Sirkustirehtöörin on parempi johtaa sirkusta


Aki PyysingOlen useampaan otteeseen esittänyt näkemyksen, että pokeri on enemmän taitopeli kuin arvopaperisijoittaminen. Tästä olen saanut paljon kuraa niskaan sijoittajaystävältäni. Hänen kritiikkinsä olen sivuuttanut happamina pihlajanmarjoina, koska kaveri useimmiten hävisi korttiringeissämme opiskeluaikoina.

En ole kuitenkaan väittänyt, että sijoittaminen ei olisi taitolaji. Olen lähinnä argumentoinut, että ihmisikä ei välttämättä riitä selvittämään todellista sijoitusosaamista. Passiivisella omistamisella ja yhdellä pitkään riidellyllä realisaatiopäätöksellä ovat jotkut säätiöt hakanneet ammattisijoittajat. Kunhan rahoja ei sijoiteta mihinkään riskialttiiseen sen jälkeen, tällainen säätiö pysyy ylivertaisena sijoittajana verrattuna parhaitenkin menestyneihin rahastonhoitajiin. Tässä tuskin on ollut kysymys osaamisesta, vaan onnesta.

Minun ihmisikääni on riittänyt tarpeeksi pitkälle, että olen tajunnut olevani kelvoton sijoittaja. Aiemmin kuvittelin ymmärtäväni sijoitusmarkkinoista paljonkin. Vähintään luulin olevani keskimääräistä parempi poimimaan osakkeita. Tämän seurauksena osakesalkussani on ollut kerrallaan hyvin harvoja osakkeita. Mistään hajautuksesta en ole välittänyt. Kauppakorkeakoulussa opetettiin, että ”high risk – high profit”. En ole koskaan nähnyt mitään syytä tyytyä matalaan tuottoon.

Viime vuonna hävisin indeksille niin, että hävettää vieläkin. Iso osa salkustani oli pitkän aikaa Elcoteqissä. Minulla oli jotkut järkevän oloiset perusteet ostaessani ensimmäisiä, ja sittenhän niitä on saanut koko ajan halvemmalla. Miksi selvän laman kynnyksellä pidin kiinni velkaisesta alihankkijasta, jonka pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja vaikuttaa viettävänsä aikansa lähinnä käräjöimällä naisten tai lehtien kanssa tai avaamassa taidenäyttelyitä? Vaikea keksiä mitään hyväksyttävää selitystä. Antti Piippo sentään sai esimerkiksi vuonna 2007 Elcoteqiltä 661.000 euroa korvausta neljästä alle odotusten menneestä kvartaalista. Yhtiön arvon aleneminen lienee sentään satuttanut K-osakastakin.

Pohdiskellessani tätä asiaa ja viillellessäni samalla ranteita auki tulin tulokseen, että arvioni omista kyvyistäni sijoittajana olivat perustuneet samantyyppiseen analyysiin kuin suomalaisten käsitykset omista autonajotaidoistaan. En siis syytä Piippoa omista huonoista sijoituksistani. Itse minä olen sijoituspäätökseni tehnyt.

Koska rahojen polttaminen epäpätevän salkunhoitajan käsissä nyt vain on tyhmää, täytyi minun tehdä suunnanmuutos. Koska olemme kehuskelleet useasti sijoittajaystäväni kanssa, että palkkatyötä ja rahastosijoituksia olemme onnistuneet välttelemään, eivät rahastosijoitukset tulleet sentään kysymykseen. Mutta nyt olen hajauttanut osakesalkkuni. Salkussani ei ole koskaan ollut niin usean yhtiön osakkeita, kuin juuri nyt. Osakkeita ostan, koska uskon Rothschildien oppiin, että ”Paras aika ostaa osakkeita on, kun veri virtaa kaduilla”. Ja finanssimarkkinoiden sotatantereella virtaa veri parhaillaan vuolaasti. Lisää ruumiitakin tulee varmasti. Tätä mieltä tosin olin jo puoli vuotta sitten, jonka jälkeen kurssit ovat puoliintuneet. Onnekkaasti en ole vielä vivuttanut salkkuani. Ja tämä on ollut onnea, olin vivuttamassa jo viime vuonna, jos olisin saanut vain aikaiseksi.

Sijoittajaystäväni sen sijaan teki viime vuonna kurssien romahtaessa yhteisen yhtiömme trading-salkulla niukasti positiivisen tuloksen. Tähän ei vuonna 2008 moni päässyt. Ymmärrykseni on sentään riittänyt niin pitkälle, että näihin sijoituspäätöksiin en puutu. Toisaalta yhtiökumppanini myös otti vastaan palkkatyön sijoitustoiminnan oheen ja joutuu pyörimään puku päällä hallituksen kokouksissa. Joten ankeat ajat koittelivat tätä huippusijoittajaakin. Pokerissa onnen ja suhdanteiden osuus on sen verran pienempi, että vuositasolla ei joudu tyytymään nollatulokseen, jos pelaa paremmin kuin lähes kukaan muu markkinoilla.  

Sanotaan, että kun sirkustirehtöörin täytyy kortinpelaamisen sijaan ryhtyä johtamaan sirkusta, niin pelit huononevat. Ehkäpä sirkustirehtöörin olisi parempi johtaa sirkusta mahdollisimman hyvin kaikkina aikoina? Vastaavasti pokerinpelaajan on parempi keskittyä peleihinsä, ja vähintään olla kuvittelematta olevansa huippusijoittaja. Toki rahat kannattaa sijoittaa, mutta sijoittaminen ja uhkapelaaminen ovat eri asioita. Yksittäiseen (ja vielä huonoon) yhtiöön sijoittaminen ei juuri eroa oddsien vastaisesta vetelystä. Joskus onnistaa, mutta useimmiten ei.

Voit kommentoida kirjoitusta foorumin kommenttiketjussa.