Varokaa vastuutehtäviä yhdistyksissä!

Aki Pyysing

Ruotsin pokeriyhdistyksen puheenjohtaja Lina Olofsson sai tarpeekseen puheenjohtajuudesta. Aika ei kuulemma riitä ja ainoa palkka mitä saa, on helvetinmoinen kasa paskapuhetta. Hiuspussipäiden yhdistyksen vetämisessä onkin ollut paljon puuhaa. Toisin kuin Suomen sisaryhdistyksensä, he ovat järjestäneet sekä netti- että liveturnauksia.

Länsinaapurimme pokeriyhdistyksen tapahtumien seuraaminen on sinänsä ollut hyvää viihdettä. Selkään puukottaminen ja paskan heittäminen osataan sielläkin hyvin. Yhdistyksen perustajajäsen Ken Lennaard erosi puheenjohtajan paikalta 2006, kun omien sanojensa mukaan ei halunnut olla enää taakaksi yhdistykselle. 2013 hän kirjoitti, että yhdistyksen hallitukselta puuttui joko halu tai kyky järjestää Poker-SM (=Ruåtsin mestaruuskilpailut) ruotsalaisten pokerinpelaajien ehdoilla. Entinen pj siis jakoi näin tukeaan nykyiselle johdolle ruotsalaiseen tyyliin.

Internetissä ihmiset pääsevät toteuttamaan itseään. Jos on ollut pakkoruotsin tunneilla henkisestikin läsnä, voi ruotsalaisiltakin keskustelupalstoilta lukea paljon kaikenlaisia hilpeitä kommentteja kulloisenkin yhdistyksen hallituksen jäsenten ominaisuuksista ja pyrkimyksistä.

Olin Palloiluseura Kynamo ry:n hallituksen puheenjohtaja kaudella 1988-9. Kukaan ei tosin kritisoinut toimiani, vaikka hoidin hommia hyvin vasemmalla kädellä. Puuhaa ja stressiä riitti silti omiksi tarpeiksi. Sain arvokkaan opetuksen: Varo kaikenlaisia vastuutehtäviä yhdistyksissä yleensä ja hpj:n pallia erityisesti.

Tästä syystä kieltäydyin alun perin Suomen Pokerinpelaajat ry:n hallituksen jäsenyydestä vuonna 2004, kun Pekka Salmi sitä ehdotti. Näin hallituksen jäsenen tulevaisuudessa lähinnä turhia kokouksia, paljon työtä ja valittavia pokerinpelaajia. Käräjäoikeutta ja kuusivuotista prosessia en nähnyt, mutta pääsin siihen mukaan kuitenkin, vaikka en hallituksen jäsen tuolloin ollutkaan.

Vuonna 2011 tilanne oli toinen. Nettipokerinpelaajat Suomessa olivat kusessa hallitusohjelmakirjauksen kanssa. Näin kyllä edessä taas samat synkät pilvet, mutta toisaalta tilanne vaati niinkin epätoivoisia toimia kuin vastuunottoa ja työntekoa.

Kiitän pokerijumalia siitä, että löysin Wille Rydmanin. Muuten olisin joutunut vielä hpj:ksi, mikä on siis yhdistysnakeista pahanmakuisin. Jos on pakko mennä yhdistyksen hallitukseen, suosittelenkin kaikille nykyistä positiotani. Jos on täysipäinen ja ahkera puheenjohtaja, varapuheenjohtajana on varsin leppoisaa. Kunhan hpj. pysyy hengissä ja työkykyisenä, ei välttämättä tarvitse tehdä mitään.

Toisin kuin sukellusveneenetsijät, me emme ole järjestäneet mitään turnauksia tai muitakaan hauskoja tapahtumia. Pokeriturnausten järjestäminen on niin epäkiitollista puuhaa, että siihen en sovinnolla ryhdy. Turnauksen buy-in on aina joko liian iso tai pieni, riippuen keneltä saa palautetta. Samaten turnauksen struktuuri on joko liian hidas tai nopea. Jakajat ja säännöt ovat aina huonoja ja turnausjohtajan päätökset kyseenalaisia. Reikki on tietenkin liian iso ja ruoka kelvotonta tai kallista tai molempia. Nej, tack.

Jos vielä ryhtyy Linana itse varaamaan hotelleja ja buukkaamaan jakajia, polttaa itsensä loppuun varmuudella. Jos olisin joutunut käymään saman rumban itse läpi, jättäisin kyllä touhun sovinnolla, tuli sitten kieltolaki tai ei.

Lina tekee kyllä parhaansa löytääkseen seuraajan. Pokerförbundetin nettisivuilla hän kertoo etsiessään hallitukseen uusia jäseniä, että hallitustyöskentely on ”uskomattoman antoisaa”. Poker Magazinesta voi sitten lukea, miten antoisaa se on oikeasti ollut.

Linan mukaan edellinen hallitus oli käyttänyt jäsenmaksutuloja väärin, mutta sen suhteen ei ollut mitään tehtävissä. Mitä tahansa olemmekin Suomessa tehneet, jäsenmaksutuloja emme ole muuten kavaltaneet. Jäsenmaksu on ollut Suomen Pokerinpelaajat ry:ssä aina nolla, ja tulee sellaisena pysymään, mikäli se minusta riippuu.

