Erilainen matkaopas Pariisiin

Pariisin Unibet Open -turnausfestivaali on pyörähtämäisillään käyntiin. Pariisissa riittää toki kaikenlaista nähtävää Eiffel-tornista Louvreen, mutta Pokeritieto sukeltaa tällä kertaa pintaa syvemmälle ja julkaisee turnausjuhlan kunniaksi oppaan Pariisin erikoisimpiin nähtävyyksiin.

 

Maailman vanhin koripallokenttä

Kuvittele, että olet Haluatko Miljonääriksi? -ohjelmassa vastaamassa miljoonan euron kysymykseen. ”Missä sijaitsee maailman vanhin koripallokenttä?”, kysyy Jaajo Linnonmaa yleisön pidätellessä hengitystään. Vaihtoehdoiksi annetaan New York, Boston, Chicago ja Pariisi. Sinulla ei ole harmainta aavistusta, mutta käytössäsi on vielä 50-50 -oljenkorsi, minkä käyttämisen jälkeen jäljelle jäävät Boston ja Pariisi.

”Ei se ainakaan Pariisi voi olla”, hihkut voitonriemuisena ja lukitset vastaukseksesi Bostonin.

Väärin meni.

Vaikka koripallo tosiaan keksittiin Bostonissa, maailman vanhin edelleen käytössä oleva koripallokenttä rakennettiin Pariisiin vuonna 1893. Lajin isä oli Bostonin YMCA:n (nykyään Springfield College) liikunnanopettaja James Naismith, joka keksi koripallon vuonna 1891 pyrkiessään kehittämään lajin, jota voisi pelata sadepäivinä myös sisällä. Naismithin peli nousi Bostonissa nopeasti suosituksi, ja kun yksi koulun opettajista sai pari vuotta myöhemmin siirron Pariisiin, tämä toi pelin mukanaan. Paikalliset innostuivat pelistä suuresti, ja YMCA:n liikuntasaliin ripustettiin hedelmäkorit, joihin palloa heiteltiin.

Kenttä muistuttaa suuresti nykyaikaista kenttää lukuunottamatta yhtä poikkeusta: Kentän keskellä töröttää kaksi betonipaalua, jotka tuovat peliin hieman väistelyelementtiä ja vaaran tuntua.

Toimituksen tietojen mukaan osoitteessa 14 Rue de Trévise sijaitsevan kentän pitäisi edelleen olla kenen tahansa käytettävissä ainakin päiväsaikaan. Ennen paikalle lähtemistä käyttöoikeutta kannattanee kuitenkin tiedustella (tai varata vaikka oma kenttävuoro) puhelinnumerosta +33147709094.

Mystinen maanalainen maailma

Pariisin kuuluisien katakombien historia on värikäs – ja jopa lähihistorian osalta osittain tuntematon. Kaupungin alla sijaitsevasta massiivisesta tunneliverkostosta paljastuu tasaisin välein kaikenlaista yllättävää, eikä esimerkiksi virkavallalla ole mitään mahdollisuutta tonkia sen kaikkia salaisuuksia. Jo Rooman valtakunnan ajoilta peräisin olevia labyrinttimaisia tunneleita oletetaan kiermurtelevan Pariisin alla yli 300 kilometrin verran, mutta virallisesti yleisölle on avoinna vain osoitteesta 1 Place Denfert-Rochereau löytyvä lyhyt osuus.

Paikalta löytyy arviolta seitsemän miljoonan entisen pariisilaisen maalliset jäänteet siististi pinottuina – 1700-luvun lopussa Pariisin hautausmaat pursusivat niin paljon ruumiita, että kuolleita jouduttiin jättämään jopa kokonaan hautaamatta. Tämä taas johti kulkutautien leviämiseen, ja lopulta poliisi ja kirkko siirsivät vaivihkaa luut hautausmaalta katakombeihin. Tunneleihin päätyi uudelleenhaudatuksi myös muun muassa Punahilkka– ja Tuhkimo-saduista tunnettu Charles Perreault ja useita muita merkkihenkilöitä.

