Utopia RAYn läpinäkyvyydestä

Mikael Boldt

 

Odotinkin Akin kirjoittavan RAYn päätöksestä kieltää muu kuin oma jatkuva turnausraportointi ja halusin odottaa hänen kantansa ennen kuin lausun omani. (Kulta-Jaska kampitti AdMinisterin).  Akilla on selkeä kanta minun taloustietämyksestäni, enkä oikein voi puolustautua – olen surkea taloustieteissä.  Mutta katsotaan, osaanko jotain muuta.

RAYn päätöstä kieltää PTn (siitähän on kysymys) raportointi puolustettiin – hieman jälkijunassa – päältä päin järkevällä syyllä. Reportterina voisi esiintyä jonkun pelaajan apulainen. Väitteen logiikka on kuin jumalan armo; se ylittää kaiken ymmärryksen. RAY siis väittää, että heidän reportterinsa olisivat epäilyksen ulkopuolella, mutta AdMinisteri, Reportage ja Bet-a-pot ei. Tämä on loukkaava ja farssimainen väite. AdMinisterina nostaisin kanteen heti.

On nimittäin niin, että RAYn henkilökunta itse asiassa on keskimääräistä epärehellisempää. RAY syytti pelkästään vuosina 1982-83 toistakymmentä omaa pelihoitajaa kavalluksesta.  Nykyisin asiat hoidetaan vähemmällä julkisuudella, mutta potkuja tulee harva se vuosi. Jos pelaajien turvallisuusargumentti olisi aito, kaikki raportointi kiellettäisiin.

Toinen, ulkoa päin täysin legitiimi argumentti on halu saada mainosta omalle nettikasinolle. Tässä törmäämme kuitenkin kahteen ongelmaan, toinen ollessa Geheimrat Jouni Laihon näkemys laittomasta pelimarkkinoinnista, jonka absurdius osoittaa miehen olevan joko tyhmä tai epärehellinen.

Toinen ongelma on mutkikkaampi. Jokainen yritys tietysti pitää kiinni immateriaalioikeuksistaan. Mutta RAYn tapauksessa juridiikka on mutkikas. Unohtaen kaikki muut pelit ja keskittyen pokeriin, voimme todeta, että RAYlla on oikeus järjestää vastikkeellista pokeria Suomessa (PAF ei nyt liity asiaan.), eli ns. konsessio. Tämä on myönnetty tunnetuin sosiaalis-taloudellisin argumentein.

Silloin RAYn omistajalla – meillä – on oikeus vaatia täydellistä läpinäkyvyyttä, muodikkaammin transparenssia, sen toiminnassa.  Syy tähän on itsestään selvä. Varmaa rahantekokonetta hallitsevat korruptoituvat varmuudella (Lord Acton, mutatis mutandis.) ja sitä omistaja ei voi hyväksyä. Se seikka, että jaettava rahamäärä kasvaa koko ajan, ei kerro mitään kokonaistuloksesta.

Ja RAYn väki vetää härskisti kotiinpäin, kun on mahdollista. Kymmenisen vuotta sitten eräs RAYn korkea johtaja joutui sairaskohtauksen vuoksi jättämään työnsä.  Eräänä päivänä oli luovutettava kaikki perheen puhelimet (4), tietokoneet (3) ja auto.

Kahdeksankymmentäluvulla halukkaat saattoi osallistua jopa ulkomaisille maratoneille RAYn rahoilla. “Työmatkat” Las Vegasiin ja muualle ovat järjestään ylipitkät (kaksi päivää töissä, kahdeksan päivää matkalla) ja nämä esimerkit ovat pelkästään minun tuttavapiiristäni, eli ensi käden tietoa.

Kynsin hampain pidetään kiinni salailusta – komediaan saakka. Kun Sinikka Mönkäre valehteli palkastaan ja RAY päätti salata Juha Helpin palkan sekä sopimuksen kustannukset välittäjätoimiston osuuden muodossa, kompastuttiin omaan nokkeluuteen.  Nämä tiedot tulevat verotietojen muodossa varmasti julkisuuteen.

Eli valtio on luonut organisaation, jonka valvomisesta ei ole tehty järkeviä päätöksiä. Kun valvojat jossain määrin ovat edunsaajia ja harvoin taloustieteilijöitä, ainoa keino pitää RAYn väki kaidalla polulla on julkisuusperiatteen ankara noudattaminen.  Sen mukaan kaikki hallinnon toimet ja päätökset, joita ei erityisestä syystä julisteta salaisiksi, ovat julkisia.

Luonteensa vuoksi RAYn toiminta on oltava avointa, mutta Helsingin kasinon salamyhkäisyyttä puolustetaan asiakkaiden intimiteettisuojalla – jota ei ole koskaan ollut pokeriturnausten osalta.

Näkisin ainoaksi lain hengen mukaiseksi ratkaisuksi, että reportterien on oltava akkreditoituja ja että kasinon turvallisuushenkilökunta opetetaan tarkkaavaiseksi.  Tällä ratkaisulla, sekä viime vuoden turhan mainospaitakiellon purkamisella “meidän kassun” pokeriturnauksilla olisi loistava tulevaisuus.

Mutta valitettavasti kasino ei ole riippuvainen pokerista ja mainoskieltoa se ei uskalla perua, joten ainoa asia, johon voisi saada järkevän ratkaisun, on raportointipolitiikka. Taistelkaamme.