pikamatkoilla sai nuoren miehen repimään hiuksiaan. Vähänkään onnistuneessa juoksussa kukaan sprintteri ei ota koskaan loppukiriä. Toisilla vain vauhti hidastuu vähemmän kuin toisilla. Pikkusieluisuuteni takia hiukset sitten luultavasti menivät jo varsin nuorella iällä.

Taloustoimittajien tapa kirjoittaa yhden haastatellun arvaus tulevaisuudesta maailmanselityksenä saa vereni kiehumaan kerran kerrasta. Erityisesti taloustoimituksissa toivoisi olevan alan osaamista, koska heidän juttujaan lukevat myös monenlaiset päättäjät. Ihmisillä yleensä on tapana ottaa heille annettu yksi sopivan kuuloinen tarina lopullisena totuutena eikä tarkastella asioita objektiivisesti tai edes loogisesti. Ainakaan poliitikot eivät ole tässä mitenkään poikkeuksia. Jos joku kevyt heitto sattuu vielä olemaan helposti kansaan uppoava, kuten ”Fortum verolle”, tai ”pankit kuriin”, niin olemme jo hyvin lähellä jotain vitsikästä mutta vahingollista lainsäädäntöuudistusta.

Valtamedioiden pokeriuutisointi on luku sinänsä. Ruotsissa Ilari Sahamies esiintyy urheilusivuilla ja hänestä kirjoitetaan siellä monikertaisesti enemmän Suomeen verrattuna. Suomessa seiska kirjoittaa Pokeri-Ilarin Ferrarista ja MTV3:n viihdeuutiset kertoo Sahamiehen krapulasessioiden miljoonatappioista. Kateellisten Suomessa verotiedoilla pääsee toki esille. Asiallinen uutisointi aiheen tiimoilta pitää sisällään lähinnä Jouni Laihon aavistuksen painotettuja näkemyksiä laittomien pelien ympärillä pyörivistä huumeista ja prostituoiduista.

Suomessa ns. pokerimedia on yrittänyt kamppailla valtamediaa vastaan uutisoimalla omaa näkemystään. Alalla on myös tavallista pätevämpiä toimittajia, kuten Sami Hernesaho ja Marko Erola. Molemmat ovat aiemmin kunnostautuneet myös muussa mediassa, tosin hivenen mediakentän eri laidoilla.

Mutta nyt on otettu pokerimediassa askel valtamedian suuntaan. Ensin indeksirahasto-Erola oli tavoittanut Pokerisivut.com- lehteen sisäministeriön lainsäädäntöjohtaja Kimmo Hakosen. Kysyttäessä Hakonen totesi, että tietenkään Grand Casinolla ei saa logopaitoja pitää.

Tämä ei ole suuri yllätys. Jo kauan sitten Ilari ja sisäministeriön hallitusneuvos Laiho olivat menossa aamutelevision suoraan lähetykseen. Laiho totesi lämpiössä, että jos Ilari esiintyy televisiossa Pokerisivut.com paita päällä, niin syyte napsahtaa. Ilari otti paidan pois.

Jos Laiholta kysyttäisiin, saanko olla kotonani yksin munasillani pukeutuneena pelkkään Pokerihuone-paitaan, niin laittomaksi pelinedistämiseksi sekin ilman muuta todettaisiin.

Sitten porno-Sami oli saanut Cardplayeriin Rayn rahapelitoiminnan johtajalta Janne Peräkylältä lausunnon mainosasusteiden käyttämisestä Grand Casinolla. Otsikossa todetaan, että ”yksi näkyvimmistä seurauksista on se, että Grand Casino Helsingin pelitapahtumiin ei voi osallistua kansainvälisten peliyhtiöiden mainosasusteissa”. Peräkylän kerrotaan kuitenkin sanoneen, että ”Hän ei halua vielä lähteä arvioimaan, tullaanko mainosasusteeseen pukeutuneen pelaajan sisäänpääsy tai osallistuminen pelitapahtumaan vastaisuudessa kokonaan kieltämään”.

Tätä paita-asiaa tuskin olivat etukäteen pohtineet sen enempää Hakonen kuin Peräkyläkään. Mutta jos toimittaja muotoilee kysymyksensä niin, että tullaanko kieltämään, niin sisäministeriöstä vastataan varmasti, että totta kai. Eikä Peräkylä voi juuri muuta sanoa, kuin että poliisihallinnon linjauksia noudatetaan.. Sitten kun toimittaja vetää Peräkylän varsinaista lausuntoa raflaavamman otsikon, niin on saatu ”uutispommi” aikaan.

Tässä tapauksessa kyseessä on tosin uutispummi. Minä käyn Grand Casinolla lähes joka yö, muita osallisia siellä näkee harvemmin. Logopaitojen käyttöä Mikonkadulla ei ole ainakaan vielä kielletty. Suoritin empiirisen tutkimuksen, ja menin sisään Pokerihuone-paidassa. Paitaa ei otettu pois päältä.

