Tuntemattomat riskit

Markus BundersYhdysvaltojen puolustusministeri Donald Rumsfeld antoi 12.2.2002 legendaariseksi nousseen vastauksen lehdistötilaisuudessa: we know, there are known knowns; there are things we know we know. We also know there are known unknowns; that is to say we know there are some things we do not know. But there are also unknown unknowns — the ones we don’t know we don’t know. Häntä pilkattiin tästä vuosia. Tosiasiassa Rumsfeld kertoi juuri sen, mitä koulutetut länsimaalaiset eivät tunnu millään tajuavan: riskeihin suhtautuminen ei sovi ihmisen intuitioon.

Vastasyntyneen vanhemmat ovat herkkiä elämän epävarmuudelle. He ovat kuin poliittisessa paineessa näkymättömään terroriuhkaan varautuva hallitus. Jotain pelottavaa saattaa tapahtua, mutta mitä, milloin ja missä? Vaisto sanoo, että on varauduttava; rentoutuminen on vaikeaa. Niinpä pienen piltin vanhemmat surffaavat netissä ja löytävät listan mahdollisista uhista. Rumsfeldin kielellä nämä ovat riskejä, joiden olemassaolon tiedämme ja niitä, joiden olemassaolon osaamme aavistaa. Näihin voi varautua ja sen moni myös tekee: lapsen pipoon voi kiinnittää lämpömittarin, harmillisia kemikaaleja vastaan voi suojautua steriileillä kääreillä ja Mehiläisen 24/7-lääkärit antavat sielunrauhaa, jonka välttäminen jättäisi kaihertavan mitä-jos-tunteen.

Levottomuuteen vastaaminen tuottaa välittömän palautteen keholta: hyvän mielen. Asiat ovat hallinnassa. Ja kun uusia riskejä ilmaantuu, niihinkin reagoidaan – mitä tunnollisemmin ja nopeammin, sitä varmemmin hallinta säilyy.

Sitten eräänä päivänä piltti vetää libat, vaimo lähtee toisen miehen matkaan tai isä saa infarktin. Nämäkin riskit olisi voinut ennakoida, jos vain olisi osannut arvata oikein. Niihin olisi voinut varautua, jos olisi tiennyt. Rumsfeldin kielellä kyse on tuntemattomista riskeistä, joiden olemassaoloa emme osaa edes aavistaa. Lukumääräisesti, vaikutukseltaan ja ennen kaikkea näiden yhteisvaikutuksena väitän, että Rumsfeldin arvaamattomat riskit ovat niin yksilön kuin valtionkin kannalta hallitsevia. Ne määräävät elämän ja historian suuret kehityskulut; niihin tiivistyvät tarinamme kohokohdat ja pohjat.

Täysin rationaalinen ihminen, kone, suhtautuisi arvaamattoman riskin toteutumiseen kylmähermoisesti: bad beat. Ihminen ei kuitenkaan toimi näin. Väitän, että mitä enemmän ihminen varautuu tunnettuihin riskeihin, sitä suurempi hallinnan tunne hänellä on elämästään ja sitä vähemmän hän uskoo tuntemattomien riskien vaikutukseen. Seurauksena on sarja turvallisuushakuisia valintoja, jotka eivät juuri vaikuta kokonaisriskiin: neuroottinen sikermä älyttömältä tuntuvia varmisteluja ja pienien mahdollisuuksien suurentelua.

Minulle Rumsfeldin sanoma on selvä: en voi millään tietää, miten elämäni tulee menemään. Siten en myöskään yritä hallita sitä. Toki mieleni laittaa vastaan – se haluaa hallita. Hallitsemisen halu on vaistomaista:  lähestyessäni vilkasta risteystä moottoripyörällä, jännityn koska mieleni ei hallitse kaikkia uhkaavia havaintojani. Ongelmaksi epävarmuuden hallinnanhalu tulee, kun sen takia muuttaa elämäänsä epätoivottavaan suuntaan: jättää tekemättä itselle tärkeitä asioita. Tätä yleisinhimillistä taipumusta vastaan käyn loputonta sotaa.

Aseeni elämänhallinnan haluani vastaan on sama kuin vihollisellani: intuitioni. Annan intuitioni päättää, mitä teen ja käytän rationaalisen voimani tehdyn valinnan kanssa elämiseen. En siis harkitse, vaan toimin. En varaudu, vaan korjaan vahinkoja. Seurauksena on poukkoileva elämä, ahdistusta, katumusta ja myriadi määrä epäonnistumisia. Mutta niin olisi kuitenkin, näin uskon. Ihmiset epäonnistuvat, katuvat ja vaihtavat suuntaa vaikka harkitsisivat toimiaan maailman tappiin saakka. Syynä on juuri Rumsfeldin tuntemattomien epävarmuuksien hallitsevuus. Mikään harkintaa ei pelasta niiden vaikutukselta.

Elämä vaistojen varassa herättää aiheettomia pelkoja hallitsemattomasta käyttäytymisestä. Vaistot ovat kuitenkin harkintakykyämme paljon vanhempaa perua. Eläiminä olemme satoja miljoonia vuosia vanhoja; ajattelevina eläminä vain satojen tuhansien tai korkeintaan muutaman miljoonan vuoden ikäisiä. Tässä asiassa luotan kokemukseen vaistoani enemmän.

Markus Bunders