Olemme saaneet täällä ikuisen rännän maassa odotetun osamme keskustelupalstojen loanheitosta. Wille poliitikkona enemmän ja minä pokerinpelaajana vähemmän. Tämä onkin oikea jako. Rydmanilla on jääkarhun kärsivällisyys olla vastaamatta asiattomuuksiin ja hänen kykyään nauraa itselle ja muiden epäloogisuuksille voin vain kadehtia. Minä taas olen tosi hyvä nauramaan lähinnä kaikille muille ja kynäni vetää välillä Lucky Lukeakin nopeammin erityisesti logiikkavirheitä löytäessäni.

Näistä neljästä vuodesta Pokeriyhdistyksen hallituksessa rehvastelen vielä vanhainkodin sököringissäkin. Asiat menivät paremmin kuin missään tapauksessa uskoin. Vaikka taistelu tällä vaalikaudella voitettiin, on meillä kymmenen viikon päästä vaalit ja tulee uusi hallitus. Näyttäisi siltä, että voisi tulla jopa punamultapersu, ja tällä kombolla en pitäisi nettipokerin kieltolakia täysin poissuljettuna. Vuonna 2007 nettipokerin kieltolakia ajoivat nimenomaan silloisen punamultahallituksen edustajat, jotka onneksi ottivat pataansa vaaleissa, kuten hallituksilla yleensä on tapana ottaa.

Tosin Juha Sipilän keskusta on toivottavasti eri puolue kuin vuoden 2007 kepu, ja persuista löytyy ammattipokerinpelaajiakin. Matti Ahdekaan ei ole enää kehissä ahdistelemassa naisia ja pokerinpelaajia. En usko kieltolakiin ensi vaalikaudellakaan. Tämä ei tarkoita, että nostetaan jalat pöydälle, korkataan viskipullo ja räitään kattoon, koska kaikki on hyvin.

Pokeriyhdistyksen täytyy jatkaa työtään kieltolakia vastaan ainakin niin kauan, kuin Jouni Laiho on sisäministeriössä ja Kari Paaso sosiaali- ja terveysministeriössä. He eivät ole luopuneet halustaan laittaa rajat kiinni. Uudet ministerit kohtaavat ensimmäiseksi vanhat virkamiehet. Meidän täytyy mennä heti perässä. Edelle emme ehdi, Säätytalolle hallitusneuvotteluihin meitä tuskin kutsutaan.

Aika on muuten puolellamme. Kun molemmat ovat eläkkeellä, on pokerinpelaajia vielä jäljellä.

Suurin murheeni pokeriyhdistyksen puolesta on viime aikoina ollut, että jos Wille valitaan vaaleissa eduskuntaan, mistä löydämme yhtä pätevän ja sopivan puheenjohtajan? En keksinyt yhtään ketään enkä mitään. Tosin mitään varsinaista ainakaan juridista estettä ei ole kansanedustajalle toimia yhdistyksessä puheenjohtajana.

Niinpä keskityin taivuttelemaan Rydmania jatkamaan. Taakka poistui selästäni toissapäivänä. Wille lupasi, että jos hänet valitaan kansanedustajaksi ja jos hänet valitaan myös jatkamaan Suomen Pokerinpelaajat ry:n puheenjohtajana, hän pystyy hoitamaan molemmat. Nyt minäkin voin sitten äänestää Wille Rydmania.

Aion kyllä väistellä erilaisten yhdistysten vastuutehtäviä jatkossakin parhaani mukaan, vaikka Pokeriyhdistyksen tästä nelivuotiskaudesta jäi pääosin hyvä mieli.

P.S. Iso kiitos ansiokkaasta palkattomasta työstä Suomen pokerinpelaajat ry:n entiselle sihteerille Esa Aulalle (joka näytti minulle valon eli Willen) ja nykyiselle sihteerille Janne ”JR” Raevaaralle ja tietysti myös muulle hallitukselle. Taputetaan toisiamme selkään taas seuraavassa kokouksessa.

Janne oli sihteerin hommat vastaanottaessaan muuten käytännön kirjanpito- ja pöytäkirjanlaatimistaidoton. Moni ei näillä eväillä ottaisi vastaan sihteerin postia. ”Ei ne voi olla kovin monimutkaisia asioita oppia”, oli reipas asenne nuorelta mieheltä.

Vietimme palkitsevan tiistai-iltapäivän eilen, kun väsäsimme yhdistyksen kirjanpitoa kuntoon JR:n kanssa luultavasti vain vähän alle kirjanpitolain vaatimusten. En ollut itse tehnyt tilinpäätöstä sitten 1980-luvun. Olen nimittäin laskentaekonomi, joka vihaa kirjanpidon tekemistä. Oli hauska havaita, että vielä sai padan tulelle, kun vastaavaa ja vastattavaa täsmäsivät. Tekemämme toistakymmentä vientiä eivät menneet ainakaan täydellisen väärin.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.