Viis muiden rimasta – nosta omasi

Mikael BoldtOsa meistä Pokeritieto-riippuvaisista muistaa Mika Puron viimeisen kolumnin, jossa hän kertoi luopuvansa nettipokerista. Aki kirjoitti seuraavan kolumninsa ikään kuin vastineeksi. Ja minä, vasta jokunen vuosi netissä pelanneena, taivuin Akin näkemykseen. Hörhöjä tulee aina olemaan riittämiin. Ja tämän vuoden kesän kynnyksellä minulla oli kunnia tutustua, vaikkakin pintapuolisesti, Juha Helppiin, joka Puron kanssa kuuluu niihin harvoihin, jotka aloittivat nettipelaamisen viime vuosituhannella. Hänellä ei todellakaan ole aikomusta lopettaa nettipelejä.

Jokin siis mättää pintapuolisesti miellyttävän Mikan päätöksessä.

Minulla ei ole kokemusta nosebleedistä, eikä edes kohtuu isoista peleistä, mutta silloin tällöin “ansaintamielessä” pelattavia pelejä pelaavana, olen vakuuttunut siitä, että huonojen pelaajien määrä on tarpeeksi suuri, jos yhtään välittää opiskella.

Nämä ajatukset syntyivät yllättävällä tavalla.  Kirjoitin kuukausi sitten aikomuksestani juosta Tukholman marathon ensi vuoden kesäkuun toinen.  Mainitsin tulostavoitteeni ja sain heti paljon vedonlyönti-innokkaita kommentteja. Yksi tuntui yllättävältä; väitettiin, että tavoitteeni olisi yhtä kuin ikäluokkani voitto, tai aivan sen kärkeen sijoittuminen.

Mitä ihmettä.  Osasin kaikki yleisurheilutilastot ulkoa vuosien 1978 ja 1984 välisenä aikana ja siihen kuului hyvä käsitys massamaratonien tuloksista. Päätin tutkia tulosten muuttumista vuodesta 1972 tähän päivään.  Alkuvuosi on valittu herrojen Juha Väätäinen, Lasse Viren ja Frank Shorterin takia, joiden saavutukset saivat aikaan verrattoman juoksuinnostuksen, alkaen USAsta ja Suomesta, kattaen lopuksi koko maailman.

Ja totta tosiaan, alkuaikoina juostiin verraten omia aikoja huippujen aikoihin. Eli tavoitteet olivat korkealla. Ja tulokset saatanallisen kovia. Vähitellen kaikki muut massamaratonit, New Yorkia lukuun ottamatta, menettivät juoksijoita, kunnes uusi, mutta erilainen innostus syntyi.  Se on tämän päivän harrastejuokseminen.

On kova juttu kertoa käyneensä Nykissä marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna maratonia juoksemassa. Mutta kunnollista vaivaa ei haluta nähdä.

Samalla kaikki suuret kilpailut joutuivat siirtämään maaliportin sulkemisen myöhemmäksi.  Nykyisin voi paikoitellen viipyä jopa 8 tuntia matkalla, kun esimerkiksi Helsingissä alkuaikoina lopetettiin ajanotto viiden tunnin jälkeen.  Kahdeksan tuntia!  Kävelen 42 kilometriä alle kuuden tunnin.

Olen yrittänyt keksiä syytä tähän kehitykseen ja yksi on ilman muuta lihavuuden lisääntyminen – joka sivumennen sanoen on syy, miksi afrikkalaiset juoksijat kahmivat kaiken pitkillä matkoilla.  Nälänhädällä on puolensa.

Yllä oleva ei ole neurokirurgiaa, mutta johtaa pieneen ahaa-elämykseen.

Jos tuloksesi pokerissa hiipuvat, se ei ole merkki inhimillisen tyhmyyden loppumisesta, vaan siitä, että olet laiminlyönyt itsesi kehittämisen.

Voi olla, että keskimääräinen kala on oppinut räpyttelemään eviään paremmin, mutta miten selität sen, että rebuy-turnauksissa edelleen noin puolet pelaajista ovat tippuneet rebuy-ajan jälkeen.  Tämä piti paikkansa 2003 ja pitää useimmiten paikkansa edelleen.

Tai käy seuraamassa stakkikoot Pokerihuoneen Wild West turnauksissa alussa, add-on aikana ja heti sen jälkeen. Planktonia ja silakkaa vielä löytyy ja paljon.

Eli jos olet kuusivuotias ja aiot korkeushyppääjäksi, unohda Sotomayorin 245 ja aseta tavoitteesi esimerkiksi kolmeen metriin.

Pokeri on myös kilpailulaji. Nosta rima kunnolla, jos olet tosissasi.