Ruotsissa ei dokata ja pelata

Aki Pyysing

 

Ruotsin entisellä valtiovarainministerillä Anders Borgilla on enemmän munaa kuin suomalaisilla kollegoillaan. Hän kevensi ansiotulon verotusta viisi kertaa ja samalla kiristi työttömyys- ja muun sosiaaliturvan ehtoja. Borgin aloittaessa kirstunvartijana 2006 Suomen ja Ruotsin työttömyysasteet olivat melko tasoissa ja lopettaessa 2014 Ruotsissa työttömyys kääntyi lasku-uralle ja Suomessa jatkoi nousuaan.

Koska jotkut jänkkäävät omasta valuutasta ja paremmasta markkinoinnista Ruotsin suotuisan työllisyyskehityksen takana, päätti Anders tehdä pelin selväksi kerralla viime viikolla ruotsalaisen eliitin saaristobileissä. Hän oli esitellyt vehjettään ja kysellyt olisiko kellään isompaa. Ei ollut löytynyt.

Pienimunaisemmat olivat kuitenkin kannelleet tapahtuneesta Ruotsin lehdistölle ja Borg erosi raskaan sarjan hallituspaikoistaan välittömästi. Lisäksi hän ilmoitti hakevansa apua ongelmiinsa. Ehkä munanpienennysleikkaus sitten auttaa.

Ruotsissa ei liian isojen juhlien lisäksi kannata kasinollakaan olla kännissä. Tukholman Casino Cosmopoliin ei pääse sisälle, jos näyttää vähän väsyneeltä, saatikka jos on nauttinut normaalit ruokajuomat. Kungsgatanin oven edessä seisoo kaksi Kerberosta, jotka erittäin halukkaasti käännyttävät kaikki vähänkään hymyilevät muihin rientoihin.

Koska olin tästä käytännöstä tietoinen, olen tällä Tukholman retkelläni nauttinut vain kuivia lounaita ja espoolaisia päivällisiä (=lasi viiniä hyvässä seurassa sallittu). Tarkoituksenani oli selvittää, miltä kehutut Tukholman pelit nykyään näyttävät.

Maanantai-iltana luiskahdin turvamiesten vihaisten tuijotusten välistä sujuvasti sisälle, vaikka nautittu yksi siideri vähän huolestuttikin. Tässä ei ole värikynää, ovelta on käännytetty vähemmänkin ottaneita suomalaisia.

Yläkerrassa oli heti paikka shortissa 25/25 (=2,6/2,6€) PLO:ssa. Ystävällinen brushi arveli pöydän kyllä täyttyvän. Alakerrasta hain kruunuja käteiseuroja vastaan. Vaihtokurssi oli kasinoille tyypillinen rosvokurssi viiden pinnan spreadillä, mutta samana päivänä saisi samaan kurssiin takaisin, jos hohottamaan sattuisi.

Aloituspöytääni olin tyytyväinen, vaikka siinä 75 prosenttia olikin ammattilaisia. Kaksi paikallista prota eivät tunteneet miuta, joten he luultavasti päättelivät saaneensa seuraan valitettavan tiukan suomalaisen liikemiehen. Neljäs peluri taas tykkäsi reissata liki kaikki kädet, mutta flopin konttarin jälkeen pelasi varsin passiivisesti. Heplo peli.

Pöytä ei tosin koskaan täydentynyt, vaikka monta kaveria kävi kuikuilemassa. Jotkut valittivat, että vastus oli liian kova ja toiset taas ringin ohuutta. Prokaksikko selitteli pelaajien vähyyttä Games of Thronesin jakson julkaisupäivästä johtuvaksi. Mie olisin pelannut mielelläni nelistään vaikka kello viiden pilkkuun asti, jos suinkin olisin jaksanut. Staminaani ei tarvinnut selvitellä, sillä laitettuani parin tunnin pelin jälkeen reissu-Lassen poikki, hän luovutti. Sinänsä oli hauskaa hakea eurot takaisin ja saada vielä vähän rähmiä kaupan päälle.

Ruotsin 25/25 pelaa yleensä paljon isompana kuin Suomen vastaava eli 2,5/2,5 peli. Käytännössä kukaan ei osta sisään alle viiden kilon ja yli puolet ottavat suoraan eteensä kymppitonnin tai enemmän. Liven laittavat liki kaikki ja kuolleita reissuja (=korotus ennen floppia ilman uudelleenkorotusmahdollisuutta) on pelissä säännöllisesti. Reikki on kohtuullinen 100 kruunua ja tipata ei saa, koska jokuhan voisi vaikka lahjoa jakajalta parempia kortteja.

