Veikkauksen viherpesu – yksityisellä Kallasvuo olisi saanut jo kenkää

Jos yksityisessä yhtiössä hallituksen puheenjohtaja yhdessä palkkaamansa toimitusjohtajiston kanssa vaarantaisi yhtiön vahvasti vallihaudatun miljardibisneksen, lähtisi hpj laulukuoroon ensimmäisenä. Seuraajansa sitten valitsisi uuden operatiivisen johdon.

Veikkauksella ei tehty ainakaan vielä näin. Valtion omistamassa kioskissa laitettiin samat suharit toteuttamaan uutta vastuullisempaa strategiaa. Neljä viatonta hallituksen jäsentä tosin teloitettiin – vielä ilman ennakkovaroitusta.

Sillä syyttömiä Veikan hallituksen poliittiset jäsenet Ilkka Kanerva, Jutta Urpilainen, Tuomo Puumala ja Raimo Vistbacka VeikkausGateen olivat. Tuskin he läsnäoloa lukuun ottamatta nimittäin tekivät hallituksessa yhtään mitään.

Tosin ymmärrän kyllä, miksi omistajaohjausministeri Sirpa Paateron päätöksellä ”syyttömät” saivat lähteä. Kyllä hallituksessa oikeasti pitäisi myös rivijäsenten kantaa ortensa kekoon. Ja itse asiassa myös kannattaisi. Tietämättömyys ei nimittäin vapauta hallitusvastuusta.

EU-lainsäädäntö huomioon ottaen voisi kuvitella, että poliittiset jäsenet hallituksessa valvoisivat Veikkauksen toimien vastuullisuutta ja bisnesjäsenet lähinnä pohtisivat, miten rahaa näissä puitteissa tulee mahdollisimman paljon.

Tämä ei ole kuitenkaan maan tapa. Poliitikot hallituksessa ja hallitusneuvostossa ovat olleet lähinnä murehtimassa, että tuleeko ensi vuonnakin varmasti enemmän rahaa.

Hyvä suomalainen tapa sen sijaan on 18.500 hajasijoitettua rahapeliautomaattia, kuten varatoimitusjohtaja Nummikoski on meille moneen otteeseen kertonut.

Paateron ja Kallasvuon tiedotustilaisuus

Pokerinpelaajille viimeviikkoisen tiedotustilaisuuden tärkein anti oli, että Olli-Pekka Kallasvuo ajaa nettiblokkeja täydestä sydämestä. Tämä toki oli etukäteen selvää. Eivät Veikkauksen toimitusjohtajisto Sare- ja Nummikoski, rahapelipiireissä yhteisnimellä Blokkikoskina nykyisin tunnetut, olisi ikinä uskaltaneet lähteä ajamaan nettiblokkeja ilman esimiehensä siunausta.

Paatero ei kuitenkaan Kallasvuolle blokkeja luvannut, vaikka tämä niitä kolme kertaa selkeästi pyysi. Eikä olisi pystynytkään, arpajaislainsäädäntö on sisäministeriön käsissä. Toki 1,8 miljardia euroa on niin paljon rahaa, että koko hallitus on aiheesta varmasti kiinnostunut.

Sen sijaan Paatero tilaisuuden aluksi harvinaisen suorasanaisesti sanoi, että Veikkaus on toteuttamassa eduskunnan tahtotilaa. Tämä ei ole ollut kaikille veikkauskriitikoillekaan aina selvää. Poliitikot ovat aina vaatineet rahapelimonopolilta seuraavaksi vuodeksi lisää rahaa.

Hivenen kikattelin, kun ministeri käytti Veikkauksen toisen tehtävän yhteydessä sanaa ”tuloutusvaatimus”.  Termihän muutettiin tulostavoitteesta tulosarvioksi jokunen vuosi sitten, ettei EU vain luulisi, että Suomen rahapelimonopolin perusteena olisi sittenkin raha, eikä peliongelmasta huolehtiminen, kuten tavallaan kuuluisi olla. Tuloutusvaatimus on epätavallisen rehellinen kuvaus Veikkauksen omistajan tahdosta.

