Sleepy Sleepers muutti Suomea – parempaan suuntaan

Aki Pyysing

Asiat Suomessa ovat erinomaisen hyvin verrattuna siihen, miten ne olivat 70-80-luvuilla. Tämän tajusin taas kerran, kun kävin eilen Tavastialla katsomassa Kun Suomi-rock puri ja löi –julkkaribileitä ja luin tänään kirjan. Ne jotka eivät ole noita aikoja eläneet, pyörittelevät tavallisesti päätään epäuskoisena, kun tuon ajan menoa vähän valottaa.

Olen kovasti voivotellut, kun konservatiivit ovat viime aikoina ottaneet niskalenkkiä meistä liberaaleista. Taidan lopettaa valituksen vähäksi aikaa.

Kun miehiltä kysyy niiden onnellisimpia hetkiä, vastaavat ne yleensä ensimmäisenä lasten syntymän. Tämä on poliittisesti korrekti vastaus lapsia ja lasten äitejä kohtaan. Oikeasti se on yleensä jotain muuta, esimerkiksi joku hetki jonkun muun kuin lasten äidin kanssa, urheilusuoritus, oman joukkueen voitto tai vaikkapa superhieno keikka.

Yksi minun elämäni onnellisimpia hetkiä oli, kun Sleepy Sleepers aloitti keikan – kahdella työluvattomalla jenkkikitaristilla varustettuna – Husulan Casinolla vuonna 1984. 80-luvun alun Lappeenranta oli ahdasmielinen ja ahdistava paikka, johon eivät juuri bändit uskaltautuneet. Sleepy Sleepers oli jo muuttanut maailmankuvaani levyiltä ja lehdistä käsin, radiosoittoa he eivät toki juuri saaneet. Nyt näin bändin ensimmäistä kertaa livenä.

Kekkosen ajan Suomessa oli kaksi radiokanavaa ja kaksi televisiokanavaa, ja vanhemmat sukupolvet suhtautuivat vihamielisesti rockiin. Vuonna 1980 oli tapahtunut jotain ihmeellistä ja tuli Rockradio, joka soitti rockia joinakin päivinä kaksikin tuntia kerrallaan kolmesta viiteen. Meillä kotona tosin vain neljään asti, kun iskä tuli töistä. Hänen mukaansa kun kasvan aikuiseksi, alan kuunnella oikeaa musiikkia. Aikuiseksi kasvamisesta ei ole havaintoja, eikä ensimmäistäkään Eila Pienimäen levyä ole ostettuna. Kaikki Sleepy Sleepersit sen sijaan löytyvät edelleen hyllystä. Sinulle Äitiä en rohjennut koskaan isäni kuullen soittaa, enkä ilkeä vieläkään.

Sliipparit asettivat jäkittämisen, kielletyt puheen- ja laulunaiheet ja koko suomettuneen konsensuksen kyseenalaiseksi perustamisestaan 1974 alkaen. Poliisit jahtasivat heitä, ja konservatiivinen lehdistö mustamaalasi. Tällä toiminnallaan he toki saivat nuorison miut mukaanlukien kiinnostumaan bändistä.

Kun Mato Valtonen vuonna 1980 ojensi eduskunnassa Kaljaa Kioskeihin –addressin, tuskin hänkään uskoi, että elinaikanaan kalja oikeasti tulisi kioskeihin. Tämä tapahtui puolihuolimattomasti vuonna 1994 Neuvostoliiton kaatumisen huumassa liberaalien ollessa hetken aikaa poikkeuksellisesti Suomessa niskan päällä.

Minun maailmankuvani, jossa en ota mitään yleistä ”totuutta” annettuna ja suhtaudun epäluuloisesti tai suorastaan vihamielisesti tärkeileviin valtaa väärinkäyttäviin virkamiehiin lienee hyvin suurelta osin omaksuttu Madolta ja Sakelta. Lisäksi minun ja sliippareiden mukaan kaikesta voi ja pitää yrittää vääntää jotain hauskaa. Samaa perua on myös viehtymykseni alatyylin kielenkäyttöön ja sen motiivi eli kaikkien jäkittäjien ärsyttäminen. Vituttaako niitä muuten vähemmän, joita v*tuttaa tai ketuttaa eikä oikeasti vituta?

Minä uskon, että minun sukupolveeni Sleepy Sleepers vaikutti lähtemättömästi. Me vielä kuvittelemme, että maailmaa voi muuttaa, koska se on muuttunut niin paljon ja parempaan suuntaan meidän elinaikanamme. Emme tietenkään kuvittele, että aina mennään vain parempaan, mutta takaisin 70-luvulle emme sentään ole menossa, eikä sinne kukaan täysipäinen haluakaan.