Jos kaksi pelaajaa on all-in, ja kortteja on vielä jakamatta, voi Tukholmassa jakaa kahdesti (=deal it twice) ja yhdestä potista tulee siis kaksi pottia. Molemmat potit reikataan. Kuultuani tästä ilmoitin, että ”Jag kör alltid bara en gång”. Tämä hyväksyttiin mutinoitta, eikä esimerkiksi poikki laittamani edes ehdottanut kahdesti jakamista, vaikka muiden kanssa veti rutiininomaisesti kahdesti. Pojat luultavasti halusivat miellyttää kanta-asiakasta. Vastustan pelin hidastamista yleisesti ja tuplareikkiä erityisesti, joten aion viimeiseen kolumniin asti taistella sen puolesta, että käytäntöä ei koskaan tuotaisi Mikonkadulle.

Tiistaina olikin sitten normi-ilta Tukholmassa, Game of Thronesin seitsemännen kauden neljäs jakso oli jo katsottu. Yhdeksän maissa sain viimeisen paikan varsin hyvästä 25/25 pöydästä. Hyvin levänneenä ajattelin, että nyt sitten painetaan viiteen asti. Tämä ei tosin toteutunut, koska kahden maissa nuoriso pakkasi kamansa ja lähti ilmeisesti kotiinsa kohentamaan kampauksiaan, vaikka pöydässä olisi ollut yksi boardinlukutaidoton halukas jatkamaan peliä. Headsupia hän ei kuitenkaan halunnut pelata, joten taas jäivät pelit kesken.

Jäin toisesta sessiosta vähän enemmän häviölle kuin edellisestä voitin, joten hain eteisen pankkiautomaatista vähän lisää kruunuja, että saisin kaikki purppurat takaisin. Sielläkin tosin todennäköisesti tuli vastaan ryöstökurssi, koska puhuttiin jostain 3,75 prosentin provisiosta. Päätin gämblätä ja tein yhden noston debitillä ja yhden kreditillä epäselvällä kurssilla selvitelläkseni miten jatkossa kannattaa operoida.

Aion nimittäin jatkossakin tehdä raittiusretkiä Ruotsiin. Minulla on nyt vuosikortti Cosmopolille ja se käy myös Malmössä, Göteborgissa ja Sundsvallissa. Näistä Malmö ja Sundsvall ovat vielä minulle korkkaamattomia paikkoja, ja Göteborgissa käydessäni oli oikein kivaa.

Ruotsia harjoitellakseen on nimittäin syytä mennä Ruotsiin. Täällä kun puhuu ruotsinkielisille kielioppivirheellistä suomenruotsia, ne vastaavat ruotsiksi. Suomenruotsalaiset taas vastaavat suomeksi, vaikka vaativat kaikkia opiskelemaan pakkoruotsia. Miksi ne haluavat kaikkien opettelevan kieltä, jota eivät itse suostu käyttämään, onkin hilpeä kysymys. Muuten olen sitä mieltä, että ruotsia on hyvä osata, ja suomessa pitäisi opettaa vapaaehtoisille riikinruotsia. Puhukoon ankkalammikossa keskenään mitä haluavat.

Kuulemani ja näkemäni perusteella pelit Ruotsissa ovat helpommat kuin Suomessa. Mutta huomattavaa on, että yhdistettyihin peli- ja ryyppyreissuihin Ruotsi ei sovellu ainakaan jos molempia haluaisi tehdä samana päivänä. Kasinolla on alkoholitarjoilu, mutta ensimmäisestä huudosta loppuu tarjoilu. Kymmenkunta sexania (=kuusisenttistä) voi illan aikana ottaa, mutta on syytä käyttää eri baareja ja tarjoilijoita ja olla ihan hissun kissun. Tämä on minulta joskus vähän nuorempana onnistunut ja tarjoilu on pelannut pilkkuun asti. Mutta suomalaista perusörvellystä seuraa välitön juoma- ja pelikielto. Ja ovella ollaan tosiaan tarkkoja sisääntulijoiden kunnosta.

Ruotsiin ei siis kannata tulla dokaamaan ja pelaamaan. Mutta jos päivällä maistuu kulttuuri ja illalla pokeri, soveltuu Tukholma matkakohteeksi erinomaisesti.

P.S. Suosittelen kaikille näkeville Osynlig Utställningissä käymistä kokeilemassa miltä tuntuu olla tunti sokeana. Meillä oli oppaanamme ruotsinsuomalainen sokea Sirkka Maaningalta. Hän oli erittäin valoisa persoona, joka opasti meitä pimeässä. Siellä sitten harhailimme hänen johdollaan ja tunnustelimme mm. erilaisia käyttöesineitä ja tunnistimme patsaita käsituntumalla. Kierros päättyi oikeaan pimeään baariin.

Lisäksi hän painotti kierroksen lopuksi, että elämä ei sokeutumiseen lopu. ”Kaikkea ei tietysti enää pysty tekemään, mutta ei sitä kaikkea tarvitsekaan tehdä.” Tällaista valoisaa elämänasennetta suosittelisin esimerkiksi itselleni.

Akin Showdowneja:

7.11.2012: Aki, Doktor ja Ali Göteborgissa

14.8.2013: Platinalusikka perseessä syntyneet   

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.