Savolaisten kanssa seleveytyminen

Aki Pyysing

Karjalaiselle Savoon urheasti matkustaminen on toki vaarallista, mutta myös avartavaa. Savoon siirtyminen on helppoa, passia ja valuutanvaihtoa ei tarvita. Savokin on Schengen- ja euroaluetta. Minä olen kuitenkin selevinnyt hengissä ja ilman vaaratilanteita jo kolmatta päivää. Tähän on auttanut ”Seleveytymissoppaan Savossa” lukeminen ensimmäisenä iltana.

Olen pelannut pokeria paljon savolaisten kanssa, mutta vain turvallisesti Savon ulkopuolella. Ainakin jotkut savolaiset arvostavat myös pokerinpelaajia, koska Sampo Ryynäsen kuva on joensuulaisen lukionsa seinällä. Sampo asuu nykyisin Helsingissä, mutta on kotoisin Savon itäisimmästä maakunnasta, jota ovelat savolaiset kutsuvat hämäyksen vuoksi ”Pohjois-Karjalaksi”. Kolistelemme Sammon kanssa säännöllisesti päitä yhteen HelppiGamessa. Jos Ryynänen lyö flopilta kakssattaa, on syytä varautua joko vahvaan käteen tai ovelaan bluffisuunnitelmaan.

Korttirinkiin en sentään Savossa aio uskaltautua. En ainakaan täällä Pohjois-Savon Kuopiossa, joka paikallisten mukaan on ainoaa oikeaa Savoa. Kun kysyin paikalliselta, joka minua aiheesta valaisi, että esimerkiksi Savonlinna lienee sitten Etelä-Savossa, sain vastaukseksi ”En tiedä, eikä kiinnosta”.

Useimmat karjalaiset menettävät murteensa junassa Luumäen jälkeen. Savoa uskaltaa puhua Helsingissä vielä pienempi prosentti savolaisista kuin karjalaisista. Tosin hyvin harvat savolaiset uskaltautuvat Mikkeliä etelämmäksi, pohjoissavolaiset eivät edes sinne asti. Paitsi jos päättävät lähteä etsimään Jouni Backmania lynkattavaksi, joka aikoinaan siirsi läänin pääkaupungin Kuopiosta Mikkeliin. Viime vaalien oikeudenmukaisimpia tapahtumia sekä pohjoissavolaisten että minun mielestäni olikin Jouni Backmanin putoaminen eduskunnasta.

Jos Savosta jostain savolaisten mielestä käsittämättömästä syystä pois muuttanut palaa synnyinseuduilleen, hän alkaa heti viäntämään ikään kuin ei olisi koskaan pois ollutkaan. Murteen piilottaminen Helsingissä on muuten täysin tarpeetonta, siellä suhtaudutaan ulkopaikkakuntalaisiin ystävällisesti. Minä olen saanut kritiikkiä lähinnä liian pehmeästä murteesta, vaikka puhun niin hyvää karjalaa kuin vielä osaan. Esimerkiksi substantiivit ”dösä” ja ”spora” on kuulemma varattu vain paljasjalkaisten stadilaisten käyttöön.

Luulen, että savolaisten halu piilottaa murteensa pohjautuu siihen, että he itse suhtautuvat vihamielisesti naapureihinsakin puhumattakaan kauempana asuvista. Pahinta mitä savolaiselle voi tapahtua, on jos naapuri ostaa isomman auton tai lisää maata. Olin ollut käsityksessä, että karjalaiset ovat maailman kateellisin kansa. Savolaiset vaikuttaisivat olevan titteliottelussa vahvoja haastajia.

Kaikilla savolaisilla on havaintojeni mukaan tarinoita kerrottavaksi sukulaistensa ja naapureidensa kammottavista teoista. Lisäksi kaikilla on vähintään yksi koira, useimmilla enemmän. Eläinten sukupuu esitellään välittömästi isoisovanhempiin asti, ellei satu kysymään tarkempia tietoja. Selkeästi savolaiset ovat kovasti viehtyneitä haukkumiseen.