Bileissä soitti eilen Sleepy Sleepers All Stars vierailevina tähtinään melkoinen tähtisikermä suomalaisen rockin historiaa. Jos minulla olisi ollut omat hautajaiseni samana päivänä, en olisi varmaan sitten mennyt. Vähäisempiä tapahtumia olisin siirtänyt vaikka väkisin.

Keikan avasi (ajallaan 21.00, ei olla enää 80-luvulla) Dave Lindholm. Tykkäsin kyllä enemmän kun Dave 80-90-luvulla oli lavalla enemmän takatuupparissa kuin minä katsomossa. Huomattavaa on, että en muistaakseni ollut kertaakaan autolla, ja aika monta kertaa näin tuolloin Daven. Tosin kolme ja puoli biisiä Davea nyt kuuntelee aina mielellään. Vähän on jo valitettavasti veto poissa Davesta, tosin niin minustakin ja Dave on paljon vanhempi.

M.A. Numminen teki Suomen Talvisota 1939-40 kanssa ”underground-levyn ”Vihreä Valta”. Jos sanoja kuuntelee tosissaan, tajuaa että M.A. lähinnä yritti ärsyttää pikkuporvareita, eikä niinkään tehdä vallankumousta. Hönömmät ottivat varmaan tosissaan. Ehkä hekin tajusivat, että kyseessä on läppäjätkä, kun näkivät M.A:n ja Pedron vetävän lastenkeikkoja kissapuvuissa.

Isä kyllä äidin myisi alle torihintaan varmaan

jos vain saisi sillä paikan suureen tehtaaseen.

Tehtaan pomo tahtoo naida tytärtä ja äitiä

eikä sitten palkkaa nosta vaikka sovittiin.

Silloin isä liittyy meihin, jääkiekkomailan ostaa

paskaa kuskaa suuren pomon vinttikammariin.

Vihreä valta

Anarkistit varmaan pitävät tätä oikeana taistelulauluna ja hoilaavat sitä piripäissään ja kaulailevat. Joka tapauksessa sekä Pedro ja M.A. ovat edelleen kunnossa ja vetivät viihdyttävän lyhyen setin.

Hävetäkseni täytyy tunnustaa, että muistaakseni en ollut nähnyt Moog Konttista ennen livenä. Olin liian nuori kuulemaan Virtasta ja Kontraa, Jerry Cottonin toki tiesin. Kyseessähän on aivan huikea äijä vieläkin, pitääkin tutustua paremmin varhaistuotantoonsa. Hän oli tosin vaihtanut 6-packin oluttynnyriin, mutta samanlaista kehitystä on ollut havaittavissa omallakin vyötäröllä.

Kari Peitsamo kertoi, että hänellä on ollut urallaan kaksi kautta, sininen ja musta. Sininen oli 1977-9 ja musta alkoi silloin ja jatkuu vieläkin. Olen aina tykännyt CCR:stä, mutta en kovasti Peitsamosta, en edes Kauppaopiston naisista. Tosin livenä kolme biisiä Peitsamoakin menee ihan hyvin. Hänen tosin olisi kannattanut ottaa huomioon yleisön ikä. Kun yrittää saada yleisön, jossa mie olen nuorimmasta päästä, nostamaan kätensä ylös neljännen kerran, on se jo liikaa. Ei vanhat enää jaksa.

Sitten tulivat oikea kapinalliset. Kun Tumppi Varonen vetää alle setin, jossa on mukana Lanka palaa ja perään jatkaa Pelle Miljoona laulaen Väkivallasta ja päihdeongelmista, ei voi kuin diggailla ja hakea bändien välissä lisää kossuvissyä.

Jos M.A on läppäjätkä, on Pelle lapsellinen, mutta tosissaan. Minua sanoituksensa ovat aina huvittaneet, vaikka tämä ei ole varmasti ollut tarkoitus.

Ensin sanottiin: Imppaa tricoloo, se on ihanaa
sitten sanottiin: Polta pilvee, se on vielä ihanampaa
sitten juostiin lujaa ja vanhat naiset kolkattiin
jotta saatiin rahat tosi koviin aineisiin
ja nyt hän on Tukholmassa ja myy ruumiistaan
hän on vasta lapsi, mutta jo valmis kuolemaan
ja rikkaat liikemiehet ja pankinjohtajat
joiden vaimo ja lapset kotona odottavat
Liisalle hyvin varvista maksaa
ja niillä rahoilla lapsi heroiinia ostaa

Älkää kysykö mistä johtuu väkivalta
älkää kysykö mistä johtuu päihdeongelma

En tiedä onko se Pellen vai minun vikani, mutta minua ovat tämänkin sanomallisen biisin sanat aina lähinnä naurattaneet.

