Tappaminen on helpompaa kuin elvyttäminen

Aki Pyysing

Olen nähnyt monen pokerilajin kuolevan. Yleensä tämä on ollut luonnollista kehitystä johtuen pelureiden mieltymyksistä. Esimerkiksi no limit syrjäytti split limit Texasin johtuen lähinnä television ja internetpokerin tuomien uusien pelaajien preferensseistä. Harvoin olen nähnyt kasinon tietoisesti yrittävän tappaa elävän pelin.

Casino Helsingissä on tarjottu jo vähän aikaa pot limit omahaa 1/1 – blindeilla ja satasen maksimiostoilla. Tämä oli hyvä uudistus. Kasinon kannattaa tarjota mahdollisimman pieniä pelejä, mihin kustannusrakenne vain antaa myöten. Pitkällä aikavälillä tämä tuo pelaajia myös isompiin peleihin.

Nyt olen monena iltana katsellut PLO 2,5/2,5-jonoa, jossa eilen oli esimerkiksi yhdeksän pelaajaa. Olen yrittänyt puhuttaa useampaa brushia avaamaan pöydän, koska tunnen ko. pelaajat ja tiedän, että he pelaisivat mieluummin ilman maksimiostoa (kuten 2,5/2,5) kuin satasen katolla. Pöytää on kieltäydytty avaamasta, koska sen avaaminen olisi saattanut tappaa 1/1-pelin.

PLO 1/1-pelissä on maksireikki (= se, mitä kasino ottaa potista) kuusi euroa. 2,5/2,5-pelissä se on kymmenen euroa. Ei tarvita kovin korkealle koulutettua matemaatikkoa laskemaan, että iso peli tuottaa kasinolle enemmän.

Tätä olen koittanut avata Mikonkadun henkilökunnalle. Paras perustelu mitä olen saanut, on ”1/1–pelissä on puolensa.” Mitkä ne puolet ovat, on pidetty minulta salassa.

Kaikilla muilla kasinoilla, missä olen käynyt, on itsestään selvää, että isompi pöytä avataan, jos se suinkin on mahdollista, välittämättä pienen pöydän hengissä pysymisestä tuon taivaallista. Taisi olla 1997 kun Murray Brown (R.I.P.) sanoi Donnecha O’Dealle, että miten ranskalaiset voivat avata pöytämme viereen isomman pöydän, vaikka se saattaa tappaa pienemmän eli meidän pöytämme. DOD katsoi Murrayta hivenen alentuvasti ja totesi, että tuomalla paikalle dealerin ja pelivälineet. Donnechalle kasinobisneksen lainalaisuudet olivat selvät, Murraylle ilmeisesti ei.

Jokainen, joka on koskaan yrittänyt järjestää mitään pokeripeliä, tietää miten tuskaista ringin kasaaminen on. Ihmiset eivät tahdo sitoutua millään, ja sitoutuessaan eivät pidä kiinni sovitusta. Jos sinulla on perusrinki, joka ei sitten joku kerta pyörähdäkään, kuolee se useimmiten käytännössä tähän.

Pääkaupunkiseudulla on kymmeniä, ellei satoja pelureita, jotka pelaisivat ja välillä pelaavatkin 5/5 tai isompaa. Jos he piipahtavat kasinolle, voivat he suostua pelaamaan 2,5/2,5-peliä, mutta 1/1 ei enää maistu mitenkään.

Jos he tottuvat siihen, että peliä ei ole, eivät he enää tule piipahtamaankaan. Monilla ihmisillä on valitettavasti muitakin aktiviteetteja kuin livepokeri.

PLO 2,5/2,5 tai aiemmin DC 2,5/2,5 pyöri käytännössä neljä vuotta siihen asti joka päivä, kunnes sitä alettiin kieltäytyä avaamasta, koska osa listan pelaajista pelasi jo pienemmässä. Tekee mieli muuten kirkasta viinaa joka kerta kun kuulen brushilta ”voittehan te sopia keskenänne pelaavanne isompaa”.

Kasinoilla yleisesti on voimassa (järkevä) sääntö, jonka mukaan jos yksi vastustaa pöydän muuttamista, se ei muutu. Suomalaisessa pöydässä lähes aina joku vastustaa muutosta, oli se mikä hyvänsä. Lisäksi pöydässä on tavallisesti sellaisia, jotka oikeasti eivät halua pelata isompaa. Heidän painostamisensa lopettamaan tai pelaamaan epämukavaa peliä ei ole mielestäni soveliasta eikä edes fiksua.

Käytännössä isomman pöydän avaaminen jättäisi useimmiten pienen pöydän shortiksi (=pöydässä ei ole maksimimäärää pelaajia). Tosin havaintojeni mukaan 1-1-pelaajat jatkavat varsin usein shortinkin pelaamista.

Minä en usko, että tässä ”ison” omahan tappamisyrityksessä on kyseessä harkittu murha. Kyse on lähinnä laiskuudesta ja ymmärtämättömyydestä.

