Urheilun seuraamisessa ei ole mitään järkeä

Aki Pyysing

”Urheilun seuraamisessa ei ole mitään järkeä”. Näin sanoi opiskelukaverini, joka ei vartaloanalyysin perusteella nähnyt mitään järkeä urheilun harrastamisessakaan.

Fanittamisessa yleensä ja SaiPan kannattamisessa erityisesti ei varsinaisesti saavuta taloudellisia etuja. Tämä fakta lienee ollut uraorientoituneella kaverillani mielessä.

Sanoin Radio Rockin haastattelussa, että SaiPan kannattaminen on minun uskonnon harjoittamistani. Jotkut uskovat kuolleista nousemiseen ja Messiaan paluuseen maan päälle, mie uskon SaiPan tulevaan mestaruuteen. Näistä jälkimmäinen voi toteutuakin. Tosin saattaa olla, että minun pitää nousta kuolleista sitä näkemään…

Kuten hyvin usein on asia, tämäkin uskonto on kotoa opittu eikä pohjaa järkiperusteisiin. Mutta fanittaminen suomalaisessa muodossaan on hyvin harmiton sellainen. En koe mitään tarvetta mennä etäkärpälle kertomaan, että hänenkin kuuluisi kannattaa SaiPaa tai että Kärppien kannattamisessa olisi jotakin vikaa. Olen saanut vastaavasti rauhassa tunnustaa keltamustaa väriä Helsingissä 27 vuotta enkä ole törmännyt mihinkään ongelmiin uskonnollisten ”vihollisten” kanssa. Miekkalähetystä ja muuta omien ideologioiden tuputtamista ei tässä uskonnossa tehdä kuin omille lapsille.

Kotipaikkakunnan joukkueen kannattamisessa on Stadin keltamustalle itse asiassa joitain hyötyjäkin. Vanhempieni kanssa esimerkiksi meillä on voimakkaasti eriävät näkemykset politiikasta ja muusta uskonnosta kuin SaiPasta.

Alamme puhua politiikkaa isäni kanssa tavallisesti viimeistään kolmannen viskin jälkeen. Jossain vaiheessa hän kertoo, että ”Kompan Topi sanoi, että on vain kaksi luokkaa, työtätekevä ja omistava luokka”. Mie vastaan aina eläköityneelle metallimiehelle, että jos näin on, hän kesämökkeineen ja omistusasuntoineen kuuluu nykyään jälkimmäiseen. Sitten rakentavasti tavallisesti jatkan, että hänen ay-liikkeensä ja SDP:nsä on jäänyt 60-luvulle ja päädymme ottamaan lisää viskiä ja huutamaan.

Kun pidin kerran tavanomaista palopuhettani veljenpojille ja –tyttärille siitä, miten on yhtä arvostettavaa uskoa, että ihmisellä on sielu, kuin että pihakoivulla on sielu, äitini sanoi vanhempieni kyllä uskovan osaan patalappupäisten äijien löpinästä. Ei ehkä täsmälleen näillä sanoilla.

Totesin, että kuolemanpelko on saanut monet muutkin höperehtimään, varsinkin kun jäljellä olevan eliniän odote alkaa olla varsin matala. Uskonnollinen keskustelumme ei johtanut äiti-lapsi –suhteen syventymiseen.

Vanhempieni kanssa pystyn sen sijaan keskustelemaan tuntikausia SaiPasta pahoittamatta kenenkään mieltä. Samaten jos näen Lappeenrannassa baarissa vanhoja tuttuja, pysyttelen keskustelussa lähinnä SaiPassa. Poliittiset (ja kaikki muutkin) erimielisyydet ratkaistaan Miljan Plussassa etupihalla, enkä varsinaisesti tällaiseen ratkaisuun ole halukas. Parempi vaihtaa kuulumisia ja puhua jääkiekosta.

On aina yhtä tunnerikasta muistella kyynelet silmissä kevään 1983 SaiPan viimeistä playoff-peliä. SaiPa oli maalin häviöllä ja sai jäähyn, kun aikaa oli jäljellä alle kaksi minuuttia. Pentti Matikainen laittoi sisään Paakkarinen-Kukko-Taskula-Peitsoman. Aloituksessa Jykerö ei yrittänytkään kiekkoa, vaan kävi suoraan vastustajan päälle. Samaa tekivät muut, ja useita tappeluita oli välittömästi käynnissä. Kessi ei saanut Matti Kaariota lämpenemään myllyihin, Jullen taistelupari sen sijaan joutui lyömään takaisin ihan itsesuojelumielessä.

