• Vastaa aiheeseen: Taiteilijan elämää

    Etusivu Foorumit Muu keskustelu Pokeripäiväkirjat Taiteilijan elämää Vastaa aiheeseen: Taiteilijan elämää

    #1024605
    Taiteilija
    Osallistuja

    Anteeksi lukijoille, että tauko kirjoittamisessa venyi näinkin pitkäksi. Kodin kiireet ja haasteet sekä pari kolme viikkoa enemmän vai vähemmän sairaana veivät veronsa eikä jaksanut kirjoitella. Sitä paitsi kirjoittamiseen täytyy olla fiilis. Projekti on sujunut hyvin ja ollaan about lukemissa +17 700€/30 000€. Projektihan koskee vain nettipelejä. Tämä täytyy mainita siksi, että tein SM-viikolla yhden yön iskun Helsinkiin ja projektin tämänhetkisestä tuloksesta noin puolet valui käteispöytään tuolloin. Pelasin ihan hyvin ja tulos ei ansaittu, mutta eipä meikäläistä ole ikinä hirveästi Sklanskyt taskunpohjalla lämmittäneet, mieluummin otan 10k plussaa törkeällä ohivedolla. Ylihuomenna lähden pitkästä aikaa pokerireissuun, Kambodzaan WPT:hen. Tarkoituksena pelailla käteistä ja pienempiä turnauksia sekä nauttia auringosta. Pariin viikkoon tämän jälkeen siis tuskin taas päivittelen tänne ellei reissussa tule tylsää hetkeä. Mutta jatketaanpa viimeksi kesken jäänyttä tarinaa…

    ULKONÄKÖ EI KERRO MITÄÄN VOL.2

    Olimme siis tutustuneet prinssin kanssa. Ensimmäisen kerran hän kutsui minut ja kaverini syömään aasialaiseen fine dining-mestaan. Tämä oli ja on edelleen paras aasialainen ravintola jossa olen syönyt. Jo sisään tultuamme aisti, että prinssi oli hyvin toivottu vieras täällä. Palvelu oli ylitsevuotavaa, tämä ei totisesti ollut herran ensimmäinen kerta täällä. Söimme pitkän kaavan mukaan ja joimme hyvää samppanjaa läpi aterian. Prinssi tykkäsi juoda samppanjaa lähes ruoan kuin ruoan kanssa aina ruokaillessamme. Prinssillä oli menoa ja parin tunnin jälkeen hän jätti meidät ravintolaan syömään ja juomaan ja huikkasi tarjoilijoille, että nämä nuoret herrat syövät ja juovat mitä haluavat ja lisäätte vain hänen laskuunsa.

    Eniten aikaa vietin prinssin kanssa Pub Elyseesssä joka sijaitsi Champs Elyseen ja erään sivukadun kulmassa. Tämä oli hänen todellinen kantapaikkansa ja täälläkin palvelu oli poikkeuksellista. Tätäkään en tosin ihmettele sillä parit juomat juotuamme kuittasi prinssi 30 euron laskun 200 euron setelillä ja sanoi tarjoilijalle, että se on hyvä näin. Ja vastaava tippaaminen toistui, tämä ei ollut poikkeus. Vastaavalla käytöksella olisi ehkä Suomessakin mahdollista saada erityistä palvelua. Prinssi oli kuitenkin jalat maassa tyyppi, kun hänen kanssaan jutteli, osittain ehkä siitä syystä, että hän oli hyvin koulutettu ja tehnyt professorin töitä Euroopassa elämänsä aikana. Meillä olikin Pub Elyseessä erittäin hedelmällisiä keskusteluja uskonnoista ja kulttuureista.

    Eräänä iltana prinssi kutsui minut käymään kotonaan jota pidin suurena luottamuksenosoituksena. Saavuin Champs Elyseellä erään talon rappukäytävään ja toiseksi ylimmässä kerroksessa sijaitsevan oven taakse. Ovi oli isohko, mutta ei antanut lupauksia siitä, mitä oven takana odotti. Menimme ovesta ja sisällä aukeni iso 2-kerroksinen halli kultaisine kierreportaineen josta johti käytäviä ja huoneita silmänkantamattomiin. Tämä asunto olikin käytännössä lähes rakennuksen 2 ylintä kerrosta yhdistettynä, muistaakseni jotain 1500 neliön tietämillä. Kultaa ja kimallusta oli kaikkialla, suomalaiseen makuun superöveri. Prinssi sanoi, että Pariisin kaupunki oli nostanut parhaiden paikkojen kiinteistöveroja huomattavasti. Tämän lukaalin pelkkä vuosittainen kiinteistövero oli kuulemma hieman alle 200 000€.

    Ei prinssi tietenkään linnassaan yksin asunut. Hänellä oli siellä 18 sudanilaista palvelijaa. Sudanilaiset olivat kuulemma luotettavia ja hyviä työmiehiä. Pelkästään autokuskeja oli 3, luonnollisesti. Missä ikinä olimmekaan tämän jälkeen yhdessä, jos lähdin pelaamaan tapaamisen jälkeen, huolehti joku näistä 3 kuskista limusiinimersullaan aina siitä, että pääsin pelipaikalle ehjänä.

    Prinssi vietti aikaansa 4 eri kaupungissa. Hänellä oli lukaalit myös Lontoossa, Kairossa ja Saudi-Arabiassa. Hän kutsui minut pelaamaan kanssansa Lontooseen jollakin reissulla, kun tulen taas Pariisiin. Hän sanoi, että olisin milloin vain myös tervetullut Kairoon tai Saudi-Arabiaan. Hän kertoi ettei alkoholitarjoilu olisi Saudi-Arabiassakaan mikään ongelma, hänellä oli kuulemma lentokentällä omat reittinsä ja sääntönsä joten yhtenä kotiinviemisenään mennessä Saudi-Arabiaan oli aina litratolkulla “tärpättiä” jonka myynti muuten maassa on kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty. Nämä reissut antavat vielä odottaa itseään.

    Eräällä Pariisin reissulla kosin nykyistä vaimoani. Juhlimme kihlautumista eräänä iltana myös prinssin kanssa Pub Elyseessä juoden samppanjaöverit. Prinssi kysyi saisiko tulla häihimme. Sanoimme, että toki, eihän tähän voinut eikä edes halunnut muuta vastata. Hän sanoi varanneensa meille kihlajaisten kunniaksi ravintolan seuraavaksi päiväksi. Niinpä seuraavana päivänä otimme taksin ja saavuimme hienoon italialaiseen ravintolaan. Astuimme sisään ja henkilökunta ei oikein ollut edes huomaavinaan aluksi tätä nuorta pariskuntaa. Prinssi oli käskenyt sanomaan tiskillä, että “they called from the prince’s house” ja näin ollen henkilökunta tietäisi homman nimen. Niinpä marssin tiskille ja lausuin nämä taikasanat. Henkilökunnan meininki muuttui täysin ja yhtäkkiä olimmekin kuin tärkeimmätkin vieraat. Palvelu oli jälleen kerran ensiluokkaista ja paras osio oli, kun lähdimme ravintolasta. Koko henkilökunta oli rivissä ovien edessä toivottamassa mukavaa iltaa ja kiittämässä ja yksi henkilökunnasta seisoi ulkona avaamassa taksin ovea meille. Hienoa ja samaan aikaan surullista miten ihmisten käytös voikin muuttua sen mukaan kuka olet tai vielä pahempaa, sen mukaan kenet tunnet. 🙂

    Prinssi oli oikeasti tulossa häihimme, mutta ikävä kyllä muutamaa kuukautta ennen häitä hän joutui avosydänleikkaukseen eikä pystynyt osallistumaan. Paljon mieluummin kuin hänen lähettämänsä 2500€ häälahjan, olisin nähnyt hänet Suomessa ja näyttänyt Turkua ja Helsinkiä. Olihan meillä jo puheissa tulla Kasino Helsinkiin ja Turun Börssiin pelaamaan ja juomaan Johnnie Walkerin Black Labelia. Ehkä vielä joku päivä….