Katakombeihin liittyvistä salaisuuksista hyväksi esimerkiksi käy uutinen vuodelta 2004, jolloin pariisilaiset poliisit käväisivät suorittamassa harjoitustehtävää kartoittamattomassa osassa tunneleita vastapäätä Eiffel-tornia sijaitsevan Palais de Challot -palatsin alla. Viemärin läpi katakombeihin laskeutuneet poliisit löysivät ensi töikseen kyltin, jossa luki ”rakennustyömaa, pääsy kielletty”. Hieman syvemmällä vastaan tuli käytössä oleva valvontakamera, ja kun poliisit lähestyivät kameraa, luolassa alkoi kaikua koirien vihaista haukuntaa taltioinut äänite. Poliisit jatkoivat edelleen eteenpäin, ja löysivät lopulta 500-neliömetrisen luolan, jonka sisällä oli täyden palvelun elokuvateatteri täysimittaisella laajakankaalla, projektorilla ja sohvamaisilla penkeillä juomatelineineen. Naapuriluolasta taas löytyi juotavaa pursunnut baari ja ravintola tuoleineen ja pöytineen. Paikalta ei kuitenkaan löytynyt merkkiäkään sen ”omistajista”, ja poliiseja hämmensivät entisestään maan alle vedetyt sähköjohdot ja kolme toimivaa puhelinlinjaa. Kun poliisit palasivat muutamaa päivää myöhemmin sähköeksperttien kanssa selvittääkseen sähkön alkuperän, johdot oli leikattu ja lattialta löytyi viesti ”älkää yrittäkö etsiä meitä”.

Kannattaa huomioida, että katakombit ovat erittäin suosittu turistinähtävyys ja jonottamaan saattaa joutua jopa tunnin. Jonottamisen voi välttää ostamalla lipun etukäteen. Paikalle ei saa viedä minkäänlaisia reppuja eikä laukkuja, eikä tarjolla ole myöskään matkatavarasäilytystä.

Kellistäjärentun viimeinen lukaali

Pariisi tunnetaan rakkauden ja seksin kaupunkina, eikä kukaan elävä tai kuollut kuvasta sen synninhehkuista menneisyyttä yhtä hyvin kuin raporttien mukaan jopa tuhansia naisia karhealla karismallaan kellistänyt laulaja-näyttelijä-säveltäjä-ohjaaja Serge Gainsbourg. Gainsbourg muistetaan etenkin yhdessä silloisen naisystävänsä Brigitte Bardot’n kanssa 1960-luvun lopulla äänittämästään kappaleesta ”Je t’aime… moi non plus”, jolla kuullaan naisen orgasmin ääniä. Kappaletta pidetään yhtenä kaikkien aikojen inspiroivimmista makuuhuonekappaleista, mutta ilmestymisaikanaan se joutui useissa maissa sensuurin kohteeksi.

Gainsbourg ehti pitkän uransa aikana muun muassa äänittää Lolitaa mukailevan konseptialbumin Histoire de Melody Nelson, ahdistella televisiossa seksuaalisesti nuorta Whitney Houstonia, tehdä kappaleen suuseksistä 16-vuotiaalle laulajattarelle, kirjoittaa Luxemburgia edustaneelle France Gallille Euroviisut voittaneen kappaleen ja kuvata kappaleensa ”Lemon Incest” (”Sitruunainsesti”) musiikkivideon, jolla tämä makoilee sängyssä 16-vuotiaan tyttärensä, sittemmin Hollywood-näyttelijäksi päätyneen Charlotte Gainsbourgin kanssa. Gainsbourg on kyseenalaisista tempauksistaan huolimatta – tai kenties juuri niiden takia – erottamaton osa Ranskan modernia taidehistoriaa, ja miestä palvotaan edelleen etenkin nuorten naisten keskuudessa hartaasti.

Gainsbourg oli monella tapaa klassinen renttuhahmo, ja tätä onkin mahdoton kuvitella ilman suupielessä roikkuvaa tupakkaa ja viskinhuuruista hengitystä. Gainsbourg kuoli 62-vuotiaana sydänkohtaukseen – luultavasti elintapojensa seurauksena. Gainsbourgin entinen koti sijaitsee osoitteessa 5 Rue de Verneuil, ja vaikka sisälle taloon ei pääse vierailemaan, sitä edustavasta aidasta löytyy taiteilijaa kuvastava muraali ja kasoittain tälle osoitettuja rakkauskirjeitä.

Vaikkei Gainsbourgista välittäisikään, ”Je t’aime… moi non plus” on pakollista lisättävää Pariisi-kaupunkikävelyn soittolistalle. Kappaleen voit kuunnella YouTubesta tästä.

Herra Noirin pullottava housunlahje

Mikäli edelliset kaksi kohdetta jättivät kuoleman ja seksin kytemään tajuntaan, Père-Lachaisen kuuluisalta hautausmaalta löytyvä Victor Noirin hauta yhdistää kätevästi molemmat aihepiirit.

