Turnauspelaajien todelliset voitot

Aki PyysingTurnausvoittajien todelliset voitot

Pokerimedia ja jopa pokerinpelaajat arvuuttelevat jatkuvasti maailman ja maan parasta pelaajaa. Mielestäni kysymykseen aukoton vastaus on mahdoton. Osa pelaajista osaa jotain pokerin osa-aluetta paremmin kuin toiset. Maailman parasta pitkäkestoisten Texas No Limit turnausten pelaajaa voisi yrittää pohdiskella, mutta ”maailman paras pokerinpelaaja” käsitteenä on aina makuasia.

Pokeriturnausten rahalistoilta ”parasta” voi etsiä. Monet lukevat niitä samalla tavalla kuin tenniksen- tai golfin rahalistoja. Olettavat ykkösenä olevan maailman parhaan ja kakkosena toiseksi parhaan ja niin edespäin. Tenniksessä ja golfissa ainakin ykkösen osalta näin ovat myös asiat. Tiger Woods on maailman paras golffari ja Roger Federer tenniksen pelaaja.

Joku voi väittää, että Nadal on parempi, koska Rafael voitti Rogerin Hampurissa. Varmaa on, että Federer on ainakin voittanut eniten vuoden aikana, ”paremmuudesta” voidaan aina kiistellä.

Pokerissa asiat eivät ole näin yksinkertaisia. Vuoden 2007 rahalistan ykkönen oli Jerry Yang ja vuoden 2006 Jamie Gold. Nämä ykkössijat, kuten useina aikaisempinakin vuosina, tulivat yhden yksittäisen turnauksen eli WSOP:n pääturnauksen voitosta. Minä en tiedä kuka on maailman paras turnauspelaaja, mutta rohkenen väittää, että se ei vuonna 2007 ollut Jerry Yang eikä vuonna 2006 Jamie Gold.

Pokerin rahalistat painottuvat pokerin rahallisesti suurimpaan turnaukseen ja vaikka turnaus kestää seitsemän päivää, se tuskin vielä riittää selvittämään turnauspelaajien paremmuutta.

Jamie Goldin turnausvoittolistalla on hyvin hiljaista lukuun ottamatta hänen pääturnausvoittoaan. Lisäksi puolet hänen voitostaan meni entiselle ystävälle. Ystävästä tuli entinen, kun hän vaati Goldin lupaamaa puolikasta oikeusteitse ja ilmeisesti myös sai sen juuri ennen käsittelyä. Eli vuonna 2006 eniten rahaa ei välttämättä voittanut Gold, vaan se saattoi olla listan myös listan kakkonen Paul Wasicka. Tosin hänelläkin saattoi olla osuuksia myytyinä. Jerry Yangin muu turnausmenestys WSOP-turnauksen ulkopuolella on vielä olemattomampi kuin Goldilla.

Rahalistat eivät pääsääntöisesti ota huomioon myytyjä osuuksia. Listat voisivat olla hyvin toisennäköisiä, jos ne sisältäisivät myydyt ja vaihdetut osuudet.

Vielä merkittävämpää on, että ne eivät ota huomioon edes sisäänostoja. Rahalistat ovat tuotto- eikä tuloslistoja. Barry Greenstein sanoi erinomaisessa kirjassaan ”Ace on the River”, että perusedellytyksenä televisioturnauksen voittamiselle on, että osallistuu siihen. Jollei pelaaja turnaukseen osallistu, ei hän voi sitä voittaa. Ei toisaalta tarvitse maksaa turnausmaksuaan. Osa pokerinpelaajista on omistanut elämäntyönsä televisioidun turnauksen voittamiseen. He kiertävät kaikki mahdolliset turnaukset, ja jos tippuvat turnauksesta lentävät heti seuraavaan.

Monet turnaustähdet ovat omaksuneet rebuyturnauksissa yksinkertaisen strategian: he tekevät niin monta rebuyta kuin vain on mahdollista. Onko rebuyn tekeminen kannattavaa ei heitä kiinnosta. Tärkeintä on maksimoida mahdollisuus turnausvoittoon, vaikka se tekisi koko turnaukseen osallistumisen odotusarvon negatiiviseksi. Tämä sinänsä voi olla järkevää, koska sponsorit arvostavat turnausvoittoja korkealle. Suurten turnausten voittajat saavat varmasti voiton lisäksi myös jonkunlaisen sponsorisopimuksen, jos sellaisen haluavat. Joten vaikka turnausodotusarvo välittömänä rahana on negatiivinen, voi se nousta positiiviseksi, kun mukaan lasketaan sponsorirahan odotusarvo. Osa kyllä varmasti asennoituu kuin Phil Gordon, eli rahallinen voitto ei kiinnosta, ainoastaan turnauksen voitto ja maine ja kunnia.

Rahalistat eivät huomioi millään lailla myöskään kuluja, joita pelaajilla on matkustamisesta ja majoituksesta. Matkailu avartaa mieltä ja myös lompakkoa. Jos uni tulee silmään vain kaupungin parhaan hotellin sviitissä, ja matka maistuu vain ykkösluokassa, avartuu lompakko ihan kohtuullisen kokoisesta nipusta seteleitä.

Mielestäni turnauksissa tulisi tehdä pakolliseksi ilmoittaa kaikki myydyt ja ostetut osuudet. Tämä sekä vähentäisi epäilyjä kimppapelistä että toisi julki todelliset tulokset. Lisäksi osallistujalistat pitäisi myös julkaista, jotta voitaisiin laskea pelaajien nettotulos. Tämä helpottaisi pelaajien todistelua verottajallekin turnauskuluista. Nythän verottajalla on tuotto- mutta ei kulutietoja.

Pokeribisnes ei tästä varmasti pitäisi, koska moni pokeritähti paljastuisi tappiolliseksi turnauspelaajaksi. Ala pitää mielellään yllä sankarimyyttejä, koska sankarit myyvät. Eroa on pelaajassa, joka vuositasolla osallistuu kymmeneen turnaukseen ja voittaa niistä yhden ja pelaajalla joka osallistuu kahteensataan ja voittaa niistä kaksi. Rahalistojen mukaan kahteensataan osallistuva on parempi. Paremmaksi rankataan myös pelaaja, joka on osallistunut kahteensataan turnaukseen, saanut niistä kahdeksan rahasijaa, jäänyt tappiolle, mutta saanut kahdeksasta rahasijastaan enemmän rahaa kuin kymmeneen osallistunut.

Voit kommentoida kirjoitusta Akin Showdown -kommenttiketjussa foorumillamme.