Tähän olisi sitten voinut ottaa perään esimerkiksi vähän Hurriganesia. Tosin Alppu ja Cisse kuolivat jo kauan sitten ja Remu siirtyi varjoisten kujien mieheksi vähän myöhemmin. Näin Remun viimeksi Ruotsin laivalla kymmenkunta vuotta sitten ja päätin, että sai olla viimeinen kerta. Kyllä laulaja/rumpalin olisi hyvä muistaa biisien sanat ja osata soittaa vähän rumpujakin.

Tarjolla oli korvikkeeksi parasta mahdollista. Juuri ex-Hurriganes Ile Kallio kitarassa ja Jore Marjaranta laulamassa olisivat valintani Hurriganes-coverin keulakaksikoksi. Tosin niin hieno laulaja kuin Jore onkin, vähän oli nuorta Remua ikävä Get Onissa. Marjaranta kun ääntää englantia aivan liian hyvin.

Lopuksi tuli lavalle Sleepy Sleepers ja ilta oli täydellinen. Väinöllä lähdettiin ja Anarkialla Karjalassa jatkettiin. Myös Mr.Dampax ja Kakkakepponen tulivat ja encoreksi vedettiin harmikseni vain Onko järkee vai ei. Minun puolestani olisivat saaneet soittaa tunnin pidempäänkin.

Sleepy Sleepers on varmasti aliarvostetuimpia bändejämme. 70-luvun mainetta soittotaidottomina lahtelaisina bändi ei ole koskaan onnistunut karistamaan. Levyillä on kuitenkin huikeitakin taustoja (siellä on mm. kaikenlaista Järvistä ja Lindholmia pyörinyt) ja minun näkemäni keikat ovat pysyneet kaikki hyvin käsissä.

Lisäksi sanoituksissa on alilyöntien lisäksi todellisia helmiä. Sliipparithan yrittivät julkaista levyn nimeltä ”Karjala takaisin”, mutta Kekkoslandian paine ajoi levy-yhtiön julkaisemaan ”Takaisin Karjalaan”-albumin. Siltä löytyy myös Anarkiaa Karjalassa, joka alkaa huikealla käännöksellä Sex Pistolsin ”Anarchy In The U.K.”-biisistä.

I am an anti-christ I am an anarchist” kääntyi ”Mä olen vara-Jeesus mä olen suonikahju”. Puhdasta neroutta ja kertoo paljon minun jakamastani sliippareitten näkemyksestä sekä anarkisteista että uskovaisista.

Kirjan ostin siis keikalta eilen ja luin tänään loppuun. Se on ansiokas katsaus Suomi-rockin varhaishistoriaan. Se ei ole kuitenkaan aivan yhtä jäntevä kokonaisuus kuin esimerkiksi Albert Järvisen elämäkerta samoilta ajoilta. Kirja sisältää paljon tietoa, hauskoja anekdootteja ja sumuisia muisteloita, mutta en ihastunut löysään kirjoitustyyliinsä. Jos on yhtään asianharrastusta, on se kuitenkin välttämätön hankinta.

Lisäksi se pitää sisällään paljon tärkeää sanomaa. Esimerkiksi ”Pikku vittuilu on tyylikkäästi käytettynä vaikuttava ja aikaansaava ase” -lausunnon allekirjoitan mielelläni.

Kirjoittajat ovat tehneet saman havainnon kuin minäkin. Nykyiset nuoret ja muusikot ja jopa nuoret muusikot läträävät viinan kanssa paljon vähemmän kuin aiemmat sukupolvet. Pidämme tätä hyvänä asiana. Kehitys tuskin johtuu laadukkaasta valistuksesta tai mainontakielloista. Sen sijaan alkoholissa ei ole enää samaa kielletyn hedelmän makua kuin vaikkapa minun nuoruudessani. Kaljaa saa kioskeista, ravintolavaunussa saa nelosolutta ilman lihapiirakkaa ja baaritkin ovat auki aamuneljään, toisin kuin minun aloittaessani opiskelut. Tämän kehityksen kukkahattutädit sitten pysäyttäisivät, jos onnistuisivat pyrkimyksissään palauttaa meidät kohti pimeää 70-lukua. Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tajua mitä he tekevät.

Kiitos Sleepy Sleepersille Suomen muuttamisesta parempaan suuntaan.

P.S. Jos jaksan, liitän myöhemmin jotain kuvia keikalta. Nyt pitää kuunnella mitä Sipilä meille sanoo ja sitten mennä katsomaan onko pottihilo saatu auki.