Noir oli poliittinen journalisti, jonka prinssi Pierre Bonaparte ampui kaksintaitelussa kuoliaaksi vuonna 1870. Noirista tuli eräänlainen marttyyri ja imperialismisorron symboli, ja tämän hautajaisiin osallistui yli 1000 ihmistä. Noirille haluttiin myös komea muistomerkki, ja kuvanveistäjä Jules Dalou sai tehtäväkseen veistää Noirin haudan päälle mahdollisimman realistisen, oikeissa mittasuhteissa olevan muistomerkin.

Dalou teki piiruntarkkaa työtä – Noirin hautarauhan kannalta vähän liiankin tarkkaa. Seesteisesti selällään lepäävän Noirin housunlahkeessa pullottaa nimittäin mitä ilmeisimmin melkoisissa mitoissa ollut elin, jota on melko vaikea olla huomaamatta. Kun liikkeelle lähti pian vielä huhuja, että Noirin haudalla ratsastaminen varmistaisi hedelmällisyyden, tämän hauta alkoi saada päivin ja öin naispuolisia vieraita.

150 vuotta myöhemmin Noirin patsaan vihreä pinnoite on kulunut vierailujen seurauksena lahkeen pullistuman kohdalta kokonaan. Patsaalla on ratsastanut muun muassa burleskitaiteilija Dita von Teese, ja Noirin lahkeen päällä käy tänäkin päivänä vierailijoita ympäri maailmaa. Hedelmällisyysistunnot on yritetty estää ainakin kerran – vuonna 2004 rakennetulla, patsaan eristäneellä aidalla – mutta paikallisten naisten hautausmaalla järjestämät äänekkäät protestit saivat viranomaiset muuttamaan mielensä ja purkamaan aidan.

Hautausmaa on tunnettu turistikohde, ja sieltä löytyvät myös muun muassa Jim Morrisonin, Marcel Proustin, Edith Piafin, Frédéric Chopinin ja Oscar Wilden haudat. Paikka on avoinna päivittäin kello 8-18.

Kasvovoide kuin Tšernobylistä

Osoitteesta 1 Rue Pierre et Marie Curie löytyvä The Musée Curie eli radiologian tutkimukselle omistettu museo ei ensikuulemalta vaikuta erityisen mielenkiintoiselta vierailukohteelta. Vuonna 1934 kuolleen Marie Curien laboratoriona* toiminut tila kätkee kuitenkin sisäänsä paitsi mielenkiintoisia oppitunteja radiologian historiasta, myös nykyvinkkelistä varsin hämmentävän Kaupalliset radioaktiiviset tuotteet -osion.

Ennen kuin Curien yhdessä miehensä Pierren kanssa löytämän radiumin vaarallisuus ymmärrettiin, radioaktiivisesti säteilevää ainetta pidettiin lähes ihmelääkkeenä. Radiumia lisättiin muun muassa kasvovoiteisiin, savukkeisiin ja kelloihin, ja tuotteita markkinoitiin terveystuotteina – esimerkiksi kasvoilla hehkuva radioaktiivisuus oli 1920-luvulla suorastaan terveyden merkki. Radiumia myytiin myös suoraan valmisteina, joiden pitkäaikainen käyttö osoittautui myöhemmin hengenvaaralliseksi.

Museosta löytyy muun muassa Radium Girls -merkkistä radiumlinimenttiä ja 100 vuotta vanhoja savukepaketteja (kuva alla), joiden käyttäjät säteilivät muutenkin kuin pelkästä ilosta. Paikka toimii myös hyvänä lisämausteena HBO:n mainiosta Chernobyl-sarjasta hurmioituneille.

Vierailu on ilmaista. Museo on avoinna ke-la kello 13-17.

*Tila on sittemmin puhdistettu radioaktiivisista aineista, ja vierailu on nykyisin turvallista.

59 Rivoli

Pariisin vilkkaimman shoppailualueen keskeltä löytyy ilmainen taidenähtävyys, jonka katsastamista voi suositella niillekin, jotka eivät modernista taiteesta (vielä) niin perusta. Osoitteesta 59 Rivoli löytyvä samanniminen ateljeekompleksi muistuttaa ulospäin lähinnä kodittomien valtaamaa kerrostalorappua, eikä syyttä: Paikallinen KGB-nimeä (Kalex, Gaspard & Bruno) käyttänyt taiteilijakollektiivi tosiaan valtasi Crédit Lyonnais -pankin hylkäämän rakennuksen vuonna 1999 ja rakensi tiloihin laittoman taidegallerian. Paikka oli jo kaksi vuotta myöhemmin 40 000 vuotuisen vierailijansa voimin Pariisin kolmanneksi suosituin modernin taiteen keskus, vaikka sen toiminta oli edelleen täysin laitonta.

