Uudet kujeet.

Mikael Boldt

Uudenvuodenlupaukset on ollut hyvin yksityinen laji.  Olen päättänyt pitää tipatonta tammikuuta kymmenen kertaa, onnistumisprosentin ollessa 33-63 ( 11-19 päivää). Tänä vuonna tilanne on muuttunut.

Juoppo kun olen, yhteisöllisyyteni on kärsinyt.  Siitä on vuosia, kun rakennutin uimahallin Tammisaareen, enkä ole valmentanut pitkään aikaan.  Yhteys pokeritietolaisiin on saanut aikaan häpeäntunteen – jopa Aki on minua parempi ihminen joulupatoineen, sotaveteraaneineen.  Lupaan tehdä jotakin joillekin jossakin joskus.  Just burst with joy, en tiedä vielä mitä tehdä.  Mutta olen tosissani.

Viinan ja tupakan suhteen asia on yksinkertainen, olen juomatta ja polttamatta 3-14 tammikuuta, koska 15. olemme nuoremman pojan vaimon vanhempien luona juhlissa, enkä viitsi ruveta selittämään.

Pokerin suhteen en ole koskaan tehnyt lupauksia, mutta nyt tuli erikoinen tilanne eteen, jonka takia teen lupauksen.  En koskaan laita rahaa PLO-pottiin laskematta outteja.  Tilanne oli Akimainen.  Minulla oli isossa JJ72off ja neljä limppasi PokerStarsin Le Verriers-frollissa. Ja floppi oli JT6 ss. Ehkä muistatte, että Aki hävisi pinonsa samanlaisessa tilanteessa Johannalle jokunen vuosi sitten.  Olin silloin, ja olen edelleen sitä mieltä, että hänen olisi pitänyt lyödä alle, but who knows.

Joka tapauksessa päätin potittaa, laskematta outteja.  Kaikki saatana maksoivat!  WTF?  Olimme jo niin pitkällä, että räiskijät olivat menneet.  Mutta löin loput turnin viitoseen, joka toi toisen värin vedon värin.  Ja kuvitelkaa tunteeni, kun kaikki maksoivat ja käänsivät lappunsa näkyviin – minulla oli tasan 3 outtia, eli viitoset.  Vastassa oli flopattu double set TT66 sekä AKQJ  ja A236 ja 4789.  Vitun hauskaa.

Eli lupaan laskea outit PLOssa tulevan vuoden aikana.

Olen ollut melko innostunut juoksija, vaikkakin ylipainoinen sellainen nuoruudessani.  Lupaan osallistua Helsinki City Marathoniin ensi kesänä, 15 vuoden tauon jälkeen ja jos en voita 55-vuotiaiden sarjaa lupaan olla kiltti koirille vuonna 2012.