Grand Casinon henkilökunta tuskin haluaisikaan paitoja kieltää, koska he kyllä tietävät, mitä nettipokeri on tehnyt kasinon pokerille. Se on nimittäin pelastanut sen. Pokeri oli GC:llä sullottu perimmäiseen nurkkaan hiljaa kuolemaan, kunnes nettipokeribuumi toi kasinolle kokonaan uuden sukupolven. Laittomat pelintarjoajat ovat täyttäneet monopoliyhtiön turnauksia enemmän kuin sen oma markkinointiorganisaatio.

Yksikään järjellinen organisaatio ei kiellä kilpailijaa tuomasta asiakkaitaan omiin tiloihinsa. Kukaan tuskin kasinolta karkaa, vaikka näkisikin paidassa jonkun houkuttelevan DuckMySickPoker.comin logon. Rayn edun mukaista on, että jatkossakin turnaukset täyttyvät. Jos muut saitit vielä jatkossa tuovat pelaajia kasinolle, niin näillehän voi tarjota vaihtoehdoksi Raypokeria.

Toki sitten joskus kun valtiollinen nettipokeri jonain ensi kuuna aukeaa, niin toki se yrittää vastaavasti tuoda sisään pelaajia. Mutta tuskin se pystyy uutta pokeribuumia nostattamaan.  Buumijuna meni jo, ja nuoriso on jo pilattu informaatiolla pelimahdollisuuksista ulkomaisten peliyhtiöiden kautta.

Itse asiassa peliyhtiöt ovat mielestäni yliarvioineet paitamainosten merkityksen. Minä vähän epäilen, että onko joku oikeasti päättänyt avata pelitilin jollekin pelisaitille sen takia, että on nähnyt jonkun kävelevän mainospaidassa?

Todennäköinen tulema on, että tarmokkaat arpajaisviranomaiset ryhtyvät toimenpiteisiin mainospaitojen käytön estämiseksi. Pelaajia tämä riipaisee siinä mielessä, että tämä kassavirta peliyhtiöiltä pelaajiin päin kuihtuu. Useimmat pelaajat pitäisivät mielellään korvausta vastaan vaikka vähän rumempaa paitaa.

Tätä kehitystä itse asiassa saattaa edesauttaa myös minun juttuni. Koska olen ennenkin kaivanut verta nenästäni tämän rimpan kanssa, niin tiedän hyvin heidän toimintamallinsa. Esikuvana havaintojeni mukaan on ollut Stasi Itä-Saksasta.

Koska kasinolle pääsee nykyisin lenkkareissa, rikkinäisissä farkuissa ja hupparissa, niin pidän logopaitojen käytön kieltoa suorastaan yksityisyyteen kajoamisena. Minä en nykyisin käytä sen enempää Pokeritieto- kuin Pokerihuonepaitaa siksi, että olettaisin sen houkuttelevan uusia käyttäjiä kummallekaan taholle. Minä otan hyllystä sen paidan, mikä kulloinkin sattuu huvittamaan. 80-luvulla nuoruutensa viettäneelle henkisesti 18-vuotiaalle paita viestittää kuulumisesta johonkin yhteisöön.

Käytän myös mm. AC/DC:n, Coltsin ja Bellagion T-paitoja. Nämä edustavat niitä yhteisöjä kuten Pokeritieto ja Pokerihuonekin, joihin minä jollakin tavalla kuulun tai olen kuulunut. Olen pelannut Pietarissa useita kertoja Grand Casinon paita päällä. Mielestäni GC on erittäin miellyttävä paikka pelata, ja olen käyttänyt paitaa joskus myös ”vapaa-ajalla”. Selkeästi kuulun myös Helsingin kasinon pelaajayhteisöön. Nykyisessä perhetilanteessani minulla on oikeus pitää päälläni mitä paitaa minua huvittaa.

Miksi minä sitten olen liittynyt edesauttamaan kehitystä kohti paitakieltoa? Sen lisäksi, että luulen maidon jo kaatuneen, minuun iski pikkupiru. Olen ideologisista syistä tähän asti kieltäytynyt mm. 7 päivää lehden haastattelupyynnöistä. Toki olen monia muita haastatteluja antanut, mutta ainakin mediahuoralla on oikeus valita asiakkaansa. Paitakiellon tullessa minähän voisin ehdottaa jollekin keltaisen lehdistön edustajalle, että jos tehtäisiin juttu siitä, miten kasinon ovella revitään paidat pois päältä, jos niissä sattuu olemaan vääränlainen logo.

Minä luulen, että joku toimittaja hyvinkin suostuisi. Tämän jutun ei mitenkään pitäisi nostaa suuren yleisön kannatusta systeemille, jossa vaalirahat jaetaan hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta. Tämähän voisi olla jopa hauskaa. Ehkä Don Quijotellakin oli hauskaa hyökkäillessään tuulimyllyjä päin.

Lainaus ei niin kovin hyvästä jatko-osasta ”Wall Street: Money Never Sleeps”:

Jacob Moore: “Is this a threat?”

Gordon Gekko: “Absolutely”.

Toki kyse saattaa olla myös puutteellisesta itsesuojeluvaistostani. Olen aiemmin sanonut, että media on minua kohdellut varsin hyvin. Nyt olen asettanut parin suositun pokerijournalistin ammattitaidon kyseenalaiseksi. Tunnen miehet, ja uskon heidän kestävän kritiikin. Mutta todennäköisesti myös kostavan.