Sklansky on huru-ukko?

Aki Pyysing

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea (tai valvo itseään kirjoituskyvyttömäksi)

Näin David Sklanskyn livenä ensimmäisen kerran Binion’s Horseshoessa Las Vegasissa vuonna 2002. Ajattelin mennä kiittämään häntä kaikista rahoista, joita olin hänen kirjojensa ansiosta ansainnut. Seuralaiseni mielestä ei ollut mitään syytä mennä nolaamaan itseään, joten en sitten mennyt. Hivenen harmittaa, että en silläkään kertaa pitänyt päätäni. Tämä oli ennen pokeriboomia, joten tuskin Sklanskylla älyvapaata määrää eurooppalaisia hihasta nykijöitä oli. Pokerin nykysuosiossa en ilkeäisi enää.

Monet nykynuoret pitävät Sklanskya täysin huru-ukkona. Epäilen, että osalla on jäänyt osa kirjoista lukematta tai ainakin ymmärtämättä. Minulla ei pitäisi olla yhtään kirjaa jäänyt väliin. Ymmärtämisestä en tietysti voi olla varma. Varmuuden vuoksi piti aikoinaan lukea Theory of Poker 40 kertaa läpi.

Tosin hurahtanut jossain määrin mies nykyisin on. Uusimmassa kirjassaan DUCY?(=do you see why) ei liene kappaletta, jossa ei mainittaisi, miten erinomaista hänen ajattelunsa on. Ainakaan avustavan kirjoittajan Alan Schoonmakerin kommenteissa ei kehuja säästellä. Suomalaisella katsantokannalla vähän vähemmälläkin tulisi selväksi että molemmat kirjailijat pitävät David Sklanskya suurin piirtein Leonardo da Vinciin verrattavana nerona. Jopa kirjailijan kyky hankkia nuoria naisia erinomaisen ajattelunsa ansiosta tuodaan esille.

Lisäksi Sklansky on aiemmin sortunut selittelemään sitä miten hyvä pokerinpelaaja hän oikeastaan onkaan. Juovuspäissään tähän nyt voi sortua itse kukin, mutta jos kirjoittaa, että ”ette ymmärrä miten taitavasti pelasin”, niin voi varautua ottamaan kuraa niskaan ainakin niiltä, jotka eivät tosiaankaan ymmärrä. En ole pelannut herran kanssa samassa pöydässä, joten en ota mitään kantaa hänen pelitaitoihinsa.

Pokerikirjailijan ego-ongelma ei kuitenkaan tee hänen ajatuksistaan mitättömiä. Myös uusimmassa Sklanskyssa saarnataan ajattelun tärkeydestä. Ihmisillä on tapana urautua käsityksiinsä ja lopettaa ajatteleminen. Kun Sklansky ehdottaa, että invalidipaikoille pitäisi laittaa huippukalliita parkkimittareita, joiden tuotto ohjattaisiin invalidien hyväksi, niin voin kuvitella keskivertokukkahattutädin reaktion.

DUCY ei opeta pelaamaan pokeria, vaan ajattelemaan ”laatikon ulkopuolelta” (think outside of the box). Monen arvoille eivät Sklanskyn ratkaisumenetelmät kelpaa, vaikka ajatuksena on yleensä vain lisätä tehokkuutta niin, että kaikki hyötyvät. Tällaista ajattelua soisi kakunjakajapoliitikoillakin olevan. Tosin myönnän, että äänestäjille näiden selittäminen on vähintään haasteellista.

Kirjan liite ”Pokeri on hyväksi sinulle” olisi kaikkien pokeripelaajien hyvä lukea, jotta pitäisivät pintansa keskustellessaan maallikkojen kanssa pelistä. Sisältö on 28 ominaisuutta, joita pokeri kehittää tavallisessa elämässä. Minun kohdallani kaikki täsmäävät. En siis väitä, että olisin erinomainen tai edes siedettävä vaikkapa keskittymään tärkeisiin asioihin, mutta varmasti parempi kuin ennen pokeria.

Suomalaisessa yhteiskunnassa ei hyväntekeväisyys ole yhtä suuressa roolissa kuin USA:ssa. Täällä maksetaan veroja, ja odotetaan yhteiskunnan pitävän huolta huono-osaisista. Erilaiset keräyshuijaukset eivät ole edistäneet ihmisten halukkuutta osallistua keräyksiin.

Lisäksi Suomessa ei ole soveliasta omalla nimellään kertoa lahjoittaneensa rahaa. Jos rahaa lahjoittaa, se kuuluu tehdä nimettömänä, ja ainakaan summaa ei saa kertoa.

Minäpäs yritän näin joulun alla vähän sklanskyilla ja ajatella puhtaalta pöydältä. Joulun merkitys äärioikeistolaiselle agnostikolle on hyvin vähäinen, mutta tässä asiassa vähän vasempana olevat saattavat olla herkempiä avaamaan lompakkoa. Eikö olisi nimenomaan parasta mainostaa lahjoittaneensa rahaa ja kertoa vielä summa ja mielellään vielä itseään varakkaammille? Näin voisi pystyä moninkertaistamaan oman lahjoitussummansa.

Pokeritietolaiset ovat vuosittain ansiokkaasti osallistuneet Pokeritiedon joulupataan. Minun ja Sklanskyn mielestä myös hyväntekeväisyys tulee toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti. Tietojeni mukaan Pelastusarmeija ei käytä varojaan ylenpalttiseen matkusteluun mielenosoituksiin kivittämään ikkunoita ympäri maailmaa, vaan jakaa avustuksia pienin kustannuksin nimenomaan tarpeessa oleville. Minua ei toki mitenkään haittaa, että Pokeritiedon yhteisö tässä yhteydessä saa mainetta ja kunniaa.

Lahjoitin 1000 euroa. Jos olisin luvannut osuuden joulukuun tuotoista, tällä hetkellä rahavirran pitäisi olla toisinpäin. Tällä haluan korostaa uhraukseni merkittävyyttä. Ja koska olen ikävä ihminen, haastan Mika Puron ja AAKK:n keräykseen mukaan.

Lahjoittaessa voi näppärästi lähettää haastemaileja. Haastakaa ihmeessä mukaan myös palstalla sellaisia, joilla tiedätte olevan irtorahaa. Kyseessä ei tarvitse olla paras kaveri. Mikä on parempi vinoilun aihe, kuin ilmoittaa olevansa enemmän hyväntekeväisyyshenkinen, kuin joku toinen varakkaampi?

P.S. Etten nyt antaisi aivan vaikutelmaa lopullisesti hurahtaneelta, niin kerron tavanomaisimmat vastaukseni erilaisille avustusten pyytäjille, joihin törmään päivittäin. Sen jälkeen kun luin, että feissarit saavat palkkaa, olen alkanut pitää omaa hauskaa heidän kustannuksellaan.

Amnesty International:

”Oletteko te niitä, jotka julistivat rintamakarkurit mielipidevangeiksi”?

Greenpeace:

”Pääseekö tällä tukemaan lisäydinvoimaa”?

WWF:

”Vihaan eläimiä”.

Unicef:

”Vihaan lapsia”.

 Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.