Ruotsi purkaa ”rahapelimonopolinsa”?

Aki Pyysing

Rahapelimonopoli saa kaikenlaista hyvää aikaan. Maanantaina kasinolla oli jakajia vain kahteen pokeripöytään, vaikka kysyntää oli neljään. Näin ollen sain ansaittua vapaata pokerista moneksi tunniksi. Ainoan kasinon maailmassa, missä sekoituskoneet prakaavat jatkuvasti, olen löytänyt Mikonkadulta. Tämäkin tuo kaivattuja taukoja intensiiviseen pokerin pelaamiseen. Tiistaina otin käteeni pokeriesitteen, jossa lukee ”Veikkaus”, joten se on tältä vuodelta. Toisesta virkkeestä löytyy ”jo yli 15 vuoden ajan järjestetyt kansainväliset turnaukset”. Mie oon kyllä käynyt niissä jo yli 20 vuotta, joka toki sekin on yli 15 vuotta. Joku on siis riipaissut esitteeseen Veikkauksen logon viitsimättä tarkistaa sisältöä, mutta mitä sitä röyhistelemään oikeilla historiatiedoilla. Mitään näistä ei muuten tapahtuisi yksityisessä kasinossa.

Ruotsissa on muuten samankaltainen rahapelimonopoli kuin Suomessa, paitsi Unibetit ja Betssonit saavat käytännössä markkinoida vapaasti. Paikallinen Jouni Laiho toki kertoo näiden toimivan laittomasti. Valtion hallinnoimat eläkerahastot tosin ovat sijoittaneet varojaan ulkomaisiin rahapeliyhtiöihin, koska katsovat niiden noudattavan niitä lakeja, mitkä niitä oikeasti koskevat.

Peliautomaatteja Svenska Spelillä on vain reipas 5.000 Veikkauksen reilua 20.000 vastaan. Voimme siis olla tyytyväisiä omaan helvetinkonetarjontaamme verrattuna ruotsalaiseen.

Ruotsissa on neljä kasinoa (Tukholma, Göteborg, Malmö ja Sundsvall), joista ainakin Tukholmassa ja Göteborgissa pelit sujuvat aavistuksen juohevammin kuin Helsingissä. Muissa en ole käynyt. Syytän tästä ainakin osin Tiina Siltasta, joka oli starttaamassa pokeria Ruotsissa ja valittiin hiljan Casino Helsingin General Manageriksi. Ehkä saavutamme joku päivä Ruotsin tason.

Ruotsissa on puuhasteltu pitkään monopolin osittaista purkamista (kun se käytännössä on jo nettipelien osalta purkautunut) ja siirtymistä lisenssijärjestelmään. Maaliskuun lopussa valmistui 1340-sivuinen mietintö aiheesta. Ei, en ole lukenut sitä läpi, vaan olen Aftonbladetin urheilusivujen tietojen pohjalta liikenteessä.

Mitä Ruotsissa esitetään tehtäväksi:

Tulossa olisi lisenssisysteemi, jossa peliyhtiöt maksavat veroa 18 % GGR:stä (=Gross Gaming Revenue), eli pelien tuotosta ennen bonuskustannuksia. Sama vero on 20 pinnaa Tanskassa ja 15 Isossa-Britanniassa. Lisenssittömillä saiteilla pelaamista esitetään kriminalisoitavaksi. IP-blokkeja ei ole tulossa, vaan ruotsalaiseen tyyliin nettiin kaavaillaan asennettavaksi varoituksia. Lisenssittömiltä operaattoreilta saatavat voitot menisivät kuitenkin verotettavaksi ansiotulonverolla, mikä lienee varsin tehokas kannustin lisenssipeleissä pysyttelemiseen.

Vapautettavaksi esitetään vedonlyöntiä, onlinepelejä (pokeri, kasino ja bingo) ja ”turnausmuotoisia korttipelejä” eli käytännössä lähinnä turnauspokeria. Peliautomaatit, maakasinot ja lotto pysyisivät edelleen valtion käsissä. Svenska Speliä (paikallinen Veikkaus) ja ATG:tä (paikallinen Hippos) ehdotetaan myytäväksi.

