Rotkoon on tilaa hypätä

Aki Pyysing

Vuonna 1995 Casino Rayn kantaringissä pelasi vanhempi herrasmies, joka oli kuulemma tehnyt ison tilin myymällä yrityksensä. Hänen pokeritaitonsa eivät välttämättä olleet hänen yrittäjäosaamisensa tasolla. Pelasimme tuohon aikaan 25/50 ja 50/100 markkaa limiittipelejä, ja pienet, joskin säännölliset tappiot eivät tuntuneet häntä juuri heilauttavan.

Hänellä tuntui olevan elämä hallussaan, kuten monilla Amerikan korttirinkien eläkeläisillä. Päivisin puuhastellaan jotain pientä, ja iltaisin nautitaan pokerista. Jenkeissä tosin rytmi on useimmilla päinvastainen. Peliin menee vähän rahaa, mutta sitä riittää loppuelämäksi.

Tuohon aikaan kasinolla toimi erittäin aktiivinen Punto Banco- yhteisö. Tuo ryhmä kokoontui pokerihuoneen reilillä laatimassa strategioita, kun seuraavaa kenkää valmisteltiin. Olen paljon kuunnellut syviä strategia-analyysejä kumpaa seuraavaksi kannattaa pelata, Puntoa vai Bancoa. Pelihän on periaatteessa kolikonheittoa pienellä talon edulla.

Kuulimme tarinan kaverista, joka voitti miljoonan pelistä. Hänen ympärillään pyöri paljon ”hovia” ottamassa oppia – niin kauan kuin rahat riittivät. Muutama kuukausi myöhemmin juttelin hänen kanssaan ja hän kertoi, että ”Harmittaa, kun kaverit pitivät mua tyhmänä, kun voitot meni. Ei mun tarkoituksensa ollut hävitä miljoonaa takaisin, vaan voittaa toinen miljoona.”

Pikavippejä ei ennen vuosituhannen vaihdetta saanut netistä, mutta kasinolta kyllä. Käypä korko oli 10 prosentin overnight. Eräs tukholmanassyrialainen tuttuni esitti ensin 5000 markan laina-anomuksen Pyysingin pankille, joka hylättiin heti tiskillä. Sitten hän kääntyi koronkiskurin (näin pikavipintarjoajia 18 vuotta sitten kutsuttiin) puoleen, joka ilmoitti, että 5000 markkaa ei ole sopiva summa ensiluotoksi. 20 000 markkaa sen sijaan kävisi. Käteisen luovutus tapahtui Casino Rayn vessassa ja luotto varmaan maksettiin korkoineen takaisin, koska assyyri tekee pikaiskuja Helsingin kasinolle vielä tänäkin päivänä.

Ko. pankkiiri teki ainakin yhden miljoonan voittoa pikavippitoiminnallaan. Sitten hänelle tuli harmillisia (joskaan luotonatopolitiikka ja velallisten toimiala huomioiden ei kovin yllättäviä) luottotappioita. Tämä harmitti pikavippaajaa sen verran, että hän päätti ottaa rahat takaisin Punto Bancosta. Sinne menivät hyvät koronkiskontarahat melko rivakasti ja kannattava pankki joutui laittamaan lapun luukulle käteisvarojen puutteessa. Tarinan opetus on, että jos aiot huumedealeriksi, älä piikitä itse.

Punto Banco- miehet hyvin harvoin pelasivat pokeria kanssamme. Silloin tällöin joku teki pikaiskuja, mutta peli oli heidän makuunsa liian hidasta ja voitot liian pieniä. Muistan juuri tämän miljoonavoittajan kerran kritisoineen meitä pokerinpelaajia, että ”miten te kaikki luulette voittavanne tuosta pelistä”. Minä sanoin, että teidän pelistänne taas ei kukaan voita. Tuolloin oli nousukausi vielä miehellä menossa ja hän lähinnä naureskeli nuorelle ja ymmärtämättömälle.

Meidän eläkeläisemme kiinnostui Punto Bancosta myös. Hän kuuli varmasti samat tarinat miljoonavoittajasta. Ei peliin oman kertomansa mukaan oikeastaan kukaan hävinnyt. Niinpä hän päätti kokeilla. Hän ei liittynyt Punto Banco- klubin seurusteluryhmään, vaan käytti pakkojen sekoittamisen tarjoamat luppoajat tehokkaasti pelaamalla rulettia. Pokerit jäivät yhä vähemmälle.

Ei mennyt kovin kauaa, kun hän pistäytyi pokerihuoneessa ainoastaan anomassa lyhytaikaisia luottoja. Minä en myöntänyt, mutta muutamat muut pelikaverit olivat hövelimpiä. Minulla oli varsin inhorealistinen näkemys mihin uusi harrastus johtaa. Lisäksi kun en perinyt korkoa omista yli yön- lainoistani, minulla olisi ollut varsin rajallinen upside lainan antamisessa. Parhaassa tapauksessa olisin saanut rahat takaisin.

Näin hyvin ei käynyt kaikille kavereilleni. Mies pelasi Punto Bancon ja ruletin rotkoon rahansa, asuntonsa ja työkykynsä. Viimeiset tiedot viime vuosituhannella velkoja takaisin karhunneilta olivat, että puhelimeen ei enää vastattu eikä ovea avattu. Käsittääkseni järjestelemättömät luotot muodostuivat lopullisiksi luottotappioiksi, eivätkä hautajaiset olleet isot. Luottotappiot ammattipelureille olivat pienin inhimillinen murhe tässä tarinassa.

Pelaan silloin tällöin kasinolla ns. pikkuteksua eli 2/2 no limit Texasia 200 euron maksimiostolla. Viime aikoina keskustelunaiheina ovat näissä pöydissä vakkarien kesken aiempien loputtomien käsianalyysien sijaan olleet lähinnä yhden pelureista isot rulettivoitot. Ahkerasti hän tuntuu käyvänkin katsomassa kuulan pomppimista kehällä jopa kesken pokerisession. Hoviakin näkyy pyörivän ympärillä kuin miljoonavoittajalla aikoinaan.

Olen nähnyt yhä useamman solidin pikkuteksupelurin sijoittelevan panoksia rulettimatolle. Ja miksi eivät sijoittelisi? Onhan sieltä tullut yhdelle yhteisön jäsenelle isoja voittoja. Ja kukapa ei haluaisi isona Ilari Sahamiehen tasoiseksi peluriksi, joka kasinolla viihtyy nykyisin enemmän rulla- ja blackjack- kuin pokeripöydässä.

Pokerinpelaajien kohtelun kannalta toivoisin, että kasinon sisäisessä laskennassa nämä pokerinpelaajien betsit huomioitaisiin pokerin tulokseen. Muuten toivotan onnea uuteen harrastukseen, koska sitä siellä tarvitaan.

Ruletin pohjattomaan rotkoon on tilaa hypätä.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.

P.S. Miljoonan voi voittaa pokeristakin.

P.P.S. Olen ruletissa voitolla ainakin tältä vuosituhannelta. Olen pelannut jotain freespinnejä ja kympillä 20 euroa tarjouksia ja voittanut Venäjällä freerollpokeriturnauksen, josta saadut merkit (jotka oli pakko pyörittää pöytäpelien kautta) sijoitin punaiselle, mustalle ja nollalle. Voittoa saattaa olla tullut jopa pari kolme sataa. Tällä suorituksella olen varmasti yksi Suomen parhaiten menestyneistä ruletinpelaajista