Voitollista viikkoa hakemassa Badenissa

Aki PyysingAki Pyysing kommentoi ajankohtaisia asioita Akin Showdown -nimisellä palstalla. Nyt Aki kertoo matkastaan Seven Card Stud:in "euroopanmestaruuskisoihin" Badeniin. Ulkomaisilla turnausviikoilla hyvä tavoite on palata kotiin enemmän rahaa taskussa kuin sinne lähtiessä. Lue kolumnista kuinka Akin pelit Badenissa sujuivat.

Voitollista viikkoa hakemassa Badenissa

Badenin turnaus on aina houkutellut runsaasti suomalaisia. Nuoremmat pelurit ovat löytäneet alkuviikon Texas-turnaukset ja sevenissä on vanhempi sukupolvi käynyt jo iät ja ajat. Badenissa on viikon ajan runsaasti rahapeliä ja isoja turnauksia. Myös offpoker-toimintaan Baden tarjoaa hyvät mahdollisuudet. Ympäröivä luonto on kaunis vuoristomaisemineen ja erilaisia kylpylöitä löytyy, kuten kaupungin nimestä voi päätellä.

Aiemmin Badenissa on kasinolle päästäkseen täytynyt ostaa kohtuullisen kallis ”ruokakuponki”, jolla on sitten saanut syödä ja juoda rajattomasti. Suomen joukkue on yleensä suhtautunut ”ilmaiseen” juomatarjoiluun asian vaatimalla vakavuudella. Muun muassa yksi sevenin kolmostila ja yksi nelostila ovat tulleet Suomeen reippaasti kahden promillen paremmalla puolella.

Tästä oli minunkin maksalleni onneksi luovuttu tänä vuonna. Juomat ja ruoat olivat kasinolla lisäksi varsin kalliita, toisin kuin yleensä Itävallassa. Eli humalassa törttöilyä ei tällä kertaa saanut ”pakkohan se on ottaa kun kerran on maksettu” -mentaliteetin piikkiin.

En pelannut viikolla muita turnauksia kuin sevenin. Rahapelit ovat Badenissa tavallisesti poikkeuksellisen hyvät ja valinnanvaraa on paljon. Arvelin odotusarvoni olevan paremman käteispelissä.

Lisäksi voitollinen viikko on paljon helpompi saada aikaan pelaamalla runsaasti käteistä. Voitollisen viikon tavoittelussa ei sinänsä ole odotusarvomielessä mitään järkeä, mutta pitkän kokemuksen mukaan lentokentällä on paljon hauskempi odotella paluulentoa voitollisen viikon jälkeen. Vanhemmiten olen alkanut arvostaa enemmän tällaisia ”henkisiä” arvoja ja pari kertaa jopa lopettanut viikon viimeisenä päivänä hyvän rahapelin varmistaakseni hyvän mielen seuraavaksi viikoksi. Olen siis osin luopunut Sklansky –uskostani ja tullut siihen tulokseen, että jokaista odotusarvoeuroa ei tarvitse välttämättä tavoitella. Itse asiassa yritän perustella itselleni tätä epärationaalista käytöstä sillä, että olen seuraavalla viikolla paremmassa henkisessä kunnossa pelaamaan. Todellisuus lienee vanhenemisen mukanaan tuoma pehmeneminen.

Offpoker –puolella paras suoritukseni oli kun yritin juosta läheisen kukkulan laelle Jari Salosen kanssa. Yritykseksi jäi, minä sippasin vähän ennen huippua, mutta sain pulssini 210:een, mikä nelikymppiselle on kova luku.

Käteispelissä pelasin ensin pari päivää no limit Texasia heikohkolla menestyksellä. Survaistuani yhden stäkin kasiparilla kalleparia päin siirryin omahan ihmeelliseen maailmaan. No limit- pelit olivat sinänsä pääsääntöisesti hyviä, kortti vaan ei käynyt ja viimeisessä jaossani ei vastustajan luvussakaan ollut kehumista.

Seventurnaus pelattiin ensimmäistä kertaa freezeouttina. Fieldi oli pienentynyt, mutta joukossa oli edelleen järkyttävän huonoja pelaajia. Juha Helpin mukaan EPT- turnausten taso on koventunut ja internetpelaajatkaan eivät ole enää niin helppoja kuin aikaisemmin. Sevenissä sen sijaan taso ei ollut noussut. ”Paria ei jätetä” on pelin henki. Struktuuri oli myös erittäin hyvä. Heti ensimmäinen taso sattui löysille vetelijöille, mutta tasot nousivat maltillisesti ja kestivät 60 minuuttia. Turnaus sujui limiittiseventurnaukseksi leppoisasti, ja minulla oli merkkejä siedettävästi melkein koko ajan. Bubblen vaiheilla yritin hetken liikaa ja ajauduin ongelmiin ja jouduin syöksymään 44Q:lla 889:ä vastaan, mutta onnekkaasti voitin jaon. Tämän jälkeen nousinkin vauhdilla ylöspäin aina kuplan puhkeamiseen saakka. Semifinaalissa sain vasemmalle puolelleni Theo Jörgensenin isoilla nipuilla varustettuna ja epäilin ison kohtaamisen olevan edessä. Theo minut sitten nappasikin, minulla 44K ja Theolla KJ8. Reissasin K pinnassa ja Theo rereissasi jätkällään. Tiesin, että Theo ei enää irrota tästä kädestä ja vain maksoin toivoen, että saisin jotain pelottavaa pintaan ja Theon myöhemmin pakkaan. Theon pariin en (tällä kertaa oikein) uskonut. Viidennellä oltiin sitten all-in ja minun neloseni pysyivät nelosina, mutta Theo sai kuudennella ässän viidennellä saamansa ässän seuraksi ja voitti yhdellä parilla. Tämän jälkeen siirryin Jan Sörensenin ja hintavien drinkkien seuraan.

Olin voittanut pienissä omahoissa niukasti, mutta sain pienet voittoni painettua menemään viimeisenä päivänä 100-100 -omahaan. Yksi huono bluffi ja kärkirattaat vastaan pohjasetti olivat tähtiesitykseni. Itse asiassa luulin olevani krapulassa, mutta olin saanut lisäksi jonkinasteisen flunssan ja olo oli karmea. Lopetinkin tällä kertaa viimeisenä päivänä pelit siksi, että en selvästikään pelannut parasta peliäni. Varmistin samalla tappiollisen viikon.