Käytännössä tämä tarkoittaisi brittityyppisten vedonlyöntikioskien maihinnousua Ruotsiin ja korkeampia palautusprosentteja. Pokeriturnauksia tulisi luultavasti jokaiseen vähän isompaan kylään. Teoreettisesti on mahdollista, että turnausten yhteydessä jotkut pelurit lämpenisivät sutimaan ilmeisen laittomia sivupelejä. Tosin jo nykyisin pokerihoolit Ruotsissa ovat saaneet toimia viranomaisilta – joskaan ei ryöstäjiltä – rauhassa.

Miten moni nettipokerioperaattori hakisi lisenssiä, on arvailujen varassa. Kahdeksantoista prosentin veroasteella pelin järjestäminen on kuitenkin taloudellisesti mahdollista, joten voisi olettaa kaikkien isojen ensin kitisevän ja sitten lopulta hakevan. Tämä toki riippuu lopullisista lisenssiehdoista.

Huomattavaa on, että tämä on työryhmän ehdotus, eikä edes lakiesitys. Tosin puolueet sekä oikealla että vasemmalla ovat jo pitkään kannattaneet rahapelimonopolin osittaista purkamista. Vain ruotsalaisten vastineet persuille ja vassareille ovat luonnollisesti hanganneet vastaan. Paikalliset Veikkauksen edunsaajat ovat toki jo vinkuneet menetettävistä etuisuuksista. Tosin Ruotsissa heitä on paljon vähemmän kuin Suomessa.

Nähtäväksi siis edelleen jää toteutuuko tämä käytännössä. Ruotsalaiset luultavasti perustavat uuden työryhmän pohtimaan edellisen työryhmän esityksiä. Jos 2018 on valmista, kuten jossain vaiheessa puhuttiin, olen kovasti yllättynyt.

Mitä tämä vaikuttaa Suomeen?

Eipä juuri mitään. Jos Ruotsin markkinan lisenssiointi onnistuu hyvin, muutama markkinaliberaali poliitikko lisää kääntyy kannattamaan vastaavaa operaatiota meilläkin. Velipekka Nummikoski maalaa homman kusevan Ruotsissa, tapahtui siellä mitä hyvänsä. Meidän poliitikoillemme rahapelijärjestelmämme tarjoamat suojatyöpaikat ovat aivan liian tärkeitä, että monopolin purkajista muodostuisi mitään enemmistöä. Esimerkiksi apteekkimonopolin säilyttämistä ei voi perustella millään järkisyillä, ellei nyt satu olemaan apteekkari. Niin vain oikeistohallitus päätti käytännössä säilyttää tämänkin monopolin.

Minun paras arvaukseni on, että Ruotsi tosiaan vie tämän uudistuksen läpi, mutta hetken kestää. Suomessa jatketaan monopolilla ainakin tämä ja seuraava vaalikausi, helposti pidempäänkin.

Pokerinpelaajalle Suomen systeemi on sinänsä erinomainen. Saa pelata minne lystää ja ETA-voitot ovat verovapaita. Casino Helsingissäkin pelit alun kritiikistäni huolimatta pyörivät sujuvammin kuin koskaan ja absoluuttisestikin ollaan ihan hyvällä tasolla. Aina toki voi parantaa.

Jos olisin kirkasotsainen markkinatalousidealisti, vaatisin rahapelimonopolia purettavaksi. Puoliväliriihen ”saavutuksia” katsoessani en edes vaadi Pandoran lippaan avaamista eli arpajaislainsäädännön uudistusta. Meidän poliitikkomme onnistuisivat vielä säätämään lain, jonka jälkeen pokeria Suomessa ei kannata edes monopolin tarjota. Lisäksi mie olen liian vanha tavoittelemaan kuuta taivaalta eli ajamaan toteuttamattomissa olevia hankkeita.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.