Kallasvuo kertoi, että Veikkaus on koko kansan yhtiö ja sen on ansaittava olemassaolonsa ja legitimiteettinsä joka päivä. Tähän tarvitaan jatkossa strategista kommunikointia.

Enää ei katsottu riittävän, että Nummikoski vuosittain villitsee edunsaajat  julistamaan Veikkaus-perheen ilosanomaa kaikille.

Kysymysaika oli jätetty (tarkoituksella?) lyhyeksi, mutta Kallasvuo kertoi, miksi tiedotustilaisuuteen oli jouduttu: ”Lähti liikkeelle kohu, sen takia toimenpiteisiin ryhdyttiin.”

Tästä voi päätellä, että ilman kohua ei olisi tehty mitään. Ja kohun syynä oli Kallasvuon mielestä heikko strateginen kommunikointi, eikä esimerkiksi tehdyt operatiiviset virhearviot tai sairas järjestelmä. Tosin Kallasvuo kertoi katsovansa peiliin siinä missä Nummikoski nostaa kätensä pystyyn virheen merkiksi – tosin kumpikaan ei tässä yhteydessä kerro tehdyistä virheistä. Mutta jos niitä löytyisi, Olli-Pekka katsoisi siis peiliin ja Velipekka nostaisi käden ylös. Odotellaan näitä.

Veikkauksen viherpesu

Tällä kertaa Veikkauksen uutta vastuullisuutta koskeva tiedotustilaisuus ei ollut pelkkää eettisen neuvoston perustamista.

Merkittävin päätös oli kaikkiin mummorulliin tuleva pakollinen tunnistautuminen nopeutetussa aikataulussa. Aikataulun haasteellisuus, johon vedottiin, kun tunnistautuminen yleensä oli lainvalmistelussa, oli unohtunut. Aiemmin tunnistautuminen ei ollut tulossa Veikkauksen pelisaleihin lainkaan.

Sarekosken mukaan kokonaisvaltainen, pysyvä pelikielto Veikkauksen peleihin on tulevaisuudessa mahdollinen. Tämä toteutuessaan olisi katkolla oleville peliongelmaisille varmasti iso helpotus.

Tosin huomata kannattaa, että tunnistautuminen tuo Veikkaukselle myös arvokasta dataa, eli kuka pelaa ja mitä ja missä. Tämä mahdollistaa myös entistä tehokkaamman arvokkaiden (yli 700 euroa kuussa häviävien) asiakkaiden hyödyntämisen.

Kaikkein vanhentuneimpien ja vähätuottoisimpien automaattien karsiminen (3.000/21.500) on lähinnä viherpesua. ”Kattavan tarjonnan säilyttäminen on monopoliyhtiön velvollisuus”, on tiedotusvastaava Nummikoski monessa yhteydessä sanonut.

Johdon bonuksiin laitettu peliongelmanollaaja on sinänsä hyvä asia. Eli jos peliongelma Suomessa pahenee, johdolle ei makseta mitään bonuksia. Tosin kun tuotot melko vääjäämättä nyt laskevat, ei tulosbonuksia ollut muutenkaan tulossa. Kukaan ei tainnut varsinaisesti menettää tässä mitään.

Peliongelman mittaaminen taas on haasteellista eli haastattelututkimuksiin perustuvaa. Lisäksi on lähinnä toiveajattelua, että vuosikymmeniä pelihulluksi aivopestyn kansan peliongelma yhdessä vuodessa millään toimenpiteellä merkittävästi helpottaisi.

Veikkaus vanhaan tyyliinsä hehkutti 30 prosentin leikkausta markkinointibudjettiin ottaen vertailukohdaksi RAY:n, vanhan Veikkauksen ja Finntoton yhdistetyt markkinointibudjetit, eikä omia lukujaan.

