• Vastaa aiheeseen: Pikkupro Kynnyksellä

    Etusivu Foorumit Muu keskustelu Pokeripäiväkirjat Pikkupro Kynnyksellä Vastaa aiheeseen: Pikkupro Kynnyksellä

    #1022895
    PikkuPro
    Osallistuja

    Järkevä järjestys tehdä asioita

     

    *Oksennus*. Niin vastenmielinen otsikko. Kattelen just Au Pairien uusinta tuotantokautta ja tuli ajatus, kun yksi stressaa, että mitä jos uusi perhe ei toimikaan. Tajusin, että mä oon tehnyt usein asiat eri järjestyksessä. Ei ole juuri kiinnostanut miettiä mitä voi seurata tai mennä pieleen vaan jos oon jotain halunnut tehdä oman elämäni suhteen niin oon tehnyt ja mietitään seurauksia sitten myöhemmin, lol.

    1. 1995 Olin Kauppakorkeassa ja halusin vaihtoon. Päätin valita oudoimman paikan mitä listalla on. Se oli Pakistan, en tiennyt maasta mitään enkä ottanut juuri selvääkään. Oli lentolippu ja oli koulun osoite. Lopulta löysin itseni, yksin, 1. Afganistanin pakolaisleiriltä, 2. K2 vuoren juurelta, 3. heimoalueen aseseppäkylästä, keskeltä tulitusta, ilman papereita https://en.wikipedia.org/wiki/Darra_Adam_Khel 4. eliitin huumebileistä ja 5. paikallisen tyttöystävän vierestä. Viimeinen oli kulttuurillisesti hieman riskialtista puuhaa (tytöillä oli vartijansa eliittikoulussakin) vaikka Lahore olikin Pakistanin rauhallista ja “liberaalista” osaa.

    2. 1996 Olin kauppakorkeakoulussa ja päätin hakea Valtsikaan koska se kuulosti kiinnostavalta ja kauppis enää Pakistanin jälkeen ei. Kuulin läheisiltä, että tuossa ei ole mitään järkeä mutta järkevyys ei tosiaan ole mun järjestys tehdä asioita, aina.

    3. 2007 olin kolmansilla treffeillä niin tyttö kysyi, muutanko Jenkkeihin hänen kanssa neljän kuukauden päästä. Vastasin miettimättä “joo” johon hän totesi, “ok, mun täytyy sit hankkia vielä yksi firma projektin rahoitukseen”. Naimisiinkin piti mennä jos halusi ton kuvion joten kun rahoitus varmistui, niin maistraatista eka vapaa aika ja kioskista vissiin aidot hopeasormukset vaikka maksoi lähes 50 euroa.

    4. Lapsien kanssa en oo nuorena ollut tekemisissä eivätkä ne erityisesti kiinnostaneet. Nainen halusi lapsia ja totesin, että “en tiedä yhtään mitään niistä tai mitä lapsista seuraa, mutta jos niitä haluat, voin siihen lähteä ja katsotaan mitä tapahtuu”.

    5. Tohon sarjaan liittyen…katselen miten noi kakskymppiset stressaa, että mitä jos perhe on sitä tai tätä. Mitä vittua, kolme kuukautta. Tajusin, että ei tullut ees mieleen miettiä “mitä jos…” kun palkattiin KH etänä Jenkeistä käsin, Skypellä. Lähetettiin se kämppään jota ei itse oltu koskaan nähty eli otettiin sekin etänä. Ei ollut mitään plan B toisin kuin noilla nuorilla jotka voi tuotantoyhtiön luksuskämpässä asuen etsiä sopivampaa perhettä jos eka ei natsaa eivätkä kestä kolmea kuukautta siinä eli voi kyynel kun on pelottava spot.

    En mä oikeesti näe, että ainut järkevä tapa tehdä asioita on yliselvittää ja ylitaustoittaa ja miettiä kaikki mahdolliset ja mahdottomat karikot etukäteen. Elämällä ne karikot löytyy, hyppäämällä sokeasti laiturin päästä tuntemattomaan veteen. Noin niinkuin kuvainnollisesti, en ehkä kirjaimellisesti suosittele.

    Ihmiset, eläkää. Enkä tarkoita, että päihteitä joka päivä ja orgiat joka ilta. Välttämättä. Mutta älkää pelätkö tuntematonta liikaa, kuollaan me kumminkin. Kyse on vain siitä, onko uskaltanut elää sitä ennen, oman näköistä elämää. Elämässä matka ei ole puolet ilosta vaan matka on kaikki mitä meillä on. Perillä ei ole enää mitään.

    Pus!