Varianssilla ei ole muistia

Aki Pyysing

”Varianssin ammattilainen Aki Pyysing, haista paska, oikeus ja kohtuus toteutuu jääkiekossa. Kahdessa edellisessä pelissä SaiPa parempi, tänään huonompi ja jääkiekkojumalat muisti pelit.”

Tämän palautteen sain pikkuveljeltäni, vaikka meillä ei ollut jääkiekollista erimielisyyttä. SaiPa hävisi hiljan kaksi peliä, joissa se oli molempien mielestä enimmäkseen hallinnut. Tämä kuuluu urheilun varianssiin, parempi joukkue ei aina voita.

Eilen oli kolmas tärkeä peli. Sanoin Antille, että se, että SaiPalla pomppi kiekko huonosti kahdessa edellisessä, ei tarkoita, että se muuttaisi todennäköisyyttä kiekon pomppimiseen kolmannessa. Varianssilla kun ei ole muistia. Pikkuveli oli eri mieltä.

Selkeää on, että kun sitten eilen SaiPa otti tärkeät pisteet pelissä, jossa Tapparalla oli enemmän paikkoja, pikkuveljeni on entistä vakuuttuneempi näkemyksensä oikeellisuudesta.

Matematiikka on kuitenkin eksakti tiede. Kuten meille Lauritsalan lukiossa opetettiin (Antti lienee ollut SaiPan A:n lätkätreeneissä todennäköisyystuntien aikana), jos heität nopalla kuutosen, ei se vaikuta seuraavan heiton odotusarvoon yhtään mitään. Kuutonen tulee edelleen kerran kuudesta.

Varianssilla ei siis ole muistia, mutta se tasoittuu ajan mittaan. Nämä väittämät eivät ole ristiriidassa, vaikka monet niin ajattelevat.

Olen joskus yrittänyt opettaa pokeria muutamalle ihmiselle. Tätä äskeistä perusaksioomaa en saanut heistä ketään tajuamaan. Sanoisin, että opettajassa oli vikaa, olen itse omaksunut varianssin roolin pokerissa itsestäänselvyytenä ennen kuin aloitin ammattimaisen pelaamisen. Tästä sitten lienee tullut heikot eväät ymmärrettävästi opettamiseen.

Mentaalipuolen valmentamisesta lentopallossakin olisin antanut itselleni korkeintaan välttävän arvosanan. Motivoivaksi valmentajaksi minusta ei oikein ole. Olen itse ollut hyvin motivoitunut omiin tekemisiini, mutta miten saa muut motivoitua beats me.

Sen sijaan Jared Tendlerin kirja The Mental Game of Poker saattaisi parantaa monen pokeriammattilaisen motivaatiota. Kirja käsittelee varianssin hyväksymistä, tilttiä, pelkoa,motivaatio-ongelmia yms. mentaalipuolen löpinää.

Pöyhkeästi sanon, että kirja ei antanut minulle kovin paljoa, mutta monelle muulle pokeriammattilaiselle tämä olisi vuoden kannattavin sijoitus. Havaintojeni mukaan varianssin ymmärtäminen on pokerinpelaajien keskuudessa korkeammalla tasolla kuin siviiliväestössä. Mutta ei likikään sillä tasolla kuin ulkopuolinen voisi kuvitella.

Kirjassa amerikkalaisittain kehutaan kirjaa ja kirjoittajaa taukoamatta. Tosin kirjoittaja toimii kehujina toimivien pokeriammattilaisten henkisenä valmentajana, joten kehut ovat tavallista analyyttisempiä ja jopa sisällöllisiä.

Todella hyviä ja loogisia one-linereita kirjassa on paljon: ”Poker doesn’t care what you think is fair” ja ”Real failure only happens when you give up” esimerkkeinä. Kirja pohjautuukin logiikkaan eikä metafysiikkaan, kuten monet esim. liike-elämän vastaavat opukset. Tämän lähestymistavan pitäisi sopia pokerinpelaajille hyvin.

Kirjassa pyritään pala palalta loogisesti analysoimaan henkisiä heikkouksia ja löytämään niihin looginen ratkaisu. Sieltä löytyisi ratkaisuja varmasti myös niille satusedille, jotka väittävät, että eivät koskaan tilttaa. Jaredin ja Pyysingin mukaan kukaan ei aina pysty pelaamaan A-peliään.   

Itse asiassa luulen keksineeni kirjasta syyn, miksi olen pysynyt pokeripöydissä hengissä, vaikka olen pelannut paljon emotionaalisesti aivan toivottomissa tiloissa. Pitkä rutiini on tuonut alitajuisen pelaamisen tasolle, jolla voi vielä joillain tasolla pärjäillä. Jaredin mukaan alitajuinen osaamistasomme on pohja, jonka alle emme mene, vaikka vetäisimme apinatiltissä D-peliä.

Hyvä pointti monelle on myös, että tilttaamisen, voittamisen tai muun tekosyyn nojalla pelisession lopettaminen kesken voi olla hyvä ratkaisu, mutta ei optimiratkaisu. Parempi olisi kehittää henkistä vahvuuttaan niin, että pystyy tiltissä tai voitolla jatkamaan.

Erityisen tarpeellinen ”The Mental Game of Poker” olisi sellaisille, joiden mielestä varianssilla on muisti tai joiden mukaan se ei ajan myötä tasoitu.

P.S. Loppukauden tunnuslause: ”SaiPa – mitaleita jo vuodesta 1966.”

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.