Tuonaikaisissa säännöissä eivät jäähyt jatkuneet jatkoajalle. Joten ei haitannut vaikka SaiPan koko kentällinen joutui jäähylle, kun sinne joutui kaksi ilvestäkin. Jatkettiin kolmella kolmea vastaan. Maalia ei valitettavasti tullut. Olen jonkun verran huvittuneena seurannut keskustelua siitä, miten (tappelemaan) käskyttäminen on tullut jääkiekkoon. -70-80 –luvuilla sitä tehtiin jonkun verran enemmän.

Urheilutapahtumissa käy lisäksi ihmisiä yhteiskunnan laidasta laitaan. Näiden kanssa pääsee itse ottelussa ja jälkipeleissä ihan järkevään kontaktiin.

Kaikille vihervasemmistolaisille ja änkyrälibertaareille esimerkiksi tekisikin hyvää keskustella joskus jotain muuta väriä tunnustavan kanssa.

Molemmat ryhmät pysyvät tavallisesti omissa kuppikunnissaan. Toisissa kehutaan, miten olemme kaikki niin kestävän kehityksen kannalla, kun vastustamme ydinvoimaa. Kukaan ei kerro, että tämä johtaa käytännössä hiilivoiman käytön lisäämiseen. Libertaarit taas hakkaavat toisiaan selkään, kun he kaikki ovat niin älykkäitä, että ovat keksineet, että verot haittaavat taloudellista toimintaa. Realistisesti toteutettavissa olevia poliittisia aloitteita ei esitä kukaan.

Suomalaiset jääkiekkofanit pystyvät käymään varsinkin livenä rakentavaa keskustelua rakastamastaan lajista, vaikka edustaisivat eri puolueita. Olen todennäköisesti tällä kaudella keskustellut kaikkien muidenkin liigajoukkueiden kannattajien kanssa ilman mitään vihanpitoa.

Laittakaapa muuten suljettuun huoneeseen vihervasemmistolainen ja libertaari ja käskekää puhua politiikasta, eikä mene kauaa, kun läski alkaa tummua.

Suomalaisten urheilufanien kohtaamiset ovat 99,9% rauhanomaisia. Tässä uskonnossa, kuten muissakin, on omat moraalikoodinsa. Lestadiolaiset eivät saa runkata ja naisten pitää tehdä niin monta lasta kuin uunista tulee – terveydestään välittämättä. Urheilufanien taas kuuluu kannattaa samaa joukkuetta hautaan asti ja suhtautua rauhanomaisesti muiden joukkueiden kannattajiin.

Toki joukkoon mahtuu ääliöitä, joiden hauis puristaa hihassa neljän tuopin jälkeen. Nämä sitten kuuluu sulkea yhteisöstä pois aivan kuten lestadiolaisetkin luopioilleen tekevät. Kannatan ilman muuta valtakunnallisia porttikieltoja urheilutapahtumiin kaikille häiriköille.  

Muidenkin ihmisten kuin pelkästään samaa ideologiaa tunnustavien tapaaminen avartaa maailmankatsomusta. Kontaktit alkuperäiseen yhteisöön säilyvät hyvinä, kun tunnustaa syntymälahjaksi saatua keltamustaa väriä täältä ikuisuuteen.

Urheilun seuraamisessa ja fanittamisessa voi olla paljonkin järkeä.

P.S. Vappupäivän aamuksi suosittelen pojille ennen samppanjan korkkaamista maistamaan seireenisilakkaa. Vaikka se olisi vähän vetistäkin, maistuu oikein hyvin pienessä dagen efterissä.

Tyttöjen taas vastaavasti kannattaa ottaa aamupalaksi heti herättyä, ei tavallista, vaan kuutossilliä. Jos toisesta päästä irtoaa jotain nestettä, voi sen huoletta nielaista, se on hyvin proteiinipitoista.

Ei koskaan tyhjään mahaan, sanoi Pingviini Floridassa, kun ehdotin aamupalaolutta.

Hauskaa Vappua!

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.