Kun uusi pöytä yritetään avata, joskus se ei avaudu. Pokerissa tilanteet vaihtelevat ja pelaajat muuttavat mieltään. Yleensä haluaisin pelata omahaa, mutta jos texaspöytääni istahtaa kaksi venäläistä tilaamaan vodkaa ja opettelemaan pelin sääntöjä, ei omaha vakkariringissä tunnukaan enää niin hauskalta ajatukselta.

Tämä pätee niin ammattilaisiin kuin amatööreihinkin. Kaikki tekevät päätöksensä pelin pelaamisesta sekä pohjalta ”mitä pelataan” että ”kenen kanssa pelataan”. Tiukkapipoiset pelurit boikotoivat jopa mielestään huonoja jakajia. Taikauskoiset taas välttelevät dealeria, joka jakoi edellisellä kerralla huonoja kortteja.

Pokeri on dynaaminen peli. Tämä on osalle pokerihenkilökunnasta mahdotonta ymmärtää.

Lisäksi jos pöydänavaus ei onnistu, se ei ole mikään henkilökohtainen tappio brushille. Sitä kutsutaan asiakaspalveluksi. Yritettiin tarjota asiakkaille mitä he halusivat, tällä kertaa he eivät enää halunneet.

Kasino ei hävinnyt rahaa. Brush joutui vähän askartelemaan ja jakaja saattaa olla vähän kiukkuinen, kun joutui pois tyhjästä rullapöydästä tai vielä pahempaa juoruilemasta taukohuoneesta.

Kun minä olin mummillani kesätöissä Lappeenrannan Kauppatorilla, käski hän apulaisensa sadepäivänä välittömästi kuivaamaan ulkopöytiä, jos sade vähänkin hellitti. Tämä siitä huolimatta, vaikka taivas olisi ollut sysimusta ja sateen jatkumisen todennäköisyys käytännön sata. Mutta joku asiakas saattaa ehtiä istahtamaan ja voihan se olla, että Suomen kesässä sade välillä lakkaa.

Lisäksi olimme mummini ostamalla ajalla töissä tumput suorina. Pöytien kuivaamiseen ei ollut minulla mitään mutkuttamista. Vähän taisin kyllä vikistä kesätypsyille, kun menimme pesemään välillä rankkasateen tullen putipuhdasta kylmätilaa. En toki mummin kuullen.

Kasinon henkilökunnan kuuluu ajaa kasinon etua. Ei siis välttämättä ammattipokerinpelaajien etua. Mutta ilman meitä isommat pelit eivät yksinkertaisesti pyöri ja tässä kasinon etu on yhteneväinen meidän etujemme kanssa.

Ymmärrän hyvin, että pääsee helpommalla, kun tyrkkää PLO 1/1 auki, eikä avaa sen jälkeen enää toista omahaa. Suurin osa 2,5/2,5 pelaajista suostuu ”odotellessa” pelaamaan pienempää, koska heillä ei ole kasinolla muuta tekemistä. He sitten jupisevat lähinnä keskenään.

Jakajatkaan eivät pöydän avaamattomuutta kiukuttele, vaan pitävät taukojaan tyytyväisenä. Työlistoja ei joudu kukaan sorvaamaan uudestaan, vaan voi rauhassa lasketella ihanaa kotiin- tai baariin pääsyä kohti nykyisellä listalla.

Työnantajan etu on ainakin pitkällä aikavälillä myös työntekijän etu. Pokerimaailma on ollut aina dynaamista, ja muukin maailma menee siihen suuntaan. Kasinolla oli jo yhdet yt:t. Oletteko aivan varmoja, että toisia ei koskaan tule? Tai että se ei koske ainakaan teitä, selvisittehän ensimmäisistä?

Uskon takana olevan myös jossain määrin ajatuksen ”kyllä isot pelurit palaavat syksyllä takaisin”. Kuolleen ringin elvyttäminen on kuitenkin hyvin paljon vaikeampaa kuin elävän hengissä pitäminen. Minä olen nähnyt niin monen ringin kuolevan, että olen puolikauhuissani.

P.S. Tällä kolumnilla suosioni Mikonkadulla ei varsinaisesti kasva. Mutta jos näen peliä, jota pelaan lähes päivittäin, yritettävän tappaa, on varmaa, että en sovinnolla jää hymyilemään ja kohauttelemaan olkiani. Tätä olen tehnyt tähän asti, ei toiminut.(En nyt ehkä ole hymyillyt, mutta en meuhkannutkaan)

P.P.S. Ainoa, joka pelasi samoja pelejä – ja ymmärsi ringin elossa pitämisen filosofian, muutti Kaliforniaan tekemään lisää lapsia. Siellä tosin tuskin kieltäydytään avaamasta isompaa pöytää, vaikka riski pienemmän kuolemisesta olisi olemassakin.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.