Pariisin kaupunki osti sittemmin kiinteistön ja avasi sen vuonna 2009 paikallisten taiteilijoiden tilaksi. Taiteilijat voivat vuokrata itselleen ateljeen minimihintaan, ja sen näyttelyt ovat vierailijoille ilmaisia. Näyttelyjen taso vaihtelee laidasta laitaan, mutta kokonaisuutena paikka sisältää runsaasti mielenkiintoista ihmeteltävää.

Avoinna joka päivä kello 13-20.

Tunneliseikkailu

Ennen Pariisin metron valmistumista kaupungissa toimi ympyränmuotoinen junarata, joka yhdisti kaupunkin suurimmat rautatieasemat. 32 kilometriä pitkän Petite Ceinture -radan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1852, ja sillä liikennöitiin vuodesta 1862 vuoteen 1934. Metron valmistuttua rata jäi tarpeettomaksi, ja lähes vuosisataa myöhemmin osittain maan päällä mutkitteleva rata on yli 200 kasvilajin ja katutaiteen peittämä. Vanhat ratakiskot ja juna-asemat ovat edelleen monin paikoin lähes koskemattomia.

Radalle pääsee kiertelemään yhteensä yhdeksästä eri kaupunginosasta (12., 13., 14., 15., 16.,17., 18., 19., ja 20. arrondissementit). Virallisesti vierailijoille ovat avoinna 12., 15. ja 16. arrondissementin sisäänkäynnit, ja helpoin pääsy radalle lienee Villa du Bel Airin kohdalta. Kyseisen sisäänkäynnin lähellä on useita upeita vanhoja asemia.

Ennen junarataseikkailua kannattaa huomioida, että monet tunneleista ovat erittäin pitkiä ja täysin pimeitä (sekä rottien kansoittamia). Mukaan on ehdottomasti pakattava kunnollinen taskulamppu.

Vapaudenpatsas

Maailmankuulun Vapaudenpatsaan nähdäkseen ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaan ikoninen vihreä patsas löytyy myös tältä puolelta Atlanttia – tarkemmin sanottuna Pariisista.

Ranskahan lahjoitti New Yorkissa komeilevan Vapaudenpatsaan amerikkalaisille vuonna 1886, ja amerikkalaiset päättivät vuorostaan antaa Ranskalle vastalahjan kolmea vuotta myöhemmin. Amerikkalaisilta puuttui kuitenkin ilmeisesti hieman mielikuvitusta, sillä lahjaksi valikoitui tarkka – joskin neljä kertaa pienempi – kopio ranskalaisten itsensä lahjoittamasta Vapaudenpatsaasta.

Pariisin Vapaudenpatsas sijaitsee keskelle Seine-jokea rakennetulla Île aux Cygnesin saarekkeella, ja sen voi nähdä jopa Eiffel-tornista. Patsaalla voi myös käydä vierailemassa ilmaiseksi (osoite).

Baarisuosituksia:

La Lucha Libre (ensimmäinen kuva alla). Espanjalais-meksikolaisen teemabaarin nimi tarkoittaa vapaapainia, ja sitä baarissa tosiaan on tarjolla. Paikan kellarista löytyy nimittäin vapaapainikehä, jossa asiakkaat voivat mätkiä toisiaan (halutessaan pukeutuneena esimerkiksi jättimäisiin sumopainija-asuihin) muutaman mezcalin litkittyään. Viikonloppuisin paikalla järjestetään myös oikeita ammattilaistason vapaapainiotteluita. Snacks-listalta löytyy sivuvetoihin sopivasti skorpionia. 10 Rue de la Montagne Sainte Geneviève.

Harry’s Bar. Pariisin legendaarisin baari ja pakollinen vierailukohde, jossa James Bondkin seikkailee Ian Flemingin kirjoissa. Vuonna 1911 ovensa avannut baari on toiminut koko historiansa ajan taiteilijoiden ja muiden merkkihenkilöiden vakiojuottolana, ja paikalla ovat viihtyneet esimerkiksi F. Scott Fitzgerald ja Ernest Hemingway. Harry’s Baria on väitetty sekä Euroopan ensimmäiseksi cocktail-baariksi että Bloody Mary -drinkin syntypaikaksi, ja baarin nimikkojuoma French 75 (shampanjaa, giniä, sitruunamehua ja sokeria – vahva tilaussuositus!) on sen vanhan omistajan Harry MacElhonen käsialaa. Baarin nykyinen omistaja on MacElhonen lapsenlapsen leski, ja se toimii tänä päivänä perinteidensä mukaisena hämyisenä korttelikapakkana. Historian siipien havina on edelleen käsinkosketeltava, sillä baarin sisustukseen ei edelleenkään sisälly esimerkiksi televisioita tai muuta taustamusiikkia kuin ikivanhaa pianoa soittamaan rohkenevien pimputus.