Vaikuttavampaa on, että ”Veikkauksen fyysisten automaattien pelikohdeinformaatio mediassa lopetetaan jatkossa kokonaan. Myös digitaalisessa kanavassa pelattavien nopearytmisten pelien pelikohdeinformaatio lopetetaan muualla kuin digitaalisessa ympäristössä.” Tämä päätös pitkällä aikavälillä varmasti ehkäisee ainakin joitakin potentiaalisia ongelmapelaajia syöksymästä nettislottien pyöritykseen.

”Pelikohdeinformaatio” veikkauksesta suomeksi: Kulta-Jaskojen markkinointi sellaisella tavalla, josta ei tule Veikkaukselle sakkoja Poliisihallitukselta.

Mitä Kallasvuo ja Blokkikosket ovat tyrineet?

Kallasvuo valitsi Blokkikosket tehtäviinsä, ja on heidän esimiehensä, joten hän on ensisijaisesti vastuussa heidän tekemisistään.

Ensimmäinen virhe oli antaa heille aivan liian avokätiset johtajasopimukset. Kuka uskoo, että Blokkikosket eivät olisi tulleet esimerkiksi 22K/14K kuukausipalkoilla versus nykyiset 32K/19K?

On toki omistajan asia, paljonko hän palkkasotureilleen maksaa, mutta kun Veikkauksen toiminta vaatii yleistä hyväksyntää, on hyvin vaarallista laittaa Hesarin Tuomo Pietiläiselle helppoa syöttöä palkkapopulismin lapaan. Veikkauksen kohtalosta päättävät poliitikot ovat riippuvaisia Veikkauksen rahojen lisäksi kansansuosiosta, ja sen suhteen turhien riskien ottaminen (ja rahan polttaminen) on hyvin lyhytnäköistä. Tässä yhteydessä en siis syytä Blokkikoskia yhtään mistään. Ei se tyhmä ole, joka pyytää, vaan se, joka maksaa.

Kun Uusi Veikkaus aloitti, se oli poliittisesti täysin vallihaudoitettu. Kaikki puolueet saivat oman osansa veikkaushäviövaroista, ja olivat hyvin tyytyväisiä tilanteeseen.

Toimiva johto sitten päätti tai salli toiminnan, joka johti nykytilanteeseen, jossa ei mene päivää tai ainakaan viikkoa uudesta VeikkausGate-paljastuksesta.

Pitkällä aikavälillä jopa kaiken suomalaisen kansainvälisestikin korkean peliongelman Ilmattaren muna eli napanuora ongelmapelaajien häviöiden ja Veikkauksen edunsaajien välillä saattaa katketa. Nyt on jo alettu tarkastelemaan tuensaajien oikeita jäsenmääriä ja toiminnan tarkoituksenmukaisuutta.

Miulle mitkään haamuseurat, vaaliavustukset tai fiktiiviset jäsenluvut eivät juuri olleet uutta tietoa. Eivätkä olleet valtamediallekaan. Joka pariin viime vuoteen asti saunoi tyytyväisinä rahapelimonopolin piikkiin ja otti ilmoitukset nöyrinä vastaan. Ja antoivat runsaasti – vielä paljon arvokkaampaa – sisältömainontaa esimerkiksi siilinjärveläisistä Eurojackpot-voittajista.

Täydellistä tunarointia oli luopua kapakkapelien 14 miljoonasta vuosittaisesta eurosta. Tällä saatiin Veikkauksen Omertan lakia melko kiltisti noudattanut henkilökunta 330 hengen osalta entiseksi henkilökunnaksi, joka mielellään raportoi entisen organisaationsa ”vaikutetaan niin vastuullisilta kuin tarpeen on” -politiikasta.

Iso virhe oli myös alkaa lobata netin rajoittamisen puolesta. Kaikki asiaan perehtyneet tietävät, että blokeilla ei saataisi mitään hyvää aikaiseksi, ei edes rahaa. Tässä saatiin kuitenkin aktivoitua veikkausvastaisiksi monet aiemmin neutraalit tahot.

Lisäksi ei ole kovin fiksua ajaa hanketta, jota vastustaa liki koko oma henkilökuntansa. Tämä aikaansaa kaikenlaisen jupinan lisäksi aktiivista uuden työpaikan etsimistä. Jupina ei tosin juuri purkaudu julkisiksi kannanotoiksi, koska jos haluaa tehdä palkkatöitä Suomessa rahapelialalla, Veikkauksella on muuten monopoli.

Tiedän Veikkauksessa työskentelevän paljon päteviä rahapelialan ammattilaisia. Ja tiedän rahapelimonopoliyhtiöiden olevan erinomaisen päteviä olemaan pitämättä näistä kiinni.

Hallintoneuvoston ja edunsaajien aktivoiminen veikkauslähettiläiksi sosiaalisessa mediassa oli myös paha moka. Sen porukan hönöimmät edustajat sahaavat omaa oksaansa säännöllisesti esimerkiksi twitterissä osoittamalla omalta näppikseltään käsin tietämättömyyttänsä rahapeleistä ja innokkuudestaan kehottaa muita häviämään rahojaan. Tämän porukan fiksuimmat eivät ole kommentoineet sanallakaan.

Veikkauksen toiminta on aina perustunut sumutukseen olemisesta muka peliongelmaisten asialla. Kun tämän sumuverhon on annettu omilla toimenpiteillä hälventyä, vaihdettaisiin yksityisellä puolella tähän henkilöityneet rivakasti.

Vaikka viherpesua Veikkauksen johdon vaihto toki olisi. Eivät Blokkikosket tai edes Blokkivuo ole syyllisiä edunsaajilleen maailman parhaaseen rahapelijärjestelmään. Parhaan kykynsä mukaan he ovat yrittäneet tahkota muillekin edunsaajille kuin itselleen mahdollisimman paljon rahaa. Vaikuttaa siltä, että kykyihin ja markkinaolosuhteisiin nähden on yritetty vähän turhan paljon.

He saattavat kuitenkin jäädä suomalaiseen rahapelihistoriaan innokkaan nettiblokkien puolesta lobbaamisen lisäksi rahapelimonopolin vallihaudan ensimmäisinä täyttäjinä.

P.S. Veikkauksen nykyinen hallintoneuvosto on melkoinen hullunkurinen perhe. Risto Niemisen (ex-Veikkaus tj) aikana ei olisi hallintoneuvoston kertomuksessa todellakaan kerrottu, mikä saattaa olla Veikkauksen markkinoinnin tärkein tarkoitus:

”mainonnalla digitaalisessa kanavassa haluttiin vaikuttaa kuluttajien mielikuviin siitä, että vastuullinen pelaaminen on sekä pelaajille että Veikkaukselle tärkeää”

Tätähän Veikkaus ja edeltäjänsä ovat tehneet aina: Luodaan illuusio hyväntekemiseen yhdistetystä vastuullisuudesta ja samalla yritetään saada kansa pelaamaan mahdollisimman paljon. Mutta ei sitä nyt ainakaan julkisesti ole koskaan myönnetty.

P.P.S. Tämän viikon TOP1 VeikkausGate-paljastus toistaiseksi oli Numpin motivaatiopuhe edunsaajille parin vuoden takaa.

”Mikset sä muuten pelaa joka viikko? Mä maksan sun palkan.” Sitaatti jäänee elämään vielä vuosikymmeniksi.

Saatan seuraavan kerran Casino Helsingin pokeripöytään mennessäni huomauttaa jakajalle, että mie muuten maksan sen palkan. Kaikki Veikkauskratian rahat tulevat nimittäin pelaajilta.

Yle 5.9. 2019: ”Veikkaus vähentää peliautomaattien määrää 3 000:lla

Sijoitustieto 11.8.2019: ”Veikkaus sortui ylimielisyyden syntiin

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina. 

Akin mielipiteet ovat hänen omiaan. Pokeritieto seisoo vahvasti sananvapauden takana, mutta Akin mielipiteet eivät edusta Pokeritiedon virallista kantaa.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.

*Korjattu alkuperäistä kirjoitusta 12.9.2019 klo 13.07: Korjattu palkkatietoja oikeellisemmiksi.