Dieetille ei Savoon kannata tulla. Ruokien perusraaka-aine on voi, ja jos siihen mitenkään järkevästi voi lisätä runsaasti sokeria, se on myös tehty. Maittavia savolaiset ruoat kyllä ovat, mutta kun palaan täältä, olisi syytä lenkkeillä muutama viikko putkeen ja elää porkkanalla ja raejuustolla, tai vaihtoestoisesti ostaa isompia vaatteita.

Lappeenrannan Kauppatorilla on myyty aitoja atomeja ja vetyjä 50-luvulta asti. Äitini yritti toriyhdistyksen puheenjohtajana saada tuotteelle tavaramerkkisuojaa takavuosina, mutta Patentti- ja Rekisterihallituksen savolaiset eivät sitä myöntäneet. Tämän seurauksena bongasin Kuopion torilla myytävän tyytyväisenä atomeja ja vetyjä lörtsyjen ja kalakukkojen seassa. En toki ostanut savolaista vetyä, se ei voi mitenkään olla yhtä hyvä kuin alkuperäinen.

Kun kerran olin majoittunut Kuopioon, kyselin Facebookissa savolaisilta, että mihin täällä uskaltaa illalla mennä. Saamieni runsaitten suositusten pohjalta kävin syömässä Mustassa Lampaassa, Cafe Normalilla Sammossa ja katsomassa jami-iltaa Henry’s Pubissa. En olisi ilman luotettavia vinkkejä varmasti mennyt Henry’s Pubiin, koska käyn säännöllisesti yhdellä Strongbowlla helsinkiläisessä sisarravintolassaan. Paikka on aina täynnä teinejä ja yhtään hyvää bändiä en ole sieltä vielä bongannut. Sen sijaan kun jami-illan isäntä sanoo, että ”Tulukeepa soittammaan” ja lavalle tulee viisi pitkätukkaa vetämään Perfect Strangersista sellaisen version, että ei ole yhtään Ian Gillania ja Richie Blackmorea ikävä, tietää valinneensa illanviettopaikan oikein.

Savossa voi siis viettää laadukkaita iltoja siis myös karjalaispoika. Suosittelen lämpimästi kaikille Kallion kuplassa eläville rohkeata matkailua muuallekin kuin Intiaan tantraamaan. Esimerkiksi kotimaanmatkailu Savoon voisi avartaa vähän näkemyksiä. Suomessa on oikeasti paljon ihmisiä, jotka tulevat hyvin toimeen luonnon ja eläimien kanssa. Lisäksi heille metsästys on luonnollinen osa elämää ja jos naapurin hirvikoira osoittautuu omaa paremmaksi, kokee savolainen suurempaa tuskaa kuin punavihreä minkkiturkin nähdessään.

Lisäksi Savossakin voi vaikka tantrata turvallisesti. Leppävirralla järjestettiin Rainbow Gathering ilman ihmisvahinkoja, ja Kuopion kaupunkilehtikin otsikoi suvaitsevaisesti: ”Satoja alastomia hippejä leireilee Leppävirralla”.

Jo aiemmin olin viihtynyt hyvin savolaisten pokerinpelaajien seurassa. Viimepäiväisten tutkimuksien mukaan itse Savossakin seleviytyy ja jopa viihtyy, kunhan tottuu siihen, että puheesta ymmärtää vain osan ja siihen osaan minkä ymmärtää, tulee suhtautua varauksella.

P.S. Jos Savossa pyydetään mukaan ”mulukkutalkoisiin”, kannattaa pohtia, haluaako juuri siinä seurueessa ryhmäseksiä harrastaa. Tämän opin Seleviytymisoppaasta, johon siis kannattaa ehdottomasti perehtyä ennen Savon matkailua.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.