Le Comptoir Général. Vanhassa ladossa Saint-Martinin kanavan edessä sijaitseva hämmentävä illanviettopaikka mainostaa itseään yhdistelmänä baaria, ghettomuseota, konseptikauppaa ja urbaania huvipuistoa. Baarin sisältä löytyy myös esimerkiksi saluuna ja kirjasto. Sisustus on juuri niin erikoinen, kuin kuvauksesta voi päätellä. Paikka täyttyy viikonloppuisin nopeasti. Aukeaa keskiviikosta sunnuntaihin jo aamupäivällä. 80 Quai de Jemmapes.

Moonshiner. Salakapakkaan päästäkseen kulkijan on paikallistettava osoitteessa 5 Rue Sedaine sijaitseva piskuinen italialainen pizzeria Da Vito, käveltävä sen pizzauunin ohi ja astuttava suoraan sisään pakastimen raskaasta metalliovesta. Upea cocktail-baari tunnetaan taidokkaista baarimikoistaan ja sata vuotta vanhaa tunnelmaa jäljittelevästä miljööstään. Huom: Konflikteja välttääkseen kannattaa varmistaa tulleensa oikeaan pizzeriaan. 5 Rue Sedaine.

Gossima Ping Pong Bar (toinen kuva alla). Juuri sitä miltä kuulostaa: Pingispöytiä baarissa. Entisen maailmanmestarin Jean-Philippe Gatienin omistama juottola on rakennettu vanhan autotallin sisään, ja kaksikerroksisessa paikassa riittää tilaa vähän tiukemmillekin otteluille. 4 Rue Victor Gelez.

Artikkeli on osa Pokerisivujen Erilainen Matkaopas -sarjaa, joka esittelee eri Euroopan kaupunkien erikoisia nähtävyyksiä. Pokerisivujen päivitystöiden takia artikkeli julkaistiin Pokeritiedon puolella, jotta Unibet Openia pelaamassa olevat pääsevät hyödyntämään sen antia.

Tunnelmia paikan päältä välittää AdMinisterin toimittama turnausseuranta!

Kuvat: Wikipedia, Wikimedia Commons, Pixabay, Flickr

Unibet Open Pariisin ohjelma:

Ke 27. marraskuuta

Klo Turnaus Sisäänosto Tasot Alkupino Reg. loppuu Re-entry?
10:00 Main Event Day 1 Paris Edition €1000 + €100 45/60 min 30,000 Tason 7 alussa Kerran (vain 1C-päivänä)
19:00 Unibet Tag Team Championship Kutsuturnaus 20 min 25,000 Freezeout

To 28. marraskuuta

Klo Turnaus Sisäänosto Tasot Alkupino Reg. loppuu Re-entry?
10:00 Main Event Day 1A €1000 + €100 45/60 min 30,000 Tason 7 alussa Kerran (vain 1C-päivänä)
19:00 Unibet Battle Royale Kutsuturnaus 20 min 25,000 Freezeout

Pe 29. marraskuuta

Klo Turnaus Sisäänosto Tasot Alkupino Reg. loppuu Re-entry?
10:00 Main Event Day 1B €1000 + €100 45/60 min 30,000 Tason 7 alussa Kerran (vain 1C-päivänä)
20:00 Main Event Day 1C €1000 + €100 20 min 30,000 Tason 7 alussa Kerran (vain 1C-päivänä)

La 30. marraskuuta

Klo Turnaus Sisäänosto Tasot Alkupino Reg. loppuu Re-entry?
11:00 Main Event Day 2 60 min
16:00 NLH Progressive Superknockout (50%) €200 + €20 20 min 15,000 Tason 7 alussa 1 Re-entry

Su 1. joulukuuta

Klo Turnaus Sisäänosto Tasot Alkupino Reg. loppuu Re-entry?
12:00 Main Event Day 3 – Final Table 60/45/30
13:00 NLH Turbo €150 + €15 15 min 15,000 Start lvl. 9 1 Re-entry

Unibetin peleihin pääset tästä!