Viiden kortin omaha valtaa maailmaa

Havaintojeni mukaan jossain vaiheessa neljän kortin omaha konvertoituu viiden kortin versioksi, jos pelipaikka tarjoaa tähän mahdollisuuden. Näin on käynyt Pariisissa ja Helsingissä ja on nyt käymässä Barcelonassakin.

Tämä pohjautuu siihen, että action-pelaajat tykkäävät välillä painaa omahassa kaikki merkit keskelle ennen floppia varsin luovillakin käsillä. Vitosessa palautusta tulee paljon useammin kuin vajakissa, kuten peliä Mikonkadulla kutsutaan. Joten jossain vaiheessa reippaat veturit huomaavat vitosen olevan hauskempaa ja hyeenat haistavat veren ja seuraavat perässä. Hyeenatkin toki aiheellisesti pelkäävät leijonia, eli viiden kortin omahan tuomaa varianssin radikaalia nostoa.

Toki pahimmat nitit jäävät itkemään vajakkinsa perään, mutta maailma muuttuu ReportAasiseni. Ammattipelaajan tai ainakin livegrindaajan kuuluu pelata sitä, mitä asiakkaat haluavat, eikä sitä mitä itse kovasti tekee mieli.

Olin kovin ilahtunut, kun Barcelonassa on ainakin EPT:n aikana vitospöytiä 10/20 ja 20/50 tasoilla pyöreästi saman verran. Yhden session pelasinkin, vaikka olen täällä enimmäkseen pelaamassa turnauksia.

Pöytäni oli parempaa viihdettä kuin ikinä uskalsin toivoa. Pelasimme alkulämmittelyn jälkeen satasen livellä, eli peli oli 20/50/100 kahden tonnin minimiostolla. Mie pelasin siis vitosta 20BB syvänä, koska en tuntenut pelaajia juurikaan etukäteen.

Tutustuin pikkuhiljaa kyllä. Pöydässä oli kaksi romanialaista(kai), joista jompikumpi reissasi joka potin ja toinenkin yleensä vähintään maksoi. Menemättä teknisiin yksityiskohtiin, pikkustäkin kyylä on pyörittämässä rulettia romanialaisille. Kolmenkympin reikki tosin vie edusta ison osan, mutta kai siitä vielä jotain jää pyörittäjällekin, luulen.

Miulle jäi muutama satanen, koska jouduin keskeyttämään pelin muutaman tunnin jälkeen kesken. Normaalitulos tällaisessa pelissä on plus miinus kymppitonni. Jos olisin keskisuuren rahan puutteessa, olisin ilmoittanut Barcelonaan muuttaneelle Pingviinille, että syö sardiinit yksinäsi, mie olen vuoden parhaassa käteispöydässä. Ville olisi vähintään entisenä ammattipelurina kyllä ymmärtänyt. Mutta sovittu mikä sovittu ja Barcelonan loppuillat saattavat hyvin mennä turtseja vääntäessä.

Tosin ei tänään. Barcelonan Mainin ykköspäivänä onnistuin kasvattamaan stäkkiäni joka tauolle. Kakkospäivänä taas onnistuin vastaavasti vajentamaan nippua kerran kerrasta, kunnes lopulta QTo ei pitänyt rouvia vastaan, vaikka miulla oli kaksi elävää värinvetoa. Sanoin tämän ääneen ja toisen näistä floppasinkin, mutta ei jaksanut maaliin asti.

Pöydässäni pelasi mielenkiintoinen uusi tuttavuus, kanadanbosnialainen Ema Zajmovitz. Hänellä on reilulla millillä turnausrahastuksia, vaikka kertookin olevansa enimmäkseen käteispelaaja. Tämä kyllä näkyikin, koska hän otti A9-tyyppisillä käsillä solidien pelaajien rereissuja kiinni. Tosin hyvällä menestyksellä, sinne jäi ison pinon taakse, kun miun soitot oli soitettu ja nuotit pantu nippuun. En siis ollut koskaan tavannut yhtään kanadanbosnialaista, onko joku muu?

Kokonaisuudessaan Barcelonan EPT:llä menee kovaa. Järjestäjät ovat parantaneet vuosi vuodelta, ja tänä vuonna sekä käteis- että lippujonot ovat vetäneet mukavasti. Pelaajia on paikalla nähdäkseni enemmän kuin koskaan. Gourmet-ravintolansakin ovat laittaneet kiinni, nyyh. Tosin ymmärrän hyvin miksi, olimme siellä aika usein Jari Salosen kanssa ainoat asiakkaat. Huone oli täytetty pokeripöydillä, joten hyvään tarkoitukseen meni.

Huhut pokerin kuolemasta ovat siis voimakkaasti liioiteltuja. Suomessahan peliä ovat yrittäneet tappaa sekä osa RAY:n väestä jo 90-luvulla ja Jouni Laiho 2000-luvulla. Mutta pokeri on sitkeähenkinen pirulainen, ja vaikeasti tapettava.

Osalle meistä on taitopelissä enemmän viehätystä kuin kuulien hyppelyssä tai rullien pyömisessä. Viiden kortin omahaa muuten vajakkiuskovaiset kutsuvat lotoksi. Mutta viiden kortin omahassa on lottoa parempi palautusprosentti ja se vielä pikku hiljaa valtaa maailmaa Barcelonaa pidemmällekin.

P.S. Onpa ollut hilpeää seurata viime päivien rahapelikeskustelua. Miulla oli joku vuosi sitten tarkoitus tehdä kirja Veikkauksen Edunsaajien korruptoituneisuudesta, mutta projekti lässähti pätevien ja terveiden tutkimusapulaisten puutteeseen. Arvelin, että miulle tulisi tutkimustyössä tunnettuna monopolikriitikkona enemmän kättä naamaan kuin jollekin vähemmän omaa hauskaansa monopolin kaksinaismoralismin kustannuksella pitäneelle. Lisäksi olisi vaadittu paljon raakaa työtä, ja viisikymppisenä olisi hyvä jo vähän downshiftata.

Kauppalehden Senja Larsen kyllä hoitaa edunsaajien ristiinnaulitsemisen. Varsinkin kun Allianssi ry:n toiminnanjohtaja Anna Munsterhjelm meni twiittaamaan ”Veikkaus-kritiikin suurimpia ongelmia lienee se, että sen äänekkäimmillä osallistujilla on enemmän intohimoa kuin tietoa aiheesta.” Tämä on tutkivalle journalistille kuin näyttäisi Veikkauksen Lottomajakutsua edunsaajalle.

Edunsaajien suurimpana murheena ei pitäisikään olla kriitikkojensa tietämättömyys, vaan miten paljon tästä suomalaisen Hyvä Veli -verkoston kähminnöistä niin monet (kuten mie) tietävät.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina. 

Akin mielipiteet ovat hänen omiaan. Pokeritieto seisoo vahvasti sananvapauden takana, mutta Akin mielipiteet eivät edusta Pokeritiedon virallista kantaa.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.

Viiden